Lue keskustelun säännöt.
Paras lääke hautajaisiin? Omakohtaisia kokemuksianne?
28.09.2023 |
Lähiomaisen hautajaiset tulossa kahden viikon kuluttua.
Itku ja suru ovat normaaleja näissä tilanteissa, mutta nyt tunnen
tarvitsevani jotain rauhoittavaa etten ratkea täysin huutoitkemään, johan se pelottaa
mukana olevia vainajan nuorimpia sukulaisia.
Toki menen lääkäriin, aikakin on jo varattuna.
Minua kiinnostaa millaisia lääkkeitä olette saaneet vastaavissa tapauksissa
ja ovatko ne auttaneet.
En halua olla unelias zombi, haluan olla toimintakykyinen ja tyynen rauhallinen,
hillitysti kyynelehtivä.
Kiitos vertaistuestanne etukäteen 💕
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras lääke hautajaisiin on pysyä elossa.
Sinulla on vielä pari viikkoa aikaa puhua ja märehtiä. Hautajaiset menee pienellä tunteilulla, kun taustatyö on tehty.
Älä ota mitään tunteidentypistäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä huutoitke, itket vaan ihan normaalisti. Jos pelkäät saavat jonkun "kohtauksen", jää kotiin. Outoa ottaa jotain mömmöjä luonnollisiin tunteisiin. Oon haudannut veljeni, vanhempani, appivanhempani ja monia muita läheisiä ja itkenyt ihan täysillä, tärissyt ja vapissut, ja se on ihan normaalia. Lastenkin on hyvä nähdä normaalit tunteet.
En tiedä antaako lekuri bentsoja vain sen takia, ettet saa normaalia surureaktiota 😬
Saatko nukuttua?
Saatat saada jonkun opamox 15 purkin akuutin tilanteen yli unen ja ahdistuksen avuksi. Testaa kuitenkin ennen hautajaisia puolikkaalla, miten toimii, ettet simahda kirkon penkkiin.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me varmaan täällä voida päättää mitä lääkäri sinulle antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nykyaikana ihmisten yksi suurimpia virheitä. Kaikkeen ollaan heti ottamassa nappia, tungetaan kroppaan synteettisiä yhdisteitä.
Vuosituhansia surettiin ilman lääkkeitä, kyllä se tulee onnistua nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opamox tai panacodi (minulle tekee turran olon eikä panikoiduta). Myös konjamiinihörppy voi auttaa, esim. muistotilaisuudessa muttei ehkä troppien kanssa.
Ne jotka ootte sitä mieltä että ilman nappeja pitää pärjätä niin aina ei vaan pärjää!
Mummoni sai vasta muistotilaisuudessa sydänkohtauksen kun oli äkillisesti kuolleen enoni
hautajaiset. Jos en ois ollut itse opamox-päissäni oisin varmaan itsekin paniikissa tiltannut mut nyt pystyin rauhallisesti soittamaan ambulanssin ja Mummo jäi vielä henkiin.
Vähän armoa tuohon muiden arvosteluun nyt.
Ennen noita hautajaisia opettelin terapeutin kanssa maadotustekniikoita ja hengitysharjoituksia. Kun paniikki ja ahdistus alkoi vyörymään päälle, piti yrittää kohdistaa huomiota muuhun, ns. harhauttaa ylikierroksilla olevaa hermostoa. Esim. vahva salmiakki on hyvä ja huomaamaton apu. Ahdistuksen iskiessä voi alkaa etsimään tilasta tiettyjä yksityiskohtia. Laskea vaikka kuinka monta kynttilää tai kukkaa tilassa on. Onko ikkunoita ja mitä ikkunasta näkyy. Tuoksuuko Mummon hajuvesi vieressä. Laskea mielessään vieraiden määrää tai penkkirivejä tms. Ja voi hengitellä ja laskea mielessään hengityksiä - suun kautta sisään ja suun kautta ulos, muuten voi alkaa pyörryttämään kun kaasujenvaihto menee epätasaiseksi.
Kun happea saavat aivot joutuu tekemään ns. älyllistä työyä, niin hermosto ei saa mahdollisuutta paniikkiin kun kaikki kapasiteetti on jo käytössä.
Terpapia oli minulle aika must, ja hyödyllistäkin surussa toimimisen kannalta, kun läheinen eno menehtyi tosi karulla tavalla ja yllättäen.
Eli ota vaan kaikki napit mitä koet tarvitsevasi!
Voimia hautajaisiin. Älä yritä selvitä vain yksin, muista että läheiset ovat toisiaan varten <3
Rauhoittavia.