lukihäiriöiset, joille kielenopiskelu vaikeaa?
Oletko joutunut tilanteeseen, jossa kieltä on ollut pakko opiskella? Millaiseen ja miten olet siitä selvinnyt? Joudutko tänäkin päivänä käyttämään kieltä?
Osaatko "profiloida" lukihäiriötäsi? Niin tietäisin, mättääkö sinulla samassa kohden kuin minulla. Minulla on huono lyhyt- ja pitkäkestoinen kuulomuisti, eli esim. kuunteluissa en muista pätkän alkua, kun loppu on menossa. Kuunteluissa puhe puuroutuu. Sanat eivät jää päähän. Rakenteet ovat vaikeita (siis enkussa...ruotsia en olekaan pitkilleen käyttänyt). Lausun huonosti :(
Tai sitten lukihäiriöisten tutut!
Kyselen vaan siksi, että olenko tuhoon tuomittu englannin oppimisen suhteen sillä tasolla, että työssäni sitä käyttäisin? Lukion olen suorittanut.
Kommentit (12)
me ei ole mitän luikihärjösiä... ite ollet luikkihäirikö...
ratkaisu asiaan: pakkoruotsia lisää ja aikaisemmin!
ratkaisu asiaan: pakkoruotsia lisää ja aikaisemmin!
no joo ehkä meidänkaltaisiemme olisi hyvä keskittyä siihen oikeasti tärkeämpään: enkkuun. ap
joudut vain löytämään omat tapasi oppia niin, että lukivaikeus ei liikoja estä ja hidasta ja niitä keinoja on. Kokeile löytäisitkö vaikka kirjastosta Kari Moilasen kirjan Yli esteiden, se on kieltenopeille (ja oppijoille) tehty opas, jossa opetetaan etsimään keinoja, joilla kielten oppiminen onnistuu oppimisvaikeuksista huolimatta. Yleensä ei siis ole kysymys mistään 'kielipäästä' niillä, joille kielten oppiminen nykykouluissa on helppoa, vaan oppimistavasta ja sen huomioimisesta opiskelussa. Tuon kirjan tekijä on oppimisvaikeuksiin (esim. luki) perehtynyt kieltenopettaja ja ainakin omille luki-opiskelijoilleni kirjan neuvoista on ollut paljon hyötyä.
t. eräs kieltenope
joudut vain löytämään omat tapasi oppia niin, että lukivaikeus ei liikoja estä ja hidasta ja niitä keinoja on. Kokeile löytäisitkö vaikka kirjastosta Kari Moilasen kirjan Yli esteiden, se on kieltenopeille (ja oppijoille) tehty opas, jossa opetetaan etsimään keinoja, joilla kielten oppiminen onnistuu oppimisvaikeuksista huolimatta. Yleensä ei siis ole kysymys mistään 'kielipäästä' niillä, joille kielten oppiminen nykykouluissa on helppoa, vaan oppimistavasta ja sen huomioimisesta opiskelussa. Tuon kirjan tekijä on oppimisvaikeuksiin (esim. luki) perehtynyt kieltenopettaja ja ainakin omille luki-opiskelijoilleni kirjan neuvoista on ollut paljon hyötyä.
t. eräs kieltenope
saatan saada työn, jossa oikeasti joudun käyttämään enkkua...ap
[/quote]
saatan saada työn, jossa oikeasti joudun käyttämään enkkua...ap
[/quote]
kaikkiin noihin juttuihin, joista aloitusviestissä kirjoitit, on vinkkejä ja moniin vielä erilaisia riippuen siitä, miten lukivaikeus ilmenee - sehän jokaisella erilainen eli yhtä yhteistä neuvoa ei voi olla. Ja monesti auttaa jo se, että uskaltaa unohtaa ne koulun opit siitä miten kieliä 'pitää' opiskella ja kokeilee jotain muuta, joka oman muistin toiminnalle saattaa olla paljon helpompaa.
t. se ope taas
saatan saada työn, jossa oikeasti joudun käyttämään enkkua...ap
kaikkiin noihin juttuihin, joista aloitusviestissä kirjoitit, on vinkkejä ja moniin vielä erilaisia riippuen siitä, miten lukivaikeus ilmenee - sehän jokaisella erilainen eli yhtä yhteistä neuvoa ei voi olla. Ja monesti auttaa jo se, että uskaltaa unohtaa ne koulun opit siitä miten kieliä 'pitää' opiskella ja kokeilee jotain muuta, joka oman muistin toiminnalle saattaa olla paljon helpompaa.
t. se ope taas
esim. sellainen paljon sanonuttu neuvo, että käyttää sanoja lauseissa ei tuntunut auttavan. Sanat opin vaan jos kuulen ne tarpeeksi monta kertaa ja se on todella paljon!
Kieliopistakin saatan jotain tietää, mutta en missään tapauksessa osaa sitä normaalielämässä käyttää. ap
tuohan on jo paljon, jos tiedät, että sanasto menee noin - silloin se pitää tehdä noin; paljon helppoa tekstiä tai ääntä, jossa tietty sanasto toistuu. Kirjastosta löydät varmasti myös eri oppikirjasarjojen kirjoja ja niitä kun aina samalta 'vaikeustasolta' lueskelee/kuuntelee (jos levy mukana) ja unohtaa kaiken pänttäämisen, niin sanasto jää päähän. Eri ammattialojen sanaston kanssa kannattaa käyttää samaa juttua - paljon vain tekstiä/ääntä ilman opiskelupaineita. Englannin kanssa monilla toimii se, että aloittaa opiskelutekniikoiden hakemisen niin, että aluksi pitää puhutun ja kirjoitetun kielen erillään.
Aikuisena tuntuu varmaan tyhmältä keinolta, mutta se ihan alaluokkien kirjoissa käytetty keino voi olla hyvä myös - 'laputa' kotisi eli jos ammattisanastoa joudut opiskelemaan, etsi joitakin alaan liittyviä kuvia ja kirjoita sanat niihin ja ripusta ne johonkin, josta ne usein näet. Keittiöön tms. Jos on kuvamuisti, ne jäävät vähän kerrassaan mieleen ihan huomaamatta.
Eikä tuo lausejuttukaan ihan huono ole, mutta sekin kannattaa viedä vähän pidemmälle eli lauseen pitää liittyä tilanteeseen, jonka voi myös kuvitella mielessään, mitä hullumpi ja älyttömämpi sitä parempi. Siinä se mielikuva tukee muistia ja se älyttömyys 'haittaa' aivoja sen verran, että ei huku muihin mielikuviin ja näin jää mieleen.
Näitä riittää ihan loputtomiin ja kun oman oppimis'temppunsa' löytää, huomaa että lukivaikeus ei estä kielten oppimista, hidastaa ja hankaloittaa kyllä.
t. ope taas
Ostin tuon yli esteiden -kirjan, mutta jotenkin tuntuu, että meillä tarvittais jotain konkreettisempaa neuvoa. Ja kun kirja alkaa siitä, että ääntämys pitäisi saada kuntoon niin se jo lannistaa: minäkö sen sille pojalle opetan kun en itsekään erota niitä ässiä toisistaan ja esim sian, shaun ja shawn ääntyy mun suussä ihan samalla tavalla? Vai pojan isä, jonka englanti on vähintään yhtä tankero kuin Karjalaisen vitsissä? Koulunopettaja ei ainakaan.
ihan suht hyvin, mutta jos pitää suomalainen lause kääntää englanniksi tai ruotsiksi, niin vaikeaa on.
En myöskään osaa lausua vieraita kieliä.
Ostin tuon yli esteiden -kirjan, mutta jotenkin tuntuu, että meillä tarvittais jotain konkreettisempaa neuvoa. Ja kun kirja alkaa siitä, että ääntämys pitäisi saada kuntoon niin se jo lannistaa: minäkö sen sille pojalle opetan kun en itsekään erota niitä ässiä toisistaan ja esim sian, shaun ja shawn ääntyy mun suussä ihan samalla tavalla? Vai pojan isä, jonka englanti on vähintään yhtä tankero kuin Karjalaisen vitsissä? Koulunopettaja ei ainakaan.
Tuo ääntämysjuttu on se sellainen ihan kielenopiskelun alussa (tai voi tehdä myöhemminkin), jota uskoakseni ainakin ranskan opiskelussa käytetään eli äänitteen (oppikirjan levy tms) perässä toistellaan lauseita - joita ei edes tarvitse ymmärtää - ja yritetään saada ne kuulostamaan mahdollisimman samalta. Korva oppii tuossa erottamaan äänteitä ja samalla kehittyy se 'kielikorva' eli aivot tallentavat rakenteita, jotka sitten myöhemmin "kuulostavat hyvältä". Tuota ei oikein voi eikä tarvitsekaan lapselle 'opettaa' vaan hänen pitää yrittää sanoa ja kuulla ihan itse.
Minulla nuo kirjasta hyötyneet ovat tosin olleet lukioikäisiä jo eli heillä on itsellään jo käsitys siitä, mikä osa-alue on se, mikä tekee opiskelusta vaikeaa.
t. se sama taas
me ei ole mitän luikihärjösiä... ite ollet luikkihäirikö...