Oletteko te kaikki muutkin yötyöntekijät yksinäisiä ikisinkkuja?

Olen ollut aina yövirkku ja rakastanut valvoa öisin, mutta nuorempana yritin pakottaa itseni päivätöihin ja tällöin minulla oli myös kavereita ja seurustelusuhteita, kärsin kuitenkin monista muista ongelmista. Nyt olen tehnyt viimeiset pari vuotta yöpainotteista vuorotyötä (pelkkää iltaa ja yötä) ja tuntuu että olen muuten onnellisempi kuin koskaan ennen, mutta yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat alkaneet painaa. Erityisesti kaipaisin kumppania, mutta jo pelkkä deittailu tuntuu lähes mahdottomalta, puhumattakaan siitä että onnistuisi löytymään joku toinen öisin valvova, jonka kanssa kaikki muutkin jutut mätsäisivät.

Onko joku yötyöntekijä onnistunut löytämään parisuhteen ja saanut sen vielä toimimaankin? Miten? Minusta alkaa tuntua ihan toivottomalta, en saa edes viestittelyjä kestämään muutamaa päivää pidempään, kun toinen tulkitsee ilmeisesti etten ole kiinnostunut kun en ehdi vastailemaan kun joko nukun tai olen töissä, ja työni on niin kiireistä etten sieltä ehdi viestitellä. Mitään sosiaalista elämää minulla ei siis oikeastaan enää ole, valvon vapaapäivinä yöt yksikseni, illat menevät siihen että pitää käydä kaupoilla jotka menevät klo 20-21 kiinni, siivota ja pyykätä kun niitä ei voi hiljaisuuden alettua enää tehdä.

(En normaalisti pysty tätä palstaakaan käyttämään kun tämä on kiinni silloin kun ehdin olla koneella, nyt olen poikkeuksellisesti tähän aikaan hereillä kun en saa unta kun ahdistaa mm. yksinäisyys.)