Masennus ja lenkkeily

Vaikka kävelisit jotain 20min lenkkejä se on huomattavasti parempi kuin jäädä sohvalle makaamaan. Liikkumattomuudesta tulee helpolla kaikenlaista krenkkaa ja sitten masentaa taatusti vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kävelisit jotain 20min lenkkejä se on huomattavasti parempi kuin jäädä sohvalle makaamaan. Liikkumattomuudesta tulee helpolla kaikenlaista krenkkaa ja sitten masentaa taatusti vielä enemmän.

---

Monelle masentuneelle 20min lenkkikin on ylivoimaista!

Se asenne on muutettava eka, yleensä se mikä on raskasta myös palkitsee parhaiten loppupeleissä. Ja toiseks, sil ei oo mitää välii kuinka pitkii lenkkei tekee, pääasia on se että poistuu kotooltaan hetkeks eikä jää tietokoneelle istumaan. 

Kuuntelen musiikkia lenkillä.

No on se puoli tuntiakin parempi kuin ei mitään. Ei se lenkkeily masennusta paranna, mutta ehkä helpottaa vähän oloa kun poistuu kotoaan välillä. Metsässä kävely on terapeuttisempaa kuin kaupungissa.

Minua myös ihmetyttää se että masentuneelle sanotaan "hanki harrastus" tai "liiku enemmän". Mutta eikö masennus ole juuri sitä ettei ihmistä kiinnosta tehdä mitään tai että ihminen on henkisesti niin loppunu ettei se jaksa tehdä mitään?

Siis kuka on neuvonut? Joku palstailija tai sukulainen? Naapurin Erkki?

Älä käy lenkillä, ajattele käyväsi kävelyllä. Ei tarvitse suorittaa, kävelet sen, minkä jaksat, siihen tahtiin kuin jaksat. 

Joskus on myös hyvä kuunnella kehoaan... kroppa voi olla niin loppu että liikunta vaan aiheuttaa ongelmia.

Joo, en mä ymmärrä tuota hehkutusta. Ei mulle tule kuin hiki kävelystä. Ei minkäänlaisia oloja. Olen yhtä masentunut kuin ennenkin, vaikka lenkkeilen säännöllisesti. Teen sen vain velvollisuudentunteesta.

Lenkkeily masentuneena on vaikeaa ainakin kolmesta syystä:

1) Alivireisyyden takia ei ole energiaa eikä voimia

2) Mieli ei palkitse urheilusta, kuten terveet aivot palkitsevat. Masentuneet ei saa lenkeistä mielihyvää.

3) seuraakin suoraan edellisestä; koska aivot ei palkitse lenkin jälkeisellä mielihyvällä, ei synny motivaatiota.

Itsellänikin lenkit on tervanjuontia. Käyn n.50 min lenkeillä ja jo ekan 20min aikana pelkään, että en jaksakaan kävellä lenkkiä loppuun, koska olen niin lopenuupunut ja voimaton. Kävelen silti. Hidastan tahtia ja sitten taas nopeutan.

Odotan, että jossain vaiheessa ehkä alan saada mielihyvää ja motivaatio herää. Siihen asti hyväksyn tervanjuonnin ja puhtaasti järkiperäisen suorittamisen. Makaan sängyssä suurimman osan päivästä, joten en enää jätä lenkkiä väliin, koska muuten vain makaisin senkin ajan. Välillä itkettää lähteä lenkille uupumuksen takia, lähden silti. Yksi tai kaksi lepopäivää viikossa ok.

Vierailija kirjoitti:

Joo, en mä ymmärrä tuota hehkutusta. Ei mulle tule kuin hiki kävelystä. Ei minkäänlaisia oloja. Olen yhtä masentunut kuin ennenkin, vaikka lenkkeilen säännöllisesti. Teen sen vain velvollisuudentunteesta.

Eli sulle tulee kuitenkin hyvä olo kun olet tehnyt velvollisuutesi. Ja sitähän aikuisen elämän pitäisi ollakin, vastuunottoa omasta hyvinvoinnista. Esim. jos antaa itsensä pyöriä päivät pitkät netissä niin sehän on vastuun pakenemista nettimaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kävelisit jotain 20min lenkkejä se on huomattavasti parempi kuin jäädä sohvalle makaamaan. Liikkumattomuudesta tulee helpolla kaikenlaista krenkkaa ja sitten masentaa taatusti vielä enemmän.

---

Monelle masentuneelle 20min lenkkikin on ylivoimaista!

No sitten lienee mahdollista käydä sitäkin lyhyempi lenkki. Vai onko se ylivoimaisuus siinä lähtemisessä?

Vierailija kirjoitti:

Minua myös ihmetyttää se että masentuneelle sanotaan "hanki harrastus" tai "liiku enemmän". Mutta eikö masennus ole juuri sitä ettei ihmistä kiinnosta tehdä mitään tai että ihminen on henkisesti niin loppunu ettei se jaksa tehdä mitään?

Liikunta lisää hyvän olon hormoneja : serotoniinia, noradrerenaliinia, dopamiinia.

Minulle kävely ei juuri tuota hyvää oloa, tykkään kuitenkin käydä silloin tällöin lenkillä. Tietynlaisesta tanssimisesta sen sijaan olen huomannut olevan mielialaan positiivisia vaikutuksia.

Kävin joskus astangajoogassa ja myös sen jälkeen oli todella hyvä olo. Mutta vain jälkeen. Jouduin pakottamaan itseni tunnille, koska ei ikinä oikein huvittanut lähteä sinne.

Eli pointtina, masentuneen kannattaa pakottaa itsensä eri harrastuksiin. Ja kuulostella itseltään tuliko jonkin lajin jälkeen parempi olo.

Masentuneena liikkuminen on vaikeaa, ainakin itselleni. Tiedän kyllä, että se on hyvästä ja minä kävelen kyllä ja käyn salillakin. Molempien teko on välillä äärimmäisen vaikeaa ja vaikka tykkäänkin liikkumisesta (vaikka olenkin ylipainoinen ja se on epämukavaa), niin silti masennus on ja pysyy.

Hetkellinen hyvä olo käy, ehkä enemmän siitä että saan liikettä kehooni.. 

Käyn, koska se on tapa ja sen sanotaan tekevän hyvää mielenterveydelle ja unelle. Ja koitan muistaa kannustaa ja kiittää itseäni, että saan edes sen tehtyä.

Onko sulla mitään liikuntamuotoja, josta sä tykkäsit? Se on aina parempi jos menee ns huomaamatta.

Mä olen esim käyttänyt kokonaan asfaltilla juoksemisen pois ja nykyään lenkkeilen metsässä. Mulla on myös kotona vähän vaikka mitä liikuntavehjettä jos ei huvita mennä ulos. Haluaisin uskaltaa johonkin ryhmäliikuntaan, mutta olen hyvin arka yksin lähtemään.

Mä menen eka bussilla jonnekin ja kävelen siellä. Uusi ympäristö piristää. Lähden vaan kauniilla kelillä enkä pidä lenkkiä velvollisuutena.

Yhdistä päihteet ja lenkkeily. Ota hörppy tai polta rööki ennen lenkkiä ja sen jälkeen. Saat kemiallisen palkinnon ahkeruudesta.

Näin moni tekee töidenkin suhteen.

Ap kirjoittaa ihan outoja juttuja. Ei masentuneita neuvota lenkkeilemään. Masennus on tulehdustila keskushermostossa (tai joku sanoisi että aivoissa). Ja neuvo tai siis ainoa tapa saada tulehdustilat paranemaan: täyslepo joka salllii elimistön öisin nostaa kuumeen, ja siinä levossa ja kuumeessa elimistö kykenee taistelemaan sitä tulehdustilaa vastaan, kykenee parantamaan sen tulehdustilan. Elimistöllä ei ole mitään muuta mekanismia, mitään muuta tapaa, parantaa tulehdus.

Masennus ei ole niin vakava tulehdustila että tarvittaisiin antibiootteja tai sairaalahoitoa. Mutta kaikkiin tulehdustiloihin tarvitaan täyslepoa ja kuumetta.

Tuo on ainoa suositus kaikkien tulehdusten ja siis myös masennuksen parantamiseen.

Lenkkeily ei missään nimessä ole täyslepoa vaan suorastaan täyslevon vastakohta! Jos joku hullu lähtee masentuneena lenkkeilemään niin sehän on sitten ihan täysin varmaa ettei se masennus ikimaailmassa parane!

Vierailija kirjoitti:

Yhdistä päihteet ja lenkkeily. Ota hörppy tai polta rööki ennen lenkkiä ja sen jälkeen. Saat kemiallisen palkinnon ahkeruudesta.

Näin moni tekee töidenkin suhteen.

Tämä on muuten hyvä. Esim pilven polttelu ulkoillessa on vallan mainiota! Ja kyseinen lääkekasvi voi vaikuttaa muutenkin positiivisesti masentuneisuuteen.