Onko syytä huoleen? Ekaluokkalainen sanoo haluavansa kuolla

muistan, että itse lapsena tuli monesti sanottua jotain ton tapasta ilman että olisin oikeasti sitä tarkottanut :). Yleensä just kun oli vähän eripuraa vanhempien kanssa.

"olen tyhmä, mulle on sanottukin niin, äitikin on tyhmä, mulla ei ole kavereitakaan, haluan kuolla!"

Jos joku sanoo, et äiti_kin_ on tyhmä, niin juttele ei kiukun hetkellä kuisaamisesta. Ja ota yhteys kouluun, kaikki ei ole kunnossa. Tollaista ei päästä keksitä, joku oikeasti sanoo noin pojallesi ja hänen itsetunto murenee.

asiaan. Ei heti ole kaikilla kaikki pielessä.

mutta osa lapsista on dramaattisempia.



Kokonaisuus aina ratkaisee, kannattaako olla huolissaan. Syökö, nukkuuko hyvin, onko kiinnostunut asioista..



Mutta ehkä voisitte tehdä perheenä enemmän yhdessä, jos kavereita on vähemmän?

Lapsi tarvitsee enemmän syliä, hellyyttä huomiota. Sanoo noin koska kiukuttaa, mutta nuo asiat mitä sanoo kertoo myös että kaipaa enemmän rakkautta. Pieni koululainen on vaikeassa elämänvaiheessa kun pitäisikin olla "iso koululainen" vaikka välillä tuntuukin niin pieneltä. Ehkä koulussa on tapahtunut asioita mitkä on murentanut itsetuntoa, mutta jonkun verran eli aika paljon sitä voi kotona paikata.



Ihan selvästi lapsi hakee tuolla sitä että sanot miten tärkeä hän sinulle on ja miten kamalaa olisi hänet menettää. Huomiota. Minulla on 16, 15, 8, 7 ja 5-vuotiaat lapset ja on noin joskus kuultu meilläkin, se menee riittävällä rakkaudella ja sylillä ohi:)

etenkin sinä kuutonen : ) Meillä kyseessä esikoinen, toivottavasti olet oikeassa. Aloitan hellimisen heti.



ap

kyllä huolestuisin.

keskimmäisellä, pojalla oli tuollainen vaihe eskarin alussa. Huolestuin hirveästi kun kiukutellessaan poika sanoi haluavansa kuolla kun on kuulemma niin huono ihminen.

Kyselin täältäkin neuvoja mitä tehdä. Monella oli samanlaisia tarinoita omista lapsistaan ja ei kuulemma kannattanut huolestua ellei kuolematoiveet jatku pitempään. Ohi meni parilla kerralla kun juteltiin pojan kanssa kuoleman lopullisuudesta ja siitä ettei äidin syliin enää sitten pääsisikään.

Kivaa yhteistä tekemistä ja tuollaiset synkät aiheet unohtuvat. :)

ja kehitykseen. 7v. etsii rajojaan kuin murrosikäinen, haluaa olla itsenäinen. Vanhemmat on tyhmiä ymmärätmättömiä, ja lapsi saattaa ilmoittaa, että hän kuolee pois kun kukaan ei häntä ymmärrä.



Ei sitä silti sivuuttaa voi - huolenpitoa, syliä jne tarvitaan kovasti. Senkin voi kertoa, että kuolema-puheet ei kuulosta kivoilta ettei äiti halua hänen kuolevan. Silti liiaksi tähän huomoionhakuun ei kannata jääädä vellomaan.

Mistä moinen ajatus lapsella? Jos lapsi toimii väärin, voidaan sanoa että TEIT typerästi tmv, mutta ei että OLET tyhmä. Syyllistäminen (haukkuminen) sekä lapsen jatkuva syyllisyydentunne voi murentaa itsetuntoa. Lapsi tarvitsee myös paljon kehuja, kannustusta, syliä ja läsnäoloa. Eli rakkautta.



Opetammehan lastamme myös niin ettei ketään saa sanoa tyhmäksi, siksi aikuisenakin tulee sitä ilmaisua välttää. Kritiikkiä lapsi ehdottomasti tarvitsee tilanteen sitä vaatiessa mutta haukkuminen ei ole oikea tapa.

emme todellakaan suvaitse toisten nimittelyä tyhmäksi tai miksikään muuksikaan, mutta lasta oli koulussa nimitelty ja suutuksissaan kyllä nimittelee muakin, vaikka tietää ettei se ole sallittua. Mutta jotenkin tuntuu, että ehkä tämä kuitenkin voisi olla tuota kehitysvaihe-uhmaa



ap