Onko muilla tällaisia äitejä? :(
Kysytäänpä ihan muiltakin jo tätä,
Eli siis minulla on ihan kamala äiti.
Olen 29-vuotias, naimisissa ja elämäni on todella hyvällä mallilla. Olen onnellinen.
Ongelma on äitini ja se miten hän minua kohtelee. Esimerkiksi äitini ei ole koskaan sanonut olevansa minusta ylpeä, ei ole KOSKAAN halannut minua tai sanonut rakastavansa minua. Ei ikinä.
Jos äidiltäni kysyttäisi, hän todennäköisesti vastaisi olevansa maailman paras äiti. Mielestäni äitini on törkeä, manipuloiva, ylikriittinen ja kontrolloiva. Hän myös jakaa minulle hyvin tuomitsevia ja todella tylyjä katseita. Ne tuntuvat todella pahalta. :(
Äitini aina painottaa, miten oma elämäni on oma elämäni ja se ei hänelle kuulu. Silti saan kommenttia, vihaa, tylyjä katseita niskaani.
Lapsena äitini kritisoi ihan kaikkea. En saanut pukeutua niin kuin halusin. Äitini valitsi aina vaatteeni, tai näin koen sen, koska kaupassa vaatteita ostaessani jos halusin jotain omaa, äitini ei suostunut maksamaan sitä. Mutta osti minulle sitten itse vaatteita.
Äitini ei kehunut hyvästä koulumenestyksestä, ei kehunut kauniiksi, tai hän ei ole koskaan halunnut viettää kanssani aikaa. Äidilläni oli koko lapsuuteni hankaluuksia pitää miestä, ja hän vietti kaiken aikansa vain aina uuden miehen kanssa.
Olen tämän äitini kanssa joskus ottanut puheeksi, mutta sain samantien tyrmäyksen ja tantrum alkoi, kun olen kuulema häntä kohtaan törkeä ja ymmärtämätön. En tiedä edes enää, mitä tehdä. Yritin joskus käydä ammattilaisella puhumassa tästä, mutta en kokenut hänen ymmärtävän minua.
Äitini on aina ollut suhteellisen pienituloinen, hän pyytää minulta vähän väliä rahaa omiin laskuihinsa, jos olen sen virheen tehnyt, että annan niin en niitä rahoja nää enää koskaan. Silloin taas kun en anna, olen kamala ihminen ja en ymmärrä häntä. Jää laskut häneltä maksamatta.
Muistan joskus teininä kun olimme perheeni kanssa kaikki laivalla risteilyllä, veljeni alkoi haukkua minua. Kaikkien kuullen jonossa, etkö sä idiootti osaa meikata, kun joku punainen läiskä poskessa!! Äitini yhtyi nauramaan minulle veljeni kanssa ja sanoi, että näytän typerältä ja kannattaa mennä äkkiä korjaamaan meikkiä :( Läiskä oli allerginen, eikä mikään meikkausvirhe.
Onneksi äitini asuu 400km päässä, ja en nää häntä kuin pari kertaa vuodessa. Puhun hänen kanssaan nykyään todella vähän. En vain jaksa häntä enää. Mutta sekin kuluttaa kaiken energiani. Olen tästä mieheni kanssa puhunut, mies on sanonut, että antaa olla. Äitini ei tule koskaan muuttumaan ja pyytämään anteeksi. Mieheni on sentään suurin tukeni ja turvani.
Äitini kritisoi myös uraani, kotiani, miestäni, ja viimeisimpänä ilmoitin äidilleni, että otamme mieheni kanssa koiranpennun, äitini suuttui minulle, kun sanoin haluavani valita koiran nimen itse. Hän kirjaimellisesti lopetti minulle puhumasta kuukaudeksi
Onko jollain muulla tällaista äitiä? Tai vinkkejä?
Kunnon vuodatus, mutta en enää tiedä, mitä tehdä!
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tai vastaatte!
Kommentit (11)
Äitisi kuulostaa aika narsistiselta. Pysyisin kaukana.
Monella on kuvailemasi paska äiti. Katkaise välit ja elä elämääsi. Kyllä veljesi varmaan vippaa hänelle rahaa tarvittaessa.
Tuollaiset ihmiset eivät muutu. Hyväksy, ettei anteeksipyyntöä todennäköisesti ikinä kuulu ja unohda koko eukko.
Jos ajattelet, että velvollisuutesi on pitää yhteyttä, koska hän on äiti, niin väsyt henkisesti. Sen lisäksi, että on hirveän väsyttävää, jos joku on pyytämässä rahaa vähän väliä, ja kun et anna, siitä tehdään sulle huono omatunto. Joskus on vain ajateltava itseään, ja parempi katkaista välit. Näin minä olen joutunut tekemään yhden lähisukulaisen kanssa. Ensin omatunto vähän kolkutti, mutta kun sen itselle järkeisti, niin tuntui niin kuin taakka olisi pudonnut harteilta..
On, miehesi on oikeassa. Anna olla ja katkaise välit. Lakkaa analysoimasta mennyttä ja keskity omaan elämääsi. Lupaan, että voit paremmin.
Äitisi ei tule muuttumaan. Ei ole mitään mitä voisit tehdä, jotta hänen käytöksensä muuttuisi, koska vika ei ole sinussa vaan hänessä. Ihminen ei pysty muuttumaan kun ei itse näe ongelmaa ja äitisi tuskin tulee koskaan sitä näkemään. Äitisi vaikuttaa mielenterveyteesi ja hyvinvointiisi negatiivisesti niin voit täysin hyvällä omalla tunnolla katkaista häneen välit lopullisesti, jos se on keino millä lisäät omaa hyvinvointiasi. Jotkut vanhemmat vaan ovat täysin kelvottomia.
Sinun ei ole pakko. Sano itsellesi tämä.
Traumasi on varmaan valtava, yritä hoitaa itseäsi ja käy vaikka juttelemassa jonkun kanssa. Hoida itseäsi ja iloitse omasta perheestäsi ja toivittavasti pian myös siitä koiranpennusta.
Kyllä on,
Monella täällä on kuvatunlaisia vaikeita äitisuhteita, ei se ole mikään outous sinussa.
Minulla on tuollainen äiti ja samanmoinen anoppi. Veikkaan että aika tavallistakin on.
Mitään ystävällistä tai positiivista ei osata sanoa ja aina odotetaan kiitollisuudenvelkaa ja rahaa. Ja syyllistetään jos ei anna.
Anoppini vei tämän ihan nextille levelille vaatimalla taloa itselleen.
On.
En ole tekemisissä.