Miltä tuntui tulla isovanhemmaksi?

kun sait*

Ihanalta! Olin jopa yhden lapsenlapsen synnytyksessä mukana:) Se oli pelottavinta ikinä vaikka itse olen synnyttänyt 4. Nyt ymmärrän miten kauhuissaan miehet on!

Se huikaiseva ilo, pelko pienen selviämisestä, vastuun siirtyminen seuraavalle sukupolvelle ja tietoisuus omasta siirtymästä taas pykälän kauemmas

Ajatukset olivat ristiriitaiset, tytär oli nuori 22-v. ilman ammattia ja suhde kestänyt vain kolmisen vuotta. Kummallakaan ei ollut palkkatuloja ja minulla oli suuri huoli, miten pärjäävät. Kun kuulin raskausuutisen, olin ihan puulla päähän lyöty enkä voinut miettiä mitään muuta pariin päivään. Mietin omaa jaksamistakin, kun kahdella muullakin aikuisella lapsellani oli jo lapsia: miten jaksan hoitaa vielä tämänkin.

Vauvan synnyttyä en päässyt häntä heti katsomaan, kun minulla oli harrastukseen liittyvä leiri. Totta kai olin onnellinen. Tyttären kanssa tapahtui kuitenkin etääntyminen ja hän oli kiukkuinen vaikka yritin kovasti heitä auttaa ja neuvoa. Lapsenlapsi on rakas, nyt jo teini-ikäinen, mutta emme tapaa usein. Tytär kiukuttelee ja tiuskii jos ilmaisen omia ajatuksia lapseen liittyen. Tytär ja miehensä ovat nykyään kouluttautuneet ja hyvissä asemissa, silti sitä aina miettii, miten he mahtavat pärjätä.

Sitä rakasti pikkuista heti kun ensimmäisen kerran näki. Mitä enemmän kasvaa ja kehittyy sitä enemmän sitä rakastaa. Kun pikkuinen ottaa kädestä kiinni tukea kun mennään rappusia alas, niin on ihana tunne etttä tää pikkuihminen luottaa minuun 100%. Mutta onneksi päävastuu on vanhemmilla, ei sitä enää jaksaisi kokoaikaisesti 🙂

Lapsenlapsen myötä tajuaa että sitä on vain yksi sukupolvien pitkässä ketjussa. Ennen ei konkretisoitunut niin tarkasti.

Ei kiinnostanut minua