Trauman unohtaminen

No ei ole. Minua ei koskaan pyydetty sammuttamaan televisiota.

Minut eheytettiin pala palalta, ymmärtäen oikean ja väärän. Ennen kaikkea se, että minä olen syytön kaikkeen tapahtuneeseen. Minut ohjattiin elämään asian kans. Olen todella syvästi traumatisoitunut lapsuudestani.

Muistan kuitenkin, kun kasarilla avauduin koulukuraattorille, ei uskonut, vaan kielsi tulemasta enää vastaanotolle, koska keksin ne asiat.

Insestiä ei voi keksiä. Lapsi ei osaa kertoa asioita, muun kuin kokemuksen kautta.

Hain aikuisena apua ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Minua ei koskaan pyydetty sammuttamaan televisiota.

Minut eheytettiin pala palalta, ymmärtäen oikean ja väärän. Ennen kaikkea se, että minä olen syytön kaikkeen tapahtuneeseen. Minut ohjattiin elämään asian kans. Olen todella syvästi traumatisoitunut lapsuudestani.

Muistan kuitenkin, kun kasarilla avauduin koulukuraattorille, ei uskonut, vaan kielsi tulemasta enää vastaanotolle, koska keksin ne asiat.

Insestiä ei voi keksiä. Lapsi ei osaa kertoa asioita, muun kuin kokemuksen kautta.

Hain aikuisena apua ongelmiin.

Kuraattori tais harrastaa ite samaa

Trauma on hiukan kuin haamusärky jäsenessä jota ei enää ole.  Siis ns. parantumisen jälkeen.  Aika ajoin kipu tuntuu silti. Sitä tietää miten asiat on, mutta sielu muistaa.  Pitää vaan rohkeasti jatkaa eteenpäin.

(ohis: tuo on surullista että usein ne jotka ovat säästyneet taumaattisilta kokemuksilta, syyttävät traumatisoitunutta valehtelusta. Voisi sanoa ettei ymmärrä, tai kykene samaistumaan tms, syyttämättä toista.)

Joo, ja siis lisäyksenä että kyseessä oli iso onnettomuus jossa näin verisiä, huutavia ihmisiä, itse selvisin naarmuitta. Löysin vanhat lehdet jossa oli kuvia onnettomuus paikalta ja minun lapsuuden perheenjäseniä oli myös tässä onnettomuudessa. Meillä ei kotona ole puhuttu ikinä tapahtuneesta. Aloin vasta lehdet nähtyäni muistaa tapahtumat nyt nelikymppisenä. En pysty ymmärtämään miksi minut haluttiin saada unohtamaan tapahtumat. Tämän oivallettuani olen alkanut ymmärtää myös omia tunteita ja reaktioita, kun tämä trauma on kummitellut alitajuisesti.

AP

Ennen ei mietitty yhtään kuinka asioiden käsittelemättä jättäminen vaikuttaa aikuisena käytökseen, tunnetiloihin ja pelkoihin, pää asia että näyttää siistiltä,hoitaa raha asiat, perustaa perheen ja käy töissä

Psykiatri oikeasti sanoi noin? tuohan on kaikkein huonoin tapa lähestyä traumaa ja sen tuomia ongelmia.. Siis niiden sivuuttaminen ja "unohtaminen".. Ne pitää käsitellä ja niistä pitää päästää irti. Jos ne vaan "unohtaa" niin ne nousee aina uudestaan sieltä pinnalle tietyin väliajoin. 

Oletko harkinnut somaattisia terapiamuotoja? Peter Levine on kirjoittanut siitä hyviä kirjoja, siis traumojen käsittelystä kehon kautta. On myös sellainen kuin Irene Lyon, joka tekee hyviä videoita Youtubeen aiheesta, on jotain kurssejakin mutta en ole käynyt. Trauma tosiaan on kehoon jäänyttä energiaa ja sitä, että aivot ovat tavallaan aikoinaan joutuneet käsittelemään (tai jättämään käsittelemättä) asian "väärällä" tavalla.