Onko mielestäsi erityislapsista haittaa vai hyötyä

Lasteni päiväkotiryhmät ja koululuokat ovat integroituja. Meillä on 2 koululaista ja 1 päiväkotilainen.

Erityislapsista on hyötyä siinä mielessä, että ryhmäkoko on pienempi ja henkilökuntaa on enemmän. Lisäksi lapset oppivat erilaisuutta, mikä on hyvä asia.

lapsen tasosta vammaisuuden kohdalla. Ja päiväkodin henkilökunnasta. Kuitenkin pelkäisin kiusaamista viimeistään 5-6 iän kohdalla, että erityislasten päiväkoti olisi parempi. Se on kiinni ihan siitä kuinka suvaitsevaisiksi muut vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet.

mutta haittaa heistä on paljonkin, usein, ei kaiken aikaa sentään :)



Oletan, että erityislapsia on jo ihan joka pk:ssa, että täysin ei voi välttyä. Eikä tarvitsekaan.



Ehkä se pientä ymmärrystä opettaa, ehkä ei, riippuu tavis lapsen muista kyvyistä yms.

ja ala-asteella luokka kehitysvammaisille ja muille sellasille.



Päiväkoti teki yhteistyötä sen luokan kanssa. Kävivät "leikkimässä" niiden luokassa.



Oliko siitä hyötyä? Mun mielestä oli. Nyt esikoinen on jo 16-vuotias ja ikinä, ei ole haukkunut vammaisia, ei koskaan ja tää on ihan taivaan tosi.



Toivon että myös se kehitysvammaisten erityisluokka olisi saanut jotain hyötyä ns. normaalien lapsien vierailuista.

jatkuvasti muita, niin se on mun mielestä todella inhottava juttu. Monet erityislapset eivät pidä meteliä itsestään, jäävät ehkä liikaakin syrjään ja silloin mun mielestä on tärkeää saada sellainen lapsi "normaalien" pariin, jolloin yksi voi reipastua ja alkaa luottamaan ja toiset ymmärtävät, että kaikki eivät tee asioita samallalailla.

Itse olen kv-veljen kanssa kasvanut ja koen olevani kyllä monesti avarakatseisempi kuin monet tuttavat joilla ei ole mitään käsitystä asiasta. Olen myös oppinut aikanaan viittomakielen ja se on ollut aikamoinen rikkaus.

Lapseni kasvoivat aikanaan monikulttuurisessa päiväkodissa ja nyt kun asumme maalla jonne ensimmäiset mamut jne ovat muuttaneet, huomaan kuinka ylpeä voin olla ennakkoluulottomista lapsistani : )

Olen siis sitämieltä että kaikenlainen erilaisuuden oppiminen on vain hyväksi. Tietyissä rajoissa tietenkin.

Kyseinen erityislapsi tuo päiviin väkivaltaa, häirintää, jatkuvaa odottelua (kun selvitetään tämän lapsen tekemisiä) jne jne.

ellei aikuiset sitä hänelle kerro.

Lapseni oli päiväkodissaa erityisryhmässä erityislapsena ja ryhmän ns tukilasten vanhemmilta ei etukäteen edes kysytty, haluaako ne lapsensa tämmöiseen ryhmään vai ei. Ilmoitettiin vain, että saitte paikan pienryhmästä. Koska ennakkoasenteita ei ollut, ei ongelmiakaan ollut. Vanhemmat saivat halutessaan vaihtaa lapsensa tavalliseen ryhmään, mutta kukaan ei koskaan nähnyt sille tarvetta.

ei pelkästään erilaisuuteen tottumisena ja sen hyväksymisenä vaan ihan konkreettisestikin minusta on ollut hyötyä. Lapseni on oppinut vastuuntuntoiseksi ja empaattisemmaksi, hän ei syyllisty kiusaamiseen ja itse asiassa hän on oppinut itse paljon kielestä ja matematiikasta sen takia, että on ollut ryhmissä, joissa kieltä tutkitaan kielellisen kehityksen tukitarpeiden kautta ja toisaalta nyt koulussa luokalla on pari, jotka tarvitsevat "toisenlaista selittämistä" matikassa. Hän on tavallaan oppinut itsekin "katselemaan asioita toisin". Tämä on lisännyt hänen omia kykyjään sekä kielissä että matematiikassa, samoin kuin luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoa noin ylipäänsä.



Meidän lapsi oli siis eskarissa integroituna kielellisten erityistarpeiden ryhmään tukilapseksi ja nyt koulussa samalla luokalla on pari add-tyyppistä hahmotushäiriöistä lasta.

Kyseinen erityislapsi tuo päiviin väkivaltaa, häirintää, jatkuvaa odottelua (kun selvitetään tämän lapsen tekemisiä) jne jne.

Tytöllä ei ole mitään diagnoosia, ihan tavallinen reipas, puhelias ja iloinen tyttö.



Mielestäni enemmän on ollut hyötyä siitä erityisryhmässä olosta, kuin haittaa. Tyttö on oppinut suvaitsevaisuutta, toisten auttamista (kehitysvammainenkin tyttö ryhmässä jota lapset välillä auttavat laittamaan kenkiä yms.), pitämään puoliaan yms.



Toki haittojakin on ollut. Kuten se että ryhmässä on pieni poika joka kiroilee todella paljon ja tyttönikin on oppinut rumia sanoja, onneksi kuitenkin ymmärtää ettei niitä saa käyttää. Jossain vaiheessa oli myös kiusaamista, mutta siitä pääsimme eroon kun pidimme yhteiset palaverit vanhmpien ja hoitajien kanssa ja puhuimme ja selvitimme asiat lastenkin kanssa.



Olen myös huomannut että meidän ryhmässä informaation kulku vanhempien ja päiväkodin välillä on tiivimpää ja enemmän vanhmpien ja hoitajien tapaamisia yms. mistä itse pidän paljon. Näin ainakin verrattuna pienemmän lapsemme samassa päiväkodissa olevaan normaaliryhmään.