Lue keskustelun säännöt.
saako välillä tympääntyä omiin lapsiinsa?
16.10.2010 |
Saanko minä äitinä välillä sanoa omista lapsista, että ovat raivostuttuvia ja hankalia ja olen väsynyt ja tympääntynyt niihin ja lahjoitan ne vaikka ensimmäiselle vastaantulijalle...?
Ja entäs heidän kaverit tai naapurin muksu. Saanko välillä tympääntyä heihinkin, kun se oleminen on vaan riitelyä eivätkä usko, että meillä ei saa jotain tehdä, vaikka miten opettaisi, sanoisi ja kieltäisi tai opastaisi? Saanko laittaa porttikiellon jos erittäin huono käyttäytyminen jatkuu?
Mutta miehen edellisen liiton lapsiin ei saa koskaan, ei koskaan, väsyä, tympääntyä, hermostua, eikä heistä saa ikinä, ikinä, yhtään kriittistä sanaa sanoa, eikä missään nimessä arvostella. Vaikka he tekisi mitä tai käyttäyisi ihan miten tahansa. Silloin on kuitenkin itsessä se vika, peiliin katsomisen paikka. Onhan sitä tullut mentyä naimisiin miehen kanssa, jolla on lapsukaisia entisestä liitosta. Ja viattomiahan he ovat osaansa. raukkaparat riepoteltavana, aina paikassa jossa inhotaan eikä rakkautta tai hyväksyntää saa mistään koskaan....?
Kommentit (5)
Mutta et kylläkään saa omillesi tai miehen lapsille suoraan sanoa, että olen teihin väsynyt ja olette raivostuttavia.
Saat sanoa, että NYT te käyttäydytte ihan kauheasti tai että nyt olen väsynyt teidän riitelyynne. Eli voit osoittaa tympiintymisesi lapsen tekohin, et persoonaan.
Tuon rajan veto voi olla vaikeaa, mutta muista, että lapsen itsetunto on hauras ja keinot puolustautua henkistä väkivaltaa ja mitätöintiä vastaan huonot.
Mitä sitten tulee tuonn miehen lapsien kohteluun, niin täällä av:llä on paljon eronneita naisia, joista tuntuu kauhealta ajatus, että heidän lastensa nyxät väsyisivät heidän lapsiinsa. Siksi kommentit tuppaavat olemaan aika jyrkkiä... ei kannata ottaa niitä aivan kirjaimellisesti. Muistat vaan, että lapsia (omia tai miehen tai naapurin) ei pidä liikaa syyllistää siitä, että heitä on kasvatettu löperösti tai he oirehtivat vaikeaa perhetilannetta. Jos SINÄ et saa naapurin lapsille kuria aikaan, se on ennen kaikkea sinun omaa huonoa kasvattajuuttasi. Toki saa väsyä silti, mutta muista, että se syypää olet ennemminkin sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eronnut.
Mutta en siksi, että olisin ei-uskovainen, vaan toisinpäin.
Ja miten tuo liittyi itse aiheeseen?
Aloitin tämän ihan vaan tuon toisen ketjun innoittamana. Siellä muutama äitipuoli kertoo miten miehen edellisen liiton lapset ärsyttää ja inhottaa.
ja mitä siellä vastataankaan.
ja entäs sitten ne lukuisat viestit, joissa äidit tilittävät täällä miten oma tenava ottaa päähän ja lahjoitan sen adoptioon jne. Ja vastaukset on ihan toista sävyä.
Omaan lapseen saa tympääntyä ja saa sanoa, että paska pentu ja inhoan.
Naapurin kakaroille saa näyttää ovea ja laittaa porttikiellon jos eivät tajua monenkaan kerran jälkeen totella ja olla talon tavoilla
mutta puolison edellisen liiton lapset tulee säännöllisesti sinun kotiisi, tekee mitä huvittaa, räkyttää sulle vastaan tai on kuin sinua ei olisikaan, valittaa kaikesta tai nirpistelee nokkaansa - ja lasta pitää vaan ymmärtäen rakastaa äärettömyyksiin asti, tehdä lempiruokaa ja muuttaa koko elämä sen lapsen mielen mukaiseksi....
aikamoinen ristiriita !
On varmasti rankkaa. Lasten isä on se joka määrää omien lasten tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Mutta et kylläkään saa omillesi tai miehen lapsille suoraan sanoa, että olen teihin väsynyt ja olette raivostuttavia. Saat sanoa, että NYT te käyttäydytte ihan kauheasti tai että nyt olen väsynyt teidän riitelyynne. Eli voit osoittaa tympiintymisesi lapsen tekohin, et persoonaan. Tuon rajan veto voi olla vaikeaa, mutta muista, että lapsen itsetunto on hauras ja keinot puolustautua henkistä väkivaltaa ja mitätöintiä vastaan huonot. Mitä sitten tulee tuonn miehen lapsien kohteluun, niin täällä av:llä on paljon eronneita naisia, joista tuntuu kauhealta ajatus, että heidän lastensa nyxät väsyisivät heidän lapsiinsa. Siksi kommentit tuppaavat olemaan aika jyrkkiä... ei kannata ottaa niitä aivan kirjaimellisesti. Muistat vaan, että lapsia (omia tai miehen tai naapurin) ei pidä liikaa syyllistää siitä, että heitä on kasvatettu löperösti tai he oirehtivat vaikeaa perhetilannetta. Jos SINÄ et saa naapurin lapsille kuria aikaan, se on ennen kaikkea sinun omaa huonoa kasvattajuuttasi. Toki saa väsyä silti, mutta muista, että se syypää olet ennemminkin sinä itse.
Viimeiseen väittämään yhtyisin, ellei olisi ollut viime kesän kokemusta. Meille tupsahti uudet kaverit, ja olihan siinä lapset!!
En todellakaan voi olla minun vika, jos naapurin lapset eivät usko minua - mutta kun eivät uskoneet muitakaan aikuisia. Naapurustossa muutamat olivat anteneet sellaisen porttikiellon, että pihalle sai tulla, sisälle ei. Koska eivät uskoneet useankaan sanomisen jälkeen. ja pihallekin saivat tulla, mutta jos vielä kerran teette xxxx, sitten ei ole lupaa tulla pihallekaan.
Ja tuo siis naapuruston asettamat rajat, joten kyllä se vika ei voi olla aikuisissa, vaan niissä lapsissa ja heidän kotioloissaan.
mutta noin muuten en puhunut itesstäni, uuserpeheongtelmat ovat mulla takanapäin.
Mutta kysyn: kuinka monta kertaa sanotaan lapselle, että käytöksesi ei ole oikein jne, mutta sinä itse olet kyllä kiva ihminen? Kuinka monta kertaa? Missä vaiheessa "saa" sanoa omalle tai vieraalle, että etkö sinä tajua, mitä sulle on sanottu? Miksi sinä kiusaat toista koko ajan? tms. ?
kirkosta!!