V... millasia muka "kavereita" mulla on..
Epäluotettava, rosvo, "kaikki mulle, heti" vaan arvaatkaapa kun ite tarvis jotain lainaan, niin ei muka ole. Lainaavat kamoja, koskaan ei palauteta. Lainataan rahaa, ja "unohdetaan maksaa". "Tuo mulle sitä ja tätä kaupasta, mä maksan kyllä" ja taas mystisesti unohtuu... vehtailevat tyyppien kanssa joista olen avautunut.. heti pitää päästä lähelle ja alkaa parhaiksi kavereiksi näiden kanssa. Oikeesti, mikä v näitä vaivaa? "Onko sulla tämmösiä, mulla ei oo ja nyt just tarvin" No määpä tuon, autan, kuskaan, hoidan.
Nyt tuli loppu tällaselle ykspuoliselle kaveruudelle!
Olen takuulla lojaali, luotettava, turvallinen ystävä ja olkapää johon saa nojata ja itkeä itkut, mutta jos tää on tätä...
miettikää ihmiset miten kohtelette toisianne!
Ei mulla muuta!
Mur!!
Kommentit (4)
Hitaasti, jopa vuosia tottuvat kulissiin ja ote herpaantuu. Kauniina aamuna, kuin kirkkaalta Hiroshiman taivaalta se tulee, alkaen pienenä pisteenä. Puheluihin tai viesteihin ei vastata, no ehkä illalla tai seuraavana päivänä, onhan vastaajaan jätetty viesti ja inboksiin meili, parikin. Menee viikko, menee kaksi, hiljaisuus. Soittoyritykset harvenee, välit viilenee. Noin 8 kk aikana, alkaen nyt, onnistut häivyttämään pahaa-aavistamattoman kaverin huomaamattomasti. Vuosi vaihtuu 3,5 kk kuluttua ja kaikilla kiireitä. Hiihtoloma voi olla haastellinen, jos onnistuu tavoittamaan. Mutta kevääseen, toukokuu eli 8 kk kun pääsee, ovat välit viilenneet sikäli että ensi syksynä ei yhteyttä enää edes yritetä.
Aivan samat fiilikset. Aivan kuin minä olisin jotenkin velkaa heille vaikka todellisuudessa ovat hyväosaisempia kuin minä.
Kuulostaapa tosi rassaavalta tuttavapiiriltä. Olen ehkä selvinnyt vähällä, koska en periaatteesta koskaan pyydä tai ota mitään lainaksi, enkä myöskään anna. En rahaa enkä tavaraa.
Kertokaa nyt pliis muutkin millaisia tolloja on ollut/on teidän elämässä? Tarvin vertaistukea!