Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Piirtämisestä (taiteet) tietäviä/osaavia, neuvoa, kiitos!

Vierailija
21.09.2010 |

Kysyisin neuvoa hyvän lopputuloksen saamiseksi.

Mun pitäisi piirtää yksi juttu tiettyyn tilaisuuteen.

Idea on päässä ja teinkin sen. Olen tyytyväinen osittain, mutta jotakin on, mikä tökkii.



Piirrän paljon, mutta minulla ei ole varsinaista taidekoulutusta. Koulussa muinoin oli 10 kuviksessa, se ehkä kertoo että en ole ihan tikku-ukkotasolla.



Mutta nyt kysynkin kokeneemmilta neuvoa: kumpi on parempi tapa saada hyvä tulos.

Tehdä sitä alkuperäistä teemaa, samaa kuvaa, uudelleen ja uudelleen kunnes on tyytyväinen. Siis vaikka 50 kertaa. Häviääkö siitä tuoreus, tuleeko viivaan teennäinen maku.



Vai onko parempi vaihtaa teemaa, edes kuvakulmaa, yksityiskohtia tms.



Mulla useimmiten se ihan eka kolmen sekunnin luonnos onnistuu parhaiten, sitten kun rupean tekemään lopullista versiota, viivan elävyys kärsii. Mutta en haluaisi luopua näistä ideoista. Jokin niissä kuitenkaan ei tyydytä.



Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kymmeniä versioita? Ei auta kuin kokeilla! Jos näkisi kuvan voisi arvioida miten kannattaa jatkaa.

Jos siinä on perusasiat pielessä (vaikka sommittelu) niin edes elävä viiva ei voi sitä pelastaa. Jos sommittelu, mittasuhteet tms. ei toimi niin vaihda sitä. Elävä viiva on tietysti toivottavaa, mutta jos kuvan muut perusasiat ovat pielessä niin elävä viiva ei pelasta kuvaa.

Vierailija
2/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärrän täysin esim perspektiivivirheet, että vaikkapa kauniit kasvonpiirteet eivät pelasta sitä.



Mutta pointtini oli, että oppiiko piirtämään "oikein" (=sillä tasolla, että itse on tyytyväinen) toistamalla samaa kuvaa korjaten aina kulloisenkin virheen (jolloin se ekassa kuvassa ollut vaikkapa onnistunut hymy onkin seuraavassa pielessä...) vai tekemällä aina eri kuvan. Mielestäni tässä tekemässäni kuvassa kaikki on periaatteessa oikein, mutta se ei vaan ole yhtä herkullinen kuin luonnos. Jotenkin hieman jäkitetty. Vaikea tietää sekin, onko itse vain liian kriittinen. Täytynee testata asian ulkopuolisilla katsojilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse juuri piirustuskurssilla, jossa opettaja toistaa että ei ole olemassa mitään varmaa kättä tai herkkää viivaa. Kaikki on mahdollista oppia harjoittelun kautta. Toisaalta olen samaa mieltä, harjoittelu kannattaa aina. Toisaalta taas nopeissa luonnoksissa on oma viehätyksensä, mutta kyse on tietysti ihan eri asioista jos puhutaan krokista tai vaikka viidentoista tunnin piirroksesta. Ei niitä voi verrata keskenään.



Riippuu siis siitä mitä olet tekemässä. Jossain vaiheessahan tietysti kuva on valmis eikä se enää parane vaan alkaa huonota jos työstämistä vielä jatkaa. Pitää siis osata lopettaa hinkkaaminen ajoissa. :)

Vierailija
4/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa analysoida piirrosta ja miettiä tosiaan, mistä siinä pitää ja mitkä asiat eivät toimi. Tehdä luonnoksia. Jos ainoa ongelma on nyt se viivan elävyys, kannattaisikohan pitää vähän taukoa eikä nysvätä loputtomiin versioita siitä alkuperäisestä ideasta? Kokeile vaikka jotain muuta kuvallista ratkaisua (vaihda kuvakulmaa, sommittelua tai mitä elementtejä siinä kuvassa nyt onkin) tai tee jotain vapaita, nopeita viivaharjoituksia, skissejä, että saat käden liikeradat ja mielen joustavammaksi.



Sitten jossain vaiheessa kun olet vähän rentoutunut voisit kokeilla uudelleen alkuperäistä

kuva-ideaa ja jatkaa siitä vapaammin.



Minusta mielummin herkullinen luonnos kuin pitkälle hiottu ja ei-niin-elävä, mutta kaikilta osin "oikein" tehty kuivakka nysväys. Mutta siis siinä luonnoksessakin pitäisi tietysti pääkohdat toimia. Piirtäminen on todella vaikeaa ja just sellaisen "helpon", mutta toimivan näköinen piirustus on vaikein tehdä, sillä se vaatii vankkaa kokemusta.







Vierailija
5/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen croquis-tyyppinen ihminen muutenkin. Wrightiläiset yksityiskohdat kuolevat käsiini.



Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta silti :o)

En voi linkittää, koska se on töihin liittyvä tilaus, joka jossain vaiheessa lentää jakeluun. Eli salaiset arkistot vielä!

Vierailija
6/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytän usein myös valopöytää, eli piirrän ihan suoraan läpikin omasta edellisestä kuvasta jne. Se on just sitä ammattilaisen työstämistä.



Tämä tyyli sopii minun piirroksiini hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä "Wrightiläisessä" tekotavassa ja luonnosmaisessa jäljessä on laaja skaala tyylejä välissä. Sulle vois olla hyödyksi selata eri piirtäjien teoksia avataksesi näkemystäsi siitä mitä piirros voi olla. Tulee ainakin helposti tästä nyt mieleen että se näkemys on niukahko. Sitten ihan rohkeesti kopioit ja kokeilet eri tyylejä.



Mutta kannattaa toki piirtää mahdollisimman paljon. Korjata niitä virheitä siihen työn allan olevaan juttuun eikä alottaa aina uutta - fakta on että virheitä tulee aina, ja seuraavassa ne virheet on aina erilaisia ja vaikea lähteä parantamaan sitä juttua tekemällä vaan joku suu erilailla kuin viimeksi.



Tärkeetä on muistaa se, että täysin anatomisesti oikea työ jossa mittasuhteet ovat oikein, ei tarkoita automaattisesti onnistunutta. Vaikeinta on saada se luonne ja olemus kuvaan, eikä se tule mittasuhteita syynäämällä. Tavoite on uskottava ja hyvän näköinen piirustus, eikä se, että tämä nyt muistuttaa mahdollisimman paljon malliaan.



Ellei sitten tee tilauksesta muotokuvaa jonka vaaditaan muistuttavan malliaan. Mutta sitten voisikin ottaa valokuvan ennemmin. ;)