Milloin jotkut ihmiset ymmärtävät, että liikunta voi olla myös iloa.

Samaa ihmetelty omalla kohdalla. Olen normaalipainoinen.

Liikuntaa saa harrastaa vain lihavat ja salimaket ja kissat.

No totta hitossa se on hauskaa, en mä sitä muuten harrastaisi. Mutta se on myös hyväksi mun terveydelle, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. WIN - WIN!

Ja kosja nuo ilpkseen liikkuvat ymmärtävä että kaikilla ei liikunta tuota mitöön mielihyvähormooneja ja se on aina samaa pakkopullaa 😵💫

Ei milloinkaan.

Sitten kun BMIsi on 45 sitä ei enää ihmetellä. Silloin sinua kannustetaan.

Varmaan nuoremmista ihmisistä suurin osaa harrastaa liikuntaa jonkinlaisessa kehonmuokkaustarkoituksessa, ei puhtaasti liikunnan ilosta. Näin teen itsekin. En todellakaan harrastaisi liikuntaa niin paljon kuin nyt, jos saisin samat tulokset vähemmällä, ei se niin kivaa ole. Iso osa liikunnan ilosta tulee itselleni ainakin juuri niistä tuloksista, jotka näkyvät peiliin katsoessa. En laihduta mutta muokkaan kehoani muuten.

Minäkin olen lapsesta asti ollut liikunnallinen, silloin harrastin montaa eri lajia, koripallosta ratsastukseen, voimistelusta yleisurheiluun ja balettiin ja muuhun tanssiin. Lisäksi oltiin paljon ulkona ja kiipeiltiin, nykyisin kai voisi sanoa park our. Ja uitiin niin paljon kuin mahdollista ja hypittiin hyppynarua monta tuntia.

Nyt aikuisena olen keskittynyt pariin lajiin joita myös ohjaan.

Minulle joskus sanotaan että miksi halua rääkätä itseäni. Nautin liikunnasta, en rääkkää. Aina kauhistellaan. Jos olen ihan rehellinen niin vähättelen määriä ihmisille enkä kerro todellista määrää miten paljon treenaan lajejani(useita tunteja päivässä).

Kehoni vaan on tottunut liikkumaan paljon, en uuvu siitä, päin vastoin pysyn terveenä ja kivuttomana.

Kerran kokeilin päivän toimistotyötä. En ole ollut ikinä niin kipeä! Hirveää kärsimystä!

BMI on vaihdellut hoikasta obeesiin.

Lihavat on lihavia osittain siksi koska liikkumisesta on kadonnut ilo.

Ennaltaehkäisen masennusta liikunnalla, painonpudotus/painonhallinta ei liity siihen pätkääkään. Jos olen viikon liikkumatta niin alakulo mörkö hiipii luokseni

Mulla hieman ylipainoa ja istumatyö. Kyllä liikunnasta ja metsässä kävelystä tulee heti pirteämpi ja hyvä olo. Kumma vaan, että heti ensiksi ollaan sanomassa, että lähti lenkille, että laihduttaa. Ok,eihän se haittaisi jos muutama kilo lähtisi, mutta päivän istumisen jälkeen on ihana lähteä jonnekin liikkumaan muutenkin. Jos olisin normaalipainoinen tai laiha, tekisin ihan samoin.

Miksi kerrot heille juoksulenkeistäsi? Mitä jos oot vain hiljaa. Kerro jollekin jonka tunnet, joka ei sano noita samoja lauseita sulle takas. Pitäisikö sanoa vaan lenkki tai muuta.

Harva kysyy miksi käyt lenkillä ja kukaan ei mainitse perään ettei sinun tarvitse laihduttaa. Porvoon tarinoita taas.

Milloin jotkut ihmiset ymmärtävät, että liikunnan harrastaminen on oikeasti tuskallista itsekidutusta joillekin toisille ihmisille? Itse olen aina ollut hoikka ja yli 20 v. fyysisessä työssä eli en mikään sohvaperuna, mutta kyllä sitä syyllistämistä ja "liikkumattomuuden" taivastelua on saanut kuulla kyllästymiseen asti. Ap voi vaikka googlettaa "liikunta ei tuota mielihyvää" ja avartaa vähän ajatusmaailmaansa.

Miksi niin monet olettavat ylipainoisen ihmisen jotenkin kärsivän liikunnasta ja harrastavan sitä vain laihtuakseen?

Liikunta oli ilo, kun olin nuori ja hoikka. Liikunta on edelleen ilo, vaikka olen keski-ikäinen ja lihava. Liikkuminen on vain muuttunut vähän rauhallisemmaksi.

Jep, mun sukulainen kysy multa samaa. Teen sitä puhtaasti oman mielen kannalta, mediaation kannalta, se on mun elämäntapa

Mistä moinen alemmuuskompleksi, ap?