Tokaluokkalainen taantuu taaperoksi

Kasvaminen ja varsinkin kouluun paluu tuo lapselle haasteita ja jossain määrin on ilmeisesti tavallista, että lapsi "taantuu".

Mutta kuinka paljon on normaalia?
Mitä jos lapsi on jatkuvasti "taapero". Puhuu lässyttäen, puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, vaatii vanhemman tauotonta huomiota, ei kykene paljon mihinkään omatoimisesti, kiukuttelee jatkuvasti pienistä asioista. Vanhemmat kannustaa toimimaan myös omatoimisesto, mutta se tuottaa lapselle haastetta ja tarvitsee jatkuvasti vanhempien tukea kaikessa. Elämä on kuin 3-vuotiaan kanssa: jatkuvaa pientä kiukkukohtausta, uhmaa ja toisaalta jatkuvaa höpöttämistä lässyttäen ja huomion tarvetta.

Lapsella on hyvä koti ja hän saa huomiota, mutta vanhempien pitää arkeakin hoitaa.

Mitä jos tätä on jatkunut jo kuukausia?
Koulussa lapsi on normaali ja pärjää melko hyvin. Myös vieraampien ihmisten seurassa lapsi on kuin eri ihminen, puhuu normaalisti ja fiksusti. Ja lapsi pärjää myös esim koulun jälkeen yksin kotona ja osaa laittaa aamu- ja välipalaa tarvittaessa itse. Lapsi siis kykenee asioihin ihan normaalisti. Paitsi vanhenpien seurassa.

Toinen vanhempi puhuu lapselle lässyttäen, onkohan se haitaksi? Voiko lapselta vaatia normaalia puhetta? Onko lapselle haitaksi, jos hänen ei anneta olla jatkuvasti pieni? Minkä verran on ok antaa lapsen olla pieni lapsi?