Puretko kynsiä?
Minä olen järsinyt kynteni niin lyhyiksi kun vaan saan purtua...kauheen näköset ja joka päivä pitää vähän piilotella käsiään kun käy kaupassa ym. Miten muilla? Nimimerkillä nainen 55 vuotta
Kommentit (13)
Yhtään AP:ta väheksymättä; minusta on aina hieman ikävää nähdä nainen, jolla on purrut kynnet. Tulen siitä hieman surulliseksi, varsinkin jos hänellä on muuten kivannäköiset kädet niin ne kaltoinkohdellut kynnet säälittävät hieman.
juu kiitos vastauksista..olen purrut kynsiä enemmän tai vähemmän koko ikäni...joskus jopa olen saanut kynnet kasvatetuksi mutta eipä mene kauan kun sormet on suussa. opin kynsien pureskelun äidiltä jolla oli myös rumat purrut kynnet.. luin jostain että ihmiset puree kynsiä stressissä tai jännityksessä. en tiijä .. en mä niin kauheesti jännitä mutta kaitpa se menee stressin puolelle sitten. -ap-
Vierailija kirjoitti:
juu kiitos vastauksista..olen purrut kynsiä enemmän tai vähemmän koko ikäni...joskus jopa olen saanut kynnet kasvatetuksi mutta eipä mene kauan kun sormet on suussa. opin kynsien pureskelun äidiltä jolla oli myös rumat purrut kynnet.. luin jostain että ihmiset puree kynsiä stressissä tai jännityksessä. en tiijä .. en mä niin kauheesti jännitä mutta kaitpa se menee stressin puolelle sitten. -ap-
Ai, ikävä kuulla että sinulla on jo noin kauan ollut tuo huono tapa. Noin pitkään jatkuneena tuollaista tapaa voi olla aika hankalaa enää muuttaa. Mutta silti suosittelisin kokeilemaan!
Olen aina purrut kynsiä ja sen vuoksi en halua pitää sormuksia tai rannekoruja, jotka kiinnittäisivät huomion käsiin. Vanhemmiten pureskelu on vähentynyt ja joskus on ihan pitkät kynnet, mutta niitäkään en koskaan lakkaa, annan vain olla. Eilen oli niin stressaava päivä, että illalla revin kaikki kynnet lyhyiksi telkkaria katsellessa ja nyt lähes itkettää, kun ovat niin kauhean näköiset. Onneksi kynnet kasvavat, mutta näyttävät rumilta muutaman viikon. Kynsienpureskelu on ihan kauhea piirre itsessä, kun muuten olen huoliteltu. En koe, että minulla olisi ollut mitenkään epätavallisen turvaton lapsuus tms, en tiedä mistä johtuu.
En enää, kun otin nätit geelikynnet. Aiemmin pureskelin.
En ole koskaan pureskellut kynsiäni. Vaivaan auttaneet tietoinen päätös pitää sormet pois suusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina purrut kynsiä ja sen vuoksi en halua pitää sormuksia tai rannekoruja, jotka kiinnittäisivät huomion käsiin. Vanhemmiten pureskelu on vähentynyt ja joskus on ihan pitkät kynnet, mutta niitäkään en koskaan lakkaa, annan vain olla. Eilen oli niin stressaava päivä, että illalla revin kaikki kynnet lyhyiksi telkkaria katsellessa ja nyt lähes itkettää, kun ovat niin kauhean näköiset. Onneksi kynnet kasvavat, mutta näyttävät rumilta muutaman viikon. Kynsienpureskelu on ihan kauhea piirre itsessä, kun muuten olen huoliteltu. En koe, että minulla olisi ollut mitenkään epätavallisen turvaton lapsuus tms, en tiedä mistä johtuu.
Luultavasti se on vain opittu tapa. Sellaista on erittäin vaikeaa muuttaa. Mitä jos kokeilet saada käsille jotain muuta tekemistä. Vaikka jokin älypeli, pehmolelu tai vastaava?
Vierailija kirjoitti:
En enää, kun otin nätit geelikynnet. Aiemmin pureskelin.
Tuo on varmaan myös ihan toimiva keino! jos on varaa/aikaa käydä huollattamassa niitä niin mikä ettei. Se että ovat vielä nätit, on vielä plussaa.
Yök, en ikinä. Oksettaa ajatuskin jostain suussa pyörivistä kynnenpalasista.
Pakko välillä kun ei muutakaan syötävää.
tekokynnet kaupasta mutta kun on niin lyhyet omat kynnet ettei ne liimaukset kestä kun sekunnin. jatkan siis pureskelua.
Mä nuorempana tein noin mutta onneksi pääsin siitä eroon. Ei ollut helppoa mutta jotenkin onnistuin. Olen itse mies.