Onko joku toinen joka elää mutta "ei tunne elävänsä"
Olen sisäisesti kuihtunut. Erittäin väsynyt ja taantunut sielun tasolla aivan kadoksiin.
Olen nuori vielä, pitäisi nostaa leuka pystyyn ja lähteä ulos seikkailemaan. En kuitenkaan nykyään enää pysty.
Kunpa osaisin sanoittaa sisäisen olotilan. Se on jotain sellaista mikä saa merkityksen elämästä katoamaan ja toivomaan, että kaikki olisi pian ohi.
Kommentit (8)
Voin sanoittaa sen puolestasi. Olet apaattinen.
Joutavaa olemassa olemista. En ole laskenut kauanko tätä on kestänyt. Ei oikein mikään kiinnosta, huvita tai mitään muutakaan. Mulla se voi olla vanhuus.
M.52
Vierailija kirjoitti:
Joutavaa olemassa olemista. En ole laskenut kauanko tätä on kestänyt. Ei oikein mikään kiinnosta, huvita tai mitään muutakaan. Mulla se voi olla vanhuus.
M.52
Sulta puuttuu vain teinityttis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutavaa olemassa olemista. En ole laskenut kauanko tätä on kestänyt. Ei oikein mikään kiinnosta, huvita tai mitään muutakaan. Mulla se voi olla vanhuus.
M.52
Sulta puuttuu vain teinityttis.
No hohhoijaa. Joku halukas nelikymppinen saattaisi kiinnostaa. Enkä ole ikärasisti saa olla mua vanhempikin nainen.
M.52
Minusta tuntui tuolta 90-luvun lamassa, kun valmistuin työttömäksi. Asuin kaupungin vuorkakämpässä, rahaa ei ollut mihinkään huvituksiin, opintolaina painoi mieltä ja tyttöystävän kanssakin meni huonosti.
Vaan niin siitäkin alhosta kohta noustiin. Kohta pääsin töihin, oli taas rahaa, suhde virkistyi ja ostettiin oma asunto.