ystäväni ehtii tapaamaan meitä vain harvoin

ystävääsi kylään? Vaikka olisikin lapseton, niin elämä voi silti olla kiireistä ja kaikkea täynnä. Joskus auttaa, kun saa kutsun, niin sitä sitten ihan tietoisesti koettaa raivata aikaa.

olen kutsunu eikä tuu. Hänelle nyt vaan kaikki muu jonninjoutava näyttää olevan tärkeämpää kuin läheinen ystävyyssuhde.

Jos on sovittuna joku tietty päivä niin silloin raivaa kalenteristaan tilaa sille. En itsekään välttämättä pysty tapaamaan ketään viikon varoitusajalla, koska on jo sovittuna muuta. Ja se ettei ystävälläsi ole lapsia ei tarkoita että olisi aikaa, harrastukset ja muut ihmissuhteet sekä työt vievät paljon aikaa. Tai voi olla että aikaa olisi sellaiseen kellonaikaan, joka ei sovi teidän lapsiperhe-elämään. Klo 19 on hyvä aika tavata kaupungilla kahdelle aikuiselle mutta tuskin sinne lapsiperheet tuohon aikaan enää tulevat.

Ennen oli toisin. Syy tosiaan on siinä, että olen lapseton ja elän sinkkuelämää. Raskaan työpäivän jälkeen tuntuu ylitsepääsemättämön vaikealta mennä kököttämään jonkun olohuoneeseen ja kuuntelemaan lasten riitoja, aikuisten komentamista, huutoa ja kinaa. Minkäänlainen keskustelu ei onnistu ja koen olevani täysin ulkopuolinen ympärilläni tapahtuvaan. Sopivassa kohtaa sitten poistun kotiin. Näin kerta toisensa jälkeen. En vaan enää jaksa.



Olen keskustellut asiasta ystävieni kanssa. Syy kuulema on se, ettei minulla ole lapsia, eikä siis minun mukanani vierailulle tule leikkikavereita. Lasten leikkiessä ehtisi aikuisetkin vaihtamaan kuulumiset.



Olen myös päätynyt oman mielenterveyteni kannalta tekemään niitä juttuja jotka minulle perheettömänä on mahdollisia (siis mennä ja tulla ja harrastaa oman mielen mukaan, ilman niitä lapsia). Se on se ainoa, joka on hyvää kaikesta siitä rakkaudettomuuden ja lapsettomuuden tuskasta, joten toivon ystävieni sallivan sen minulle.

Miten sinä voit määritellä että joku toinen meno on vähemmän tärkeämpi kuin sinun tapaamisesi? Annatko esimerkkejä.

Ei siinä pysty mitään aikuisten asioita puhumaan kun lapset riehuvat ympärillä. Jos minä annan aikaani ystävälleni ja hänen perheelleen, johon siis sisältyy kummilapseni, haluaisin että minua myös huomioitaisiin. Eli kummitätini äidin, minun ystäväni pitäisi myös järjestää aikaa niin että me saisimme aikuisten aikaa ilman lapsia, saisimme keskustella. Oletko sinä ap tehnyt näin? Jos et niin mieti miksi sinä et pysty järjestämään aikaa mutta vaadit ystävältäsi sitä.

ap! Jos pidät ystäväsi kaikkea muuta jonninjoutavana, niin kertoo hyvin paljon miksi ystävääsi ei kiinnosta raivata aikaa kalenteristaan sinulle. Kannattaisi ensin miettiä ihan sitä omaa asennettaan.



Itse en jaksa pitää yhteyttä ystävääni, joka aina marisee siitä, ettei koskaan nähdä ja jos ilmoitan etten työkiireiltä ennätäkkään huomenna lenkille, niin sit saan kuulla "just joo! Ylläri!" tms. Eipä todella kiinnosta enää sopia mitään tapaamisia. Ystävät on ystäviä! Ei velvoitettuja pitämään seuraa.



Sellaisia ihmiset ovat... Jos yrität sitoa heidät lähellesi keinolla millä hyvänsä, he pakenevat. Mutta jos kohtelet heitä lempeästi, he pysyvät rinnallasi ikuisesti. -Paulo Coelho

tarkoitan sitä että ystävän harrastukset on jonninjoutavia verrattuna siihen aarteeseen mitä meidän ystävyys olisi/on. Itse varaan tietoisesti aikaa lähimmille ystäville. Se on arvokysymys että mille varaa aikaa. Itse lopetin harrastuksen jotta ehtisin nähdä rakkaita ystäviä, erityisesti tätä yhtä josta kerroin, enemmän. nyt sitten petyin kun ystävä ei haluakkaan nähdä niin kun toivoin.

Jos joku tulisi minulle sanomaan että minun pitäisi luopua eräästä rakkaasta harrastuksestani, jotta ehtisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, en kyllä kovin hyvällä katsoisi. Minulla on yksi niin tärkeä juttu josta en luovu kenenkään vuoksi, en miehen, lasten, enkä todellakaan kiukuttelevan ystävän vuoksi.

"Uhraat" harrastuksesi ystävien vuoksi ja nyt kun yksi ystävä ei samoin teekään, niin olet loukkaantuntu asiasta?



Oikeasti, ihmisillä on NIIN eri käsityksiä ystävyydestä. Toinen haluaa tavata viikoittain tai kuukausittain - toiselle riittää se pari kertaa vuodessa ja silti sama ystävyys säilyy vuodesta toiseen.

se varmasti tapaa muita ystäviään useammin kuin kerran kaksi vuodessa. Voit itse miettiä, miksi hän ei kaipaa sinun seuraasi sen useammin.

Odotat että ystäväsi tulee vierailemaan luonasi. Tulee ihan mieleen yksi kaverini jonka mielestä minä voin ajella hänen luokseen junalla aina kun hänelle sopii. Ei puhettakaan toisinpäin.

se varmasti tapaa muita ystäviään useammin kuin kerran kaksi vuodessa. Voit itse miettiä, miksi hän ei kaipaa sinun seuraasi sen useammin.

Asutteko kuinka lähekkäin toisianne?

kyllä minäkin haluan nähdä ystäviäni useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. meillä on tapana, oli ystävällä lapsia mukana/olemassa tai ei, että kahvipöydässä lapset tietty mukana, mutta sitten lapset saavat mennä leikkimään ja aikuisille tulee jutturauha, oli siis mukana lapsia tai ei eli ainakin talon omat lapset....

eihän tässä ollut kyse mistään, että ystävän pitäisi jättää joku harrastus kokonaan pois, vaan että näkisi vähän useammin kuin kaksi kertaa vuodessa esim. joka toinen kk, onko paljon pyydetty??? ihmeellisiä vastauksia olet saanut.

etteikö ystävääsi kiinnostaisi. Olen itsekin lapseton sinkkku ja muutamalla läheisellä ystävällä on lapsia (osa kotiäiteinä). Ja ihan käytännön syistä tapaan näitä lapsellisia ystäviä vähemmän kuin muita sinkkuja.



Valitettavasti osa perheellisistä ystävistä on muuttanut toiselle puolelle pääkaupunkiseutua kuin missä itse asun. Ja voin sanoa, että aika raskasta on lähteä töiden jälkeen matkustamaan julkisilla tunti-puolitoista tuntia suuntaansa, että tapaisi ystävää noin tunnin ajan. Lapsiperheitä kun on helpompi tavata heidän kotonaan kuin esim. keskustassa. (on lapsille leluja, eivätkä pitkästy kuoliaiksi kun aikuiset kälättävät omia juttujaan...) Ja viikonloppuisin monilla perheillä on niin hirveästi menoja, että silloinkaan ei ehdi tavata.



Sinkkuystäviä taas on helppo tavata arki-iltoina keskustassa tai sitten viikonloppuisin ruoan tai juoman parissa. Sinkkujen kanssa vapaa-aika siis osuu samaan aikaan ja on helpompi tehdä kompromisseja esim. tapaamispaikan suhteen.



Mutta kyse ei siis ole siitä, etteikö perheellisiäkin haluaisi tavata. Se vaan vaatii niin paljon enemmän!

eihän tässä ollut kyse mistään, että ystävän pitäisi jättää joku harrastus kokonaan pois, vaan että näkisi vähän useammin kuin kaksi kertaa vuodessa esim. joka toinen kk, onko paljon pyydetty??? ihmeellisiä vastauksia olet saanut.

ystävän näkeminen on tehty hyvin vaikeaksi tai ystävää pitää lähinnä kaverina eikä minään sydänystävänä, niin ei kai sitä tarvitse väkisin nähdä joka toinen kuukausi.

näen kaikista läheisintä ystävääni noin kerran kuussa1-2 kertaa kuussa. Joskus useammkin. Toinen todella hyvä ystäväni taas asuu pidemmän matkan päässä ja kun meillä kummallakin on useampi lapsi, työt ja muut, niin nähdään liian vähän, ehkä neljä kertaa vuodessa. Olemme tosin yhdessä puhuneet tästä ongelmasta ja ymmärtäneet, että nykyinen elämäntilanne vaan on tällainen. Kun lapset kasvaa, jää ystävillekin enemmän aikaa.



Näiden molempien kahden tärkeän ihmisen kanssa näemme joko perheiden kesken tai sitten kahdestaan. Tämän pidemmällä asuvan kanssa pyrimme tekemään kerran vuodessa yhteisen pienen reissun, jotta on aikaa jutella ja viettää aikaa. Tämän lähempänä asuvan kanssa saatetaan nähdä joskus ihan nopeastin, vaikka vaan kahvilla jossain. Mutta välimatkaa on häneenkin sen verran, että mikään harrastaminen tms. yhdessä ei tule kysymykseen.

ystävä on sinulle tärkeämpi kuin sinä hänelle. Voi kuitenkin olla, että ystäväsi ei oikeastiehdi sinua näkemään. Se ei tunnu kivalta. Vositko ehdottaa tapaamista hyvissä ajoin vaikka viikon kuluttua elokuviin/syömään tms?

ystäväni asuu ihan meidän naapurissa melkein, lyhyen kävelymatkan päässä. Silti hänelle ei käy että piipahtaisin koskaan käymään edes kahvilla. Hänellä ei oikea kiire ole, koska ehtii katselemaan kaikkia tv sarjojakin, mitä minä itse en ehdi.

ystäväni asuu ihan meidän naapurissa melkein, lyhyen kävelymatkan päässä. Silti hänelle ei käy että piipahtaisin koskaan käymään edes kahvilla. Hänellä ei oikea kiire ole, koska ehtii katselemaan kaikkia tv sarjojakin, mitä minä itse en ehdi.

Jos koskaan ei sovi mennä käymään.