Lue keskustelun säännöt.
Että hävettää lääkärikäynnit!
20.09.2010 |
Meillä on kaksi erittäin ujoa ja arkaa lasta. Nyt kun ikää on esikoisella 6v ja kuopuksella 5v niin lääkärikäynnit on ihan kamalia, kun lapset ei puhu siellä mitään saati sano lopuksi "hei, hei!" Varsinkin, jos lääkäri oikein odottaa heippojen sanomisia niin se on tosi noloa :S Lapset aina jälkeenpäin sanoo, että lääkärissä on niin jännittävää, että ei uskalla sanoa heiheitäkään. Ja minä pidän sitten "puhuttelua", että kyllä kuuluu sanoa heiheit jne. Onko kenelläkään muulla samanlaista?!
Kommentit (4)
Eiköhän tuo ole luonnekysymys eikä "vika" ole sinussa. Olen myös omaa lastani kannustanut aina hyviin tapoihin, kiittämään, hyvästelemään kaupassa (vielä hienosäätönä niin, että katsoo myyjää eikä vaan lähtiessä ovelle huikkaa) jne. Onnistuu jo ihan hyvin, mutta onkin reipas lapsi. Mutta samoin olet toiminut, ja sun lapsesi eivät sitä vielä oikein osaa - eivätköhän he aikanaan. Ei kukaan ajattele tuon ikäisistä että onpa "huonotapainen" lapsi, ujous on ihan ymmärrettävää.
Muistan kuinka ahdistavaa oli lapsena, kun aina kun saimme jotain, äiti oli heti kärppänä "MITEN SANOTAAN???"... Vaikka olisi jo sanonutkin, mutta kun se pitää sanoa kuuluvasti... Tosi inhaa oli se painostus. Sitä kun osasi tavat, mutta oli niin ujo.
Nyt se tulee ihan luonnostaan (ajatella, jo +30-vuotiaana, heh :p ), olen siis kyllä kiitollinen äidille siitä painostuksesta, vaikkei se musta mitään ylireipasta tehnytkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä tuossa nyt hävettää? Eiköhän lääkärissä käynti ole monelle lapselle jännittävää eikä kaikki uskalla siellä puhua mitään. Paljon on kiinni siitäkin miten lääkäri kohtelee lasta. Joku voi säikähtää hyvin "päällekäyvää" lääkäriä, joka höösää ja kyselee koko ajan tai sitten liian nopealiikkeistä lääkäriä jne. Syitä on varmasti monia. On meilläkin käynyt niin, että lapsi ei puhu mitään lääkärille eikä aina ole oikein yhteistyökykyinenkään, jos pitäisi tehdä jotain. Ikää 5,5v.
eivät ujot lapset häiritse ollenkaan. Päinvastoin adrenaliinitasoa nostavat lapset, jotka vastaanoton aikana eivät pysy ollenkaan paikoillaan, näpräävät jokaisen instrumentin kanssa kielloista huolimatta, nostavat tutkimuspöydän yläasentoon, kollaavat eritteistä roskista äidin siitä piittaamatta, laittavat hanaa kiinni ja auki.
tunteen, mutta mielestäni tuollainen käytös ei lapselta ole ollenkaan kummallista. Mä pelkäsin lapsena aivan valtavasti lääkärissä käymistä ja taatusti en puhunut siellä sanaakaan.