Keskenmenon kokeneet,miten selititte asian isommille lapsille?

itse en ole kertonut ennen varhais uä:tä, mutta kerro ettei vauva ollutkaan valmis maailmaan.



Itselläni meni pitkään ennenkuin olin edes valmis uuteen raskauteen.

sanottiin että vauva äidin mahassa oli niin pieni että se ei jaksanut kasvaa valmiiksi ja kuoli. Meillä kuolema oli jo tuttu käsite isovanhemman kuoleman kautta ja ainahan voi sanoa että vauva on nyt taivaassa jos siihen uskoo...

Eivät sitä sen ihmeemmin kyselleet

minä voisi sanoa lapsille tylysti vaan että vauva kuoli,se siitä.



ap

Ahdistat niitä ihan turhaan, kun ei lapset niin idiootteja ole, etteikö ne huomaisi, että äiti on surullinen. Mutta eivät nyt yhtään tiedä, että miksi. Teet tuolla salailulla lapsille kärpäsestä härkäsen.



Ja juuri tuon takia moni ei hätäile muille kertomisen kanssa. On sitten helpompi, kun ei tarvi noita kurjia juttuja muille selitellä. Mutta sä oot halunnut jakaa riemua muiden kanssa etkä oo halunnut elää ylenpalttisesti varoen. Nyt sun on sitten aika ottaa vastuu tuosta valinnastasi ja elää täysillä myös tää surupuoli jakaen se muiden kanssa, ainakin lasten.



Älä jatka lastesi traumatisointia enempää vaan kerro, että keskenmenoja sattuu, että niissä ei ole mitään pelottavaa, vaan ne ovat osa normaalia elämää. Ja että sä palaat kyllä täysin entisellesi ja terveeksi. Jos nyt todella et saa itse lapsillesi puhuttua, niin laita mies tai isovanhemmat asialle.

minä voisi sanoa lapsille tylysti vaan että vauva kuoli,se siitä. ap

Ja tietenkin voit vapaasti puhua runsaammin sanoin. Anna mennä vaan! Kyllä se hyvin sujuu. Aloittamisen kynnys on se korkein, mutta sen kun ylität ihan sisulla vain, niin loppu sujuu sitten itsestään.

tuossa vaiheessa en ole koskaan kertonut kuin miehelle. Ennen ensimmäistä ultraa ei todellakaan kannata kertoa lapsille. Suosittelen kertomaan totuuden, varsinkin vanhimmalle.

Olen niin pahoillani ap! :(

Mikä rv km tapahtui? :(

Minulla on 2 lasta ja odotan kolmatta, en ole vielä kertonut lapsille että masussa on vauva. En uskalla kertoa, juuri tuon keskenmenon takia. Mitä jos se tapahtuu...

En haluaisi sanoa että vauvat ja lapsetkin voi kuolla.

Ehkä voisi hienovaraisesti sanoa että vauva oli todella sairas tms. ja se ei pystynyt kasvamaan isoksi vauvaksi ja se meni pois...

Mä vaan nyyhkin täällä :(

menossa rv 11,kun tapahtui.. :(



ap

Olen tosi pahoillani :(

Mitä jos kerrot että sellaista sattuu silloin tällöin, vauva voi olla sairas eikä olisi kasvanut isoksi tai sen kehityksessä meni joku vikaan ja siksi raskaus on aina ihme, kun sieltä tulee vauva. Aina ei käy niin hyvin ja se kuuluu valitettavasti elämään. Kerro että toivotte uutta vauvaa kun se on mahdollista?

Aikuiset tuttavat nyt alkaa jo vähitellen huomaamaan, mutta lapset ei tajua. Mikä kiire niillä on tietää. Ne ehtii odottaa ihan riittävästi, vaikka kerron vasta rakenneultran jälkeen. Tuollaiset alle kouluikäiset varsinkin sit saattaa vaan inttää joka päivä, että joko se kohta syntyy. Helpommalla pääsee senkin puoleen, kun ei kovin aikaisin kerro.



Ja kysymykseen: Ei tarvinut lapsille selittää mitään, kun en ollut kertonut. Siis edellisessä raskaudessa, joka meni kesken. Mutta ei se mulle myöskään ollut tuollainen pitkän suruprosessin paikka. Kyllähän se vitutti, mutta ei mulle tullut yllätyksenä, että keskenmenoja tapahtuu ja että sellainen voi oikeasti osua omalle kohdallekin.

Aikuiset tuttavat nyt alkaa jo vähitellen huomaamaan, mutta lapset ei tajua. Mikä kiire niillä on tietää.

aiheeseen liittyvää. Tyylin onko kivaa et on tulossa pikusisko/-veli. Voi olla aika ikävä kuulla tollaisesta ulkopuoliselta, eikä omilta vanhemmilta, jos sen kerran jo ulkopuoliset huomaa.

vaan yrität tulla pian uudelleen raskaaksi ja sitten sulla on taas vauva masussa, ei tarvi sanoa että ei se ole sama? Ei ne huomaa jos se tuleekin pari kuukautta myöhemmin kuin eka sanoit!

Lapsille kannattaa kertoa sitten vasta, kun maha alkaa kunnolla pömpöttää, ja tuskin kellään alkaa ennen 20. viikkoa.

Mutta tuskin ne vieraat aikuiset nyt ekana lapsille täräyttää mitään, kun eivät ole vielä multakaan kysyneet, että onko vauva tulossa vai oonko muuten vain lihonut. Ja kuten sanoin, niin aikuiset alkaa vähitellen huomaamaan, ei siis todellakaan kaikki vieraammat ja harvemmin näkevät vielä selvästi näe.



Älä musta huolehdi. Anna mieluummin ap:lle sanoja, joilla kertoa lapsilleen.

Raskauteni osoittautui tuulimunaksi alkuraskauden ultrassa.



Jos lapsille olisi jo ehditty asiasta kertoa, olisin varmaan keskenmenon tullen puhunut heille siitä, että joskus vauvat ovat niin heikkoja tai sairaita, etteivät voikaan kasvaa ja syntyä. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon, ja heidän suhtautumisensa kuolemaan on monesti luontevampaa kuin aikuisilla.