Elämä on tyhjää ja merkityksetöntä
Kyllä sitä voi ihminen kyntää syvissä vesissä. Tuntuu, että missään ei ole mitään järkeä, ja mistään ei saa enää mitään iloa elämäänsä. Kaikki tuntuu merkityksettömältä ja pimeältä. Miten kukaan jaksaa jatkaa elämäänsä tällaisessa tilanteessa? Tuntuu, että mitään valoa ei näy tunnelin päässä...
Terveisin Naispelko30
Kommentit (8)
Tähän se johtaa kun kansakunta luopuu terveistä kristillisistä arvoista. Silloin pitää kaivaa tarkoitusta elämään maallisista ideologioista, somemaailmasta tai työelämästä. Harmi vain, ettei ne eväät aina riitä koko elämän perustaksi.
Suosittelen AP:lle siis Raamatun lukua, niin saat siitä ikiaikaista viisautta ja elämälle tarkoituksen, joka kestää myötä- ja vastamäissä. Helppoa ei elämä tule olemaan sen jälkeenkään, mutta ainakin sillä on joku pointti.
Ei nuo asiat joista kerroit ole mikäån negatiivinen asia, sillä se tarkoittaa ettet ole turtunut.
Vierailija kirjoitti:
Tähän se johtaa kun kansakunta luopuu terveistä kristillisistä arvoista. Silloin pitää kaivaa tarkoitusta elämään maallisista ideologioista, somemaailmasta tai työelämästä. Harmi vain, ettei ne eväät aina riitä koko elämän perustaksi.
Suosittelen AP:lle siis Raamatun lukua, niin saat siitä ikiaikaista viisautta ja elämälle tarkoituksen, joka kestää myötä- ja vastamäissä. Helppoa ei elämä tule olemaan sen jälkeenkään, mutta ainakin sillä on joku pointti.
Muutamaan kertaan olen pohtinut kirkossa käymistä, mutta en koe olevani tarpeeksi uskonnollinen menemään sinne. Vaikka kirkon ovethan ovat kaikille avoimet. 5 vuotta sitten olen viimeksi kirkossa käynyt, ja silloinkin kyllä menin ihan omasta tahdosta enkä mihinkään sen ihmeempään tapahtumaan.
Terveisin Naispelko30
Itse 36v ja tuntuu että kaikki mitä halunnut tehdä elämässä on jo tehty ja koettu. Kai tämä loppu on vain kuoleman odotusta?
Tämähän kuulostaa ihan kovalta kokilta :P
Vierailija kirjoitti:
Itse 36v ja tuntuu että kaikki mitä halunnut tehdä elämässä on jo tehty ja koettu. Kai tämä loppu on vain kuoleman odotusta?
Itse koen saaneeni jo elämältä sen mikä kohdallani on se maksimi. Kuolemaa olen odottanut viimeiset kymmenen vuotta, ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että ehkä pitäisi nopeuttaa asiaa. En todellakaan halua jatkaa tällaista kitumista 50 vuotta. Saisi viimein rauhan.
Terveisin Naispelko30
Joo... Oon 66 ja on mukavaa. Viikonloppuna lähden Keski-Suomeen retkelle. Elämä on ihanaa!
Mee hoitoon!