Lue keskustelun säännöt.
Näinkö avioliittoa parannetaan?
20.09.2010 |
Eli moninaisista syistä oltiin tuossa kesällä eroamassa, mutta otettiin sitten vielä vähän jatkoaikaa. Yksi syistä tai sanotaanko liiton epäkohdista oli se, että mies ei ole halunnut halailua ja läheisyyttä jne muuta kuin lähinnä vain seksiä halutessaan. Paljon painavapiakin syitä oli kuten miehen minuun kohdistama henkinen väkivalta sekä se, että on pettänyt kerran.
Itseäni vain rassaa ihan tajuttomasti se, että mies on nyt KOKO AJAN silittelemässä, halailemassa ja pussailemassa. Itse tuon eroprosessin tullen rakastuin toiseen mieheen ja tunteet ei ole kadonneet, mieskin tietää sen. Eli se jo vaikeuttaa toisen lähellä oloa, kun tuo oma mies on tuntunut jo vuosikaudet lähinnä vain kaverilta. Ja sitten se, että tuollaista jatkuvaa läheisyyttä ei ole ollut muutenkaan meillä.
Mutta onko tuo ihan "oikea" tapa yrittä lähentyä ja korjata suhdetta, että on koko ajan ns. iholla? Seksiä meillä ei ole, koska en koe pystyväni siihen tällä hetkellä. Mutta minusta pitäisi antaa ajan kulua ja ottaa hiukan iisimmin noiden halailujen kanssa. Nyt tuntuu, että olen melkein jatkuvan lääpinnän kohteena. Ja jos sitten liukenen paikalta niin mies hermostuu, koska hänen mielestään minä en edes yritä, jos en tahdo halailla. Ja mies on kuulemma kuin uudelleen rakastunut, vastarakastunut, minuun ja tekee ihan hirveästi kuulemma mieli halailla ja pussailla.
Onko tässä mitään tulevaisuutta? Vai olenko minä outo, kun koen tuon ahdistavana?
Kommentit (13)
nyt sitä on, niin ei sekään ole hyvä... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä läheisyys synnyttää läheisyyttä. Voi olla, että miehesi on todellakin liikaa iholla, mutta kyllä noin pitää tehdä. Ei sitä läheisyyttä voi syntyä, jos samat toimintatavat jatkuvat kuten ennenkin.
Valitit että mies ei halua läheisyyttä ilman seksiä. Mies hoksasi virheensä ja teki niin kuin toivoit.
Nyt sulle ei passaa sekään. Teidän todellinen ongelma on se, että AP ei enää rakasta aviomiestään vaan sitä toista.
jos mies käyttää läheisyyttä painostus- tai manipulointikeinona. Hän on koko ajan iholla, jotta sä et vois väittää ettei ole läheisyyttä, mut kuitenkaan läheisyys ei ole aitoa eikä pyyteetöntä vaan oikeastaan miehen keino käyttää lisää henkistä väkivaltaa.
Toisaalta ei sekään auta, että "antaa ajan kulua", kuten sä ehdotat. Sitähän te ootte tehneet tähän asti ja tulos on että sä halut erota.
Menkää hakemaan jotain oikeaa ja mieluusti ulkopuolista apua. Parisuhdeterapiaa. Ja sen lisäksi aloittakaa joku yhteinen harrastus, missä teette yhdessä töistä yhteisen tavoitteen eteen.
Meillä ei jossain vaiheessa ollut seksiä, sitten 1-3 kertaa päivässä. Kuukauden jälkeen ajattelin että joskus voisi olla kiva olla rauhassakin.
Eli kohtuus kaikessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki meillä harrastettiin seksiä, josta tulikin parempaa kuin koskaan. MIehesi todella voi olla vastarakastunut sinuun uudestaan :) meillä kävi juuri niin.
Olimme olleet nyt yhdessä 10v ja tuo "kriisi" tapahtui 7 vuotena, nuorimmainen silloin 1.5v. Mutta edelleen yhdessä olemme. Todellista huumaa kesti varmaan 1v ja nyt alkaa vanha tapa olla taas kuvioissa. Seksiä sillon tällöin, ei halailua ym. tekeisi mieli muistuttaa uudelleen..
Harkitsin eroa silloin ja olen todella tyytyväinen etten sitä tehnyt. Meillä monta lasta ja mies loistava isä, joten elämäni virhe olisi ollut erota. Mies johon olin ihastunut, oli tosiaan vain ihastusta/intohimoa ym. ja olen todella tyytyväinen päätökseeni. Mieheni on minu paras ystäväni, joka ymmärtää minua parhaiten. ..
mutta sun onnettoman toiseen mieheen rakastuminen ei ole mitenkään syy yhtään mihinkään vaikeuteen! Voi helvett! Päästä ukkos pahasta ja eroa. Ihan oikeasti, kun sulle ei sittenkään kelpaa mikään. (Paitsi se VIERAS mies..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin en minä tarkoittanut, että ei yhtään saisi ja pitäisi olla läheisyyttä, mutta kun koko ajan. Ja se on häiritsevää, että jos en halua halailla niin mies suuttuu siitä.
Ja ikinä ei ole koskenut toisten nähden minuun. Nyt taputtelee pepulle ja esim. lauantaina kun veljeni oli tässä ja nojauduin sohvalla katsomaan jotain niin paljas selkä tuli näkyviin niin koko ajan miehen piti rapsuttaa sitä paljasta selkää, kun olin kumartuneena. Tuntuu vaivaannuttavalta.
Ja kun tässä ei tosiaan ole kyse siitä, että se läheisyys olisi ollut ainoa tai edes merkittävin ongelma. Nyt senkin saaminen tuntuu vaikealta.
mutta sun onnettoman toiseen mieheen rakastuminen ei ole mitenkään syy yhtään mihinkään vaikeuteen! Voi helvett! Päästä ukkos pahasta ja eroa. Ihan oikeasti, kun sulle ei sittenkään kelpaa mikään. (Paitsi se VIERAS mies..)
Niin avioliitto ollut pitkään huonolla tilalla monesta syystä ja lisäksi mies tuntunut vain kaverilta. Sitten rakastuin ja ilmoitin asiasta heti miehelle ja että haluan eron. Mielestäni ja miehenkin mielestä toimin suoraselkäisesti. Mies oli itsekin lopulta eron kannalla. Mutkien kautta päätin kuitenkin antaa mahdollisuude pitkälle liitolle jo lastenkin takia, mutta ei tämä helppoa ole.
Mutta siis näinhän tämä aina käännetään, että se miehen pettäminen ei itseasiassa ole ongelma vaan minä olen suurin syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettel, jos koet läheisyyden lääppimiseksi, jos mies on sinua loukannut ja nyt hän odottaa, että haluat hänen läheisyyttään.
Sinulla on ihan oikeus tuntea niitä tunteita, joita tunnet ja pyytää saada aikaa, jos sitä tarvitset.
Onko miehen henkinen väkivalta loppunut? Entä miten olette käsitelleet pettämisen? Nämä täytyy varmaan käsitellät niin loppuun, että tunnet kykyä antaa anteeksi. Anteeksi antaminen ei mene niin, että toinen pyytää anteeksi ja toinen sanoo, että saat ja sen jälkeen eletään onnellisen rakastuneesti elämän loppuun asti. anteeksi antaminen on prosessi. Kun toinen pyytää anteeksi, toinen päättää antaa anteeksi ja pikkuhiljaa päätös vahvistuu ja tulee todeksi.
Anteeksiantaminen on ainoa tie siihen, että voitte jatkaa yhdessä. Miehesi täytyy ymmärtää,ettei kaikki tehty pyyhkiydy pois silmänräpäyksessä, vaan että siihen menee aikaa ja sinun täytyy saada tuntea niitä tunteitä, joita tunnet.
Nainen tarvitsee henkistä yhteyttä ennen kuin pystyy fyysiseen yhteyteen aidosti. Miehillä tämä menee toisinpäin, joten siksi miehesi on nyt vaikea ymmärtää, miksi et halua "lääppimisiä" ja onhan hänestä tietysti hieman loukkaavaa, jos et halua häntä lähelle.
Eli keskustelua siitä, miltä tuntuu ja miksi, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä molemmin puolin. niin suhde saattaa jatkua.
Kyllä se siis voi vielä onnistua, mutta ei sinua voi pakottaa sellaiseen, jota et halua, muista se.
t Petetty, mutta pitkällisen prosessin jälkeen taas onnellinen saman miehen kanssa.
Olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa, tosin meillä kyllä se läheisyys aika usein johtaa seksiin. Meilläkään ei minkäänlaista läheisyyttä tai hellyyttä ollut 10 vuoteen kunnes yht'äkkiä mies alkoi olla koko ajan lähellä. Taustalta sitten paljastuikin kaikenlaista ja luottamus meni sen sileän tien. Jotenkin tuntuu että tuo saamani läheisyys ei kuitenkaan ole aitoa vaan keino päästä yli hankalasta tilanteesta ja ns. hyvitellä omia tekoja ja minun satuttamistani. Ensin ollaan vuosikaudet kuin kämppikset ja sitten mukamas ollaan umpirakastuneita. Eikö mitään välimuotoa ole olemassa, onko pakko vetää koko homma ihan toiseen äärilaitaan? Ja täytyy kyllä sanoa että tietyllä tavalla sitä tottuukin siihen toisen läsnäolon puuttumiseen ja jos koko ajan roikutaan kiinni niin kyllähän se ahdistaa. Neuvoja en osaa antaa kun en itsekään tiedä, mitä pitäisi tehdä. Parisuhdeterapiaan haluaisin mutta mies ei. Paljon on keskusteltu mutta molemmat näkevät asiat ihan eri tavalla joten eihän siitä mitään valmista tule.
Aika näyttää miten tässä liitossa käy mutta tällä hetkellä ei kovin hyvältä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös olisi aika todella lopettaa toisesta miehestä haaveilu ja panostaa vastahellyydellä omaan suhteeseen. Ei tämä eronneena olo niin hääppöistä ole, todellakaan.
Jos olisin miehesi,en enää edes yrittäisi jatkaa kanssasi :(