Muistatteko Realisointi keskukset 90 luvulla?

Helsingissä niitä oli kymmeniä, täynnä autoja ja veneitä 80 luvun lopun kulutusjuhlista.

Muistan. Olin työllistettynä kierratyskeskuksessa, tuli hyvää tavaraa.

Uutuskirjassa muistellaan 80-luvun kulutusjuhlaa – viina virtasi ja ökyautoja osteltiin: ”Sillä pirssillä kun päästeli, niin osasi porukka kauniisti suhtautua”

90-luvun lamavuosina konkurssin ja velkaantumisen kokenut J. K. Tamminen perkaa Perintämies ei soita kahdesti (Minerva) -kirjassaan lamakauden tapahtumia ja mitä siitä seurasi.

Värikkäässä ja elämänmakuisessa kirjassa kerrotaan, miten lama vaikutti ihmisten elämään ja kuinka jotkut ajautuivat rikollisuuden poluille ja jopa itsemurhiin.

Kirja sukeltaa myös lamaa edeltäneeseen 80-luvun nousukauteen, jolloin pankit tarjosivat lainaa hölläkätisesti ja usein ilman takauksia. Suomessa alkoi näkyä velkarahalla hankittuja upeita autoja ja muskeliveneitä.

Suomalaisten ennen näkemätöntä kulutusjuhlaa kesti 1980-luvulta aina 90-luvun taitteeseen. Kirjan lennokkaimmat muistot sijoittuvatkin aikaan, jolloin markkoja pantiin haisemaan lapiokaupalla.

Eräs pohjalainen yrittäjä kertoo kirjassa ostaneensa erään metsäyhtiön johtokunnan piikkiin komian mustan Mersun. Siinä oli verhot ja lipputanko.

”Mercedes oli varustettu hivenen suuremmalla koneella, joten oli se mukavaa kuunnella moottorin hörinää. Sillä pirssillä kun päästeli, niin osasi porukka kauniisti suhtautua. Oli sillä pehmeä matkata, kun Seinäjoen takaa laskeuduttiin Helsingin pyörteisiin”, hän muistelee.

Mies Hämeestä kertoo puolestaan hankkineensa hetken huumassa Jaguarin XJ-mallin, kun halvalla sai.

”Auto oli tullaamatta, joten seisotin sitä pihan paraatipaikalla pitkään. Oli eräänlainen menestyksen patsas. Sitten aloin pelätä, että tulli aiheuttaa minulle vielä vaikeuksia. Yksi leuhka kellokauppias sen sitten osti. Kaupassa vaihdon välineenä olivat komeat kellot. Kaveri teki siihen autoon itse kilvet ja ajeli sillä kotipuolensa pikkukaupungissa. Aika nopeasti poliisi auton vei…”, mies kertoo kirjassa.

juttu jatkuu

Naisyrittäjä muistelee, että kun porukoilla alkoi olla luottokortteja, syntyi uusia mahdollisuuksia. Elämä oli ihanaa ja vapautunutta. Raha rentoutti.

”Tukkurit kutsuivat jatkuvasti juhlimaan. Viinintuntijoita alkoi olla joka paikassa. Juhlien vakiotapahtuma oli viinien maistelu ja niistä keskusteleminen. Miehillä oli takatukkia ja naisilla korkealle nousevia farkkuja. Kaikki olivat omalla tavallaan niin kauniita ja onnellisia.”

Eräs helsinkiläismies toteaa kirjassa, että erilaiset kosteat edustusmenot alkoivat ennen pitkää käydä työstä.

”Se, kuinka paljon mainostoimistot, autojen maahantuojat, vakuutusyhtiöt ja monet muut juottivat asiakkaita, oli suorastaan kuormittavaa. Käytiin usein erään vakuutusyhtiön bileissä. Kerran juhlittiin vakuutusyhtiön edustussaunassa, saaressa Helsingin edustalla. Myös tuona iltana ryypättiin ja syötiin valomerkkiin asti. Valomerkki tarkoitti sitä, että kun emäntä lähti mantereelle, illan isäntä rikkoi viinakaapin lukot ja meno sen kuin kiihtyi. Minulle ei koskaan selvinnyt, kuinka pääsin takaisin kotiin”, nimettömänä pysyttelevä mies kertoo.

Niitä veneitä oli noissa keskuksissa valtavasti. Suuria moottoriveneitä trailerilla.

90-luvun puolivälissä sai ison moottoriveneen puoli-ilmäiseksi, jos oli liitua.

Muistan kun haaveilin Cosworth Sierrasta.. Vantaalla oli pitkä rivi jotka rahoitusyhtiöt olivat hakeneet Helsingin jupeilta takaisin

Täällä oli sellaisessa iso määrä she-male pornovideoita.

Lapin.mökkejä sai niistä myös ostaa