Riittääkö hyvä, terve itsetunto tekemään immuuniksi kiusaamiselle?

eli vaikka se olisi ennen kiusaamista ollut miten hyvä, kiusaaminen tuhoaa sen. Se on järjestelmällistä ja se murtaa ihmisen mielen. Jos kiusaaminen saa jatkua tarpeeksi kauan, se murtaa kenen tahansa mielen. Ja juuri tähän murtamiseen kuuluu se ajatus, jota kiusaajat kiusatulle tyrkyttävät että "jot et sä olis tuollainen niin ei sua kiusatttais, mut kun sä oot noin luuseri niin tää on sulle ihan oikein..."

Vaihdoin koulu aika monta kertaa kouluaikana ja joka paikassa oli joku, joka yritti kiusata. Minä olen ilmeisesti niin kovapäinen ja tarpeen tullen paha suustani, että aika lyhyeen loppui yritykset.

Mulla oli lapsena hyvä itsetunto, mutta silti kiusattiin koulussa.

eli vaikka se olisi ennen kiusaamista ollut miten hyvä, kiusaaminen tuhoaa sen. Se on järjestelmällistä ja se murtaa ihmisen mielen. Jos kiusaaminen saa jatkua tarpeeksi kauan, se murtaa kenen tahansa mielen. Ja juuri tähän murtamiseen kuuluu se ajatus, jota kiusaajat kiusatulle tyrkyttävät että "jot et sä olis tuollainen niin ei sua kiusatttais, mut kun sä oot noin luuseri niin tää on sulle ihan oikein..."

harvan itsetunto kyllä kestäisi sen, että vaikkapa kolmannelta luokalta lukion viimeiselle kukaan ei haluaisi olla tämän kaveri ja saisi kuulla nimittelyjä ja syrjään jättämistä. Kiusaamisesta selviää, jos on itsellä muita kavereita, mutta vaikeaa on silloin, jos kaikki ovat yhtä vastaan.

Koulukiusaaminen ja sen jälkeenkin on mielenkiintoinen ilmiö.Mua kiusattiin koulussa ja sen jälkeen.Siis koulumatkoilla yms.Näin jälkeenpäin ajateltuna oli joskus aika raakaakin varsinkin perheeseeni kohdistuva arvostelu ja huutelu.Silti voin hyvillä mielin sanoa et en ole sairastunut mihinkään mielenterveys juttuun eikä itsetuntoni ole huono.Kun tietäs miksi joku toinen kestää paljon niinkuin minä ja joku toinen on niin hauras että murtuu.??Ok,myönnettäköön etten vieläkään edes tervehdi kadulla kiusaajiani vaik aikaa on kulunut n.20vuotta.

nosto

Koulukiusaaminen ja sen jälkeenkin on mielenkiintoinen ilmiö.Mua kiusattiin koulussa ja sen jälkeen.Siis koulumatkoilla yms.Näin jälkeenpäin ajateltuna oli joskus aika raakaakin varsinkin perheeseeni kohdistuva arvostelu ja huutelu.Silti voin hyvillä mielin sanoa et en ole sairastunut mihinkään mielenterveys juttuun eikä itsetuntoni ole huono.Kun tietäs miksi joku toinen kestää paljon niinkuin minä ja joku toinen on niin hauras että murtuu.??Ok,myönnettäköön etten vieläkään edes tervehdi kadulla kiusaajiani vaik aikaa on kulunut n.20vuotta.

sulla oli mukava perhe, jolta sait tukea, ja kenties koulun ulkopuolisia harrastuksia ja kavereita, niin ei ole mikään ihme, että koulukiusaaminen ei vaikuttanut niin paljon. Semmoiset murtuu, joilla on kamalaa joka paikassa, kotona ja koulussa.

tuhottua viiden vuoden työpaikkakiusaamisella pomon taholta.

Koulukiusaaminen ja sen jälkeenkin on mielenkiintoinen ilmiö.Mua kiusattiin koulussa ja sen jälkeen.Siis koulumatkoilla yms.Näin jälkeenpäin ajateltuna oli joskus aika raakaakin varsinkin perheeseeni kohdistuva arvostelu ja huutelu.Silti voin hyvillä mielin sanoa et en ole sairastunut mihinkään mielenterveys juttuun eikä itsetuntoni ole huono.Kun tietäs miksi joku toinen kestää paljon niinkuin minä ja joku toinen on niin hauras että murtuu.??Ok,myönnettäköön etten vieläkään edes tervehdi kadulla kiusaajiani vaik aikaa on kulunut n.20vuotta.

sulla oli mukava perhe, jolta sait tukea, ja kenties koulun ulkopuolisia harrastuksia ja kavereita, niin ei ole mikään ihme, että koulukiusaaminen ei vaikuttanut niin paljon. Semmoiset murtuu, joilla on kamalaa joka paikassa, kotona ja koulussa.

Mua kiusattiin toiselta luokalta lukion loppuun, jossain vaiheessa lakkasin välittämästä kyllä, mutta ala-asteen lopussa 11vuotiaana oli terveen itsetunnon omannut tyttö murrettu jo niin pahasti että halusin tappaa itseni.

Ja himassa oli siis kaikki okei, äiti taisteli viimeiseen asti mun puolesta, mutta mikään ei auttanut, oli paremman perheen lapset kiusaajana.

Näitä tarinoita on just niin paljon kun kiusattujakin. Ennemmin mä kohdistaisin katseeni niihin kiusaajiin ja niputtaisin niitä, saattaa löytyä paljonkin yhtäläisyyksiä.

ja siis ihan perussekaisin olen psyykkeltäni, paljon toimintamalleja osaan johtaa kouluaikoihin, mutta turha niitä itkeä, elän elämääni nyt ja tässä. Tuskin kukaan on mieleltään ihan terve.

Realistista sellaista, uskoisin että minun pienikasvuista poikaani ei hetkauttaisi jos jokun hänelle huutelisi että sinä oot pätkä tai vastaavaa. Hän tietää olevansa lyhyt ja sinut sen kanssa. Luultavasti hän vastasi että luuletko että en 14v ole huomannut moista. Tai jos joku sanoisi että mutsis on lihava, niin hän vastasi että onko tuo uutinen samaa mieltä olen ja se tietää sen itsekin.



Minusta näistä kiusaamisen aiheista voi kotona puhua, niin että ei kauheana yllätyksenä tule paha maailma jossa pojalla pinkin sukkahousut onkin huutelun aihe.

Realistista sellaista, uskoisin että minun pienikasvuista poikaani ei hetkauttaisi jos jokun hänelle huutelisi että sinä oot pätkä tai vastaavaa. Hän tietää olevansa lyhyt ja sinut sen kanssa. Luultavasti hän vastasi että luuletko että en 14v ole huomannut moista. Tai jos joku sanoisi että mutsis on lihava, niin hän vastasi että onko tuo uutinen samaa mieltä olen ja se tietää sen itsekin.

Minusta näistä kiusaamisen aiheista voi kotona puhua, niin että ei kauheana yllätyksenä tule paha maailma jossa pojalla pinkin sukkahousut onkin huutelun aihe.

kaikilla on kuitenkin varmaan jotain arkoja aiheita, esim. jos tytöt huutelisi tuosta pojallesi ja hän huomaisi olevansa täysin ulkona tyttöjen suosiosta niin kyllä se sitten varmaan piittaisi.

nosto

vielä

mulla ei ollut hyvä itsetunto, kun kotona haukuttiin jne. Mutta se aiheutti sen, että koulussa jos joku vähänkin aukoi päätään annoin tulla satakertaisesti takaisin. Mitta oli jo valmiiksi täynnä.



Eipä siis ikinä mua kiusattu, eikä kukaan kai uskaltanut viatontakaan läppää heittää.



Silti vaihtaisin kotiolot paremmiksi, vaikka niistä ehkä jotain hyötyä olikin.

Meillä oli koulussa tyttö, joka oli kaiken kiusaamisen ulkopuolella. Sosiaalisesti tavattoman lahjakas, akateemisesti myös. Oli aina sovittelemassa, sai kaikkien hyväksynnän, häntä ei kertaakaan kukaan kiusannut, osasi vaan olla ihmisten kanssa.

Nyt on jo pian 40v ja olen kuullut, että oma elämänsä on mennyt päin persettä. Ei ole miestä, ei lapsia, ei vakityötä jne. On jotenkin kriittinen itseään kohtaan. Eli jonkinlainen masennus on iskenyt siitä huolimatta, että on sosiaalisesti todella taidokas.

Olin kyllä aika yllättynyt kun kuulin, luulisin,e ttä hänen kaltaisensa ihminen selviää leikiten työstä ja ihmissuhteista, on jotenkin niin ihana. Mutta sitten niitä ongelmia tullut kuitenkin, minusta aika yllättävää, en olisi hänestä odottanut.

Sen sijaan niillä kiusatuilla ja kiusaajilla on perhettä, mies, lapsia, työtä jne. Ei tosiaan ole niin yksinkertaista, että kiusatuilla menee elämä päin prinkkalaa ja taas toisinpäin.

Ihmistä, jota ei voi kiusata ei ole olemassakaan. Jokainen ärsyyntyy tai ahdistuu jostakin asiasta. Toisilla vaan on tuuria, että kiusaajat ei sitä asiaa keksi, tai joku muu on "parempi" uhri.

Koulukiusaaminen ja sen jälkeenkin on mielenkiintoinen ilmiö.Mua kiusattiin koulussa ja sen jälkeen.Siis koulumatkoilla yms.Näin jälkeenpäin ajateltuna oli joskus aika raakaakin varsinkin perheeseeni kohdistuva arvostelu ja huutelu.Silti voin hyvillä mielin sanoa et en ole sairastunut mihinkään mielenterveys juttuun eikä itsetuntoni ole huono.Kun tietäs miksi joku toinen kestää paljon niinkuin minä ja joku toinen on niin hauras että murtuu.??Ok,myönnettäköön etten vieläkään edes tervehdi kadulla kiusaajiani vaik aikaa on kulunut n.20vuotta.