Muita jotka syö vielä tänään nakkeja ja perunasalaattia

Itse syön juurikin perunasalaattia ja suolakurkkuja, mutta mieheni...

Mieheni on mukava ja korkeasti koulutettu sekä tienaa ihan hyvää palkkaa töistä. Miehellä oli ennen ongelmia tissuttelun kanssa ja olutta meni noin 12-16 tölkkiä vuorokaudessa. Terapian yms. avulla oluen himo sammui.

Raitistuttuaan mies vaihtoi tissuttelun anjovis -säilykkeisiin. Ilmeisesti anjovispurkin avaaminen tuo mieleen olut tölkin avaamisen.

Mies syö vuorokaudessa ainakin kuusi purkkia anjovista (rahaa tähän menee noin 300-400e kuukaudessa, mutta halvempaa kuitenkin kuin entinen olut harrastus) ja olen uupunut tilanteeseen. Mies haluaa läheisyyttä ja suukkoja syötyään purkin anjovista ja minua oksettaa anjoviksen tuoksu- sekä maku. Tavallaan ymmärrän kyllä, sillä raskaana ollessani himoitsin hillosipulia sekä suolakurkkuja.

Mies jopa otti jouluviikon viettoon mukaan 20 purkkia anjovista anoppilaan. Hän jopa sekoittaa anjovista aamupuuroon, jugurttiin ja hänen tehdessään ruokaa yrittää hän "salaa" lisätä anjovista ruokaan, jotta innostuisin myös anjoviksesta.

Nyt on anoppiin ja muuhun miehen perheeseen välit menneet, kun mies lisäsi anjovista yhteiseen joulupuuro kattilaan. Kävimme ennen usein yhdessä ravintoloissa, mutta saimme useita porttikieltoja, kun mies lisäsi annoksiin taskustaan anjovista. Hanhenmaksa palleroita tryffelikastikkeella ja anjovista. Hummeria ja anjovista. Graavattua siikaa ja anjovista. Olemme myös riidelleet rahasta joskus ja huomasin, että mies oli lomaviikolla tilannut kotiinkuljetuksella 50 purkkia anjovista.

Tilanne on sietämätön ja en enää kehtaa viedä roskia (naapurit ovat valittaneet hajusta) tai käydä lähikaupassa.

Miehellä on myös anjoviskätköjä. Löysin wc-istuimen vesisäiliöstä useamman purkin sekä anjovista löytyi myös piilotettuna puutarhan kukkaruukkuihin. Mies käy päivittäin puuhastelemassa autotallissa (kuulemma kaipaa omaa aikaa), mutta epäilen hänen syövän siellä salaa anjovista.

Mikä avuksi? Psykoterapia? Katkaisuhoito? Mies on muuten todella kultainen ja hyvä isä sekä hyvä työssään, mutta en enää jaksa anjovista.

Lettutaikina muhimassa ja puoliso jo laavulla istuu nuotiolla. Kohta saa muurinpohja lettuja joten nakit voi unohtaa