Kertokaa lasten vanhemmat, miksi tämä on näin?
Aina välillä näkee sisaruksia potkimassa, tönimässä ja/tai lyömässä toisiaan esimerkiksi kaupassa, leikkipuistossa tai pihalla. Sitten vanhempi joko tulee väliin tai sanoo jotain. Joskus vanhempi ei edes huomaa. Tilanne päättyy joka tapauksessa nopeasti.
Jos sama kuitenkin tapahtuu tarhassa tai koulussa ei-sukulaisten kesken, niin sitten vanhemmat vaativat toimenpiteitä. Sossu tai jopa poliisi halutaan paikalle. Miksei silloin riitä, että tilanne rauhoitetaan aikuisten avustuksella ja siirrytään eteenpäin?
Eikö näissä reaktioissa ole ristiriita? Onko kotona tai perheenjäsenten kesken tapahtuva väkivalta jotenkin enemmän ok ja miksi?
Kommentit (5)
Ei mielipiteitä tai selityksiä? Vai onko tämä aihe jo käsitelty täällä aiemmin? Olisko jollain linkkiä?
Vaikea sanoa, ei omat lapseni ainakaan ole mitenkään väkivaltaisia toisiaan kohtaan, vaan se on enemmänkin sellaista toisen "alueelle" menemistä, joka ei myöskään ole ok mutta ei varsinaisesti verrattavissa väkivaltaiseen koulukiusaamiseen.
On siinä varmaan sekin ero, että jos omat lapset nahistelevat tai peräti läpsivät toisiaan, ei siinä auta minkään sossun tai poliisin huutelu, kun asia jää joka tapauksessa vanhempien vastuulle (ellei kyse ole oikeasti selvästi väkivallasta, jolloin perhe tarvitsee apua). Kun taas koulukiusaamisessa siinä on ns. vieras osapuoli, jonka tekemisiin et voi itse vaikuttaa etkä kasvattaa sitä toista lasta millään muotoa. Sisarusten kesken se on usein myös keskinäistä nahinaa, kun taas koulukiusaamisessa toinen on selvästi uhri ja toinen kiusaaja.
Kun tämä on tullut sanotuksi, siitä olen samaa mieltä, että monet vanhemmat antavat kyllä sen sisarusten keskinäisen nahinan mennä liian pitkälle, jos lapsi on taaperoikäistä vanhempi, kasvatus pitäisi jo olla siinä pisteessä, että toista ei tahallaan ja tarkoituksella oikeasti satuteta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, ei omat lapseni ainakaan ole mitenkään väkivaltaisia toisiaan kohtaan, vaan se on enemmänkin sellaista toisen "alueelle" menemistä, joka ei myöskään ole ok mutta ei varsinaisesti verrattavissa väkivaltaiseen koulukiusaamiseen.
On siinä varmaan sekin ero, että jos omat lapset nahistelevat tai peräti läpsivät toisiaan, ei siinä auta minkään sossun tai poliisin huutelu, kun asia jää joka tapauksessa vanhempien vastuulle (ellei kyse ole oikeasti selvästi väkivallasta, jolloin perhe tarvitsee apua). Kun taas koulukiusaamisessa siinä on ns. vieras osapuoli, jonka tekemisiin et voi itse vaikuttaa etkä kasvattaa sitä toista lasta millään muotoa. Sisarusten kesken se on usein myös keskinäistä nahinaa, kun taas koulukiusaamisessa toinen on selvästi uhri ja toinen kiusaaja.
Kun tämä on tullut sanotuksi, siitä olen samaa mieltä, että monet vanhemmat antavat kyllä sen sisarusten keskinäisen nahinan mennä liian pitkälle, jos lapsi on taaperoikäistä vanhempi, kasvatus pitäisi jo olla siinä pisteessä, että toista ei tahallaan ja tarkoituksella oikeasti satuteta.
Kiitos vastauksesta!
Tuota jäin miettimään, kun sanoit että sisarusten kesken se on nahinaa kun taas koulukiusaamisessa on selvä uhri ja tekijä.. niin että eihän tuo ole välttämättä aina totta? Miksei kotona voisi olla myös ihan selvää kiusaamista ja miksi toisaalta koulussa halutaan yleensä nähdä selvemmät roolit, eikä niin että olisi ollut nahinaa ennen yhteenottoa? Olisiko tässä mahdollisesti sokea piste? Että muiden lapsissa nähdään herkemmin kiusaaja kuin omassa?
Tiedän tapauksen, jossa koulukiusattua lasta yritettiin auttaa vanhempien toimesta kaikin tavoin. Samaan aikaan tämä kiusattu lapsi kuitenkin itse kiusasi rajusti ja väkivaltaisesti pienempää sisarustaan ja sille ei sitten samat vanhemmat tehneetkään mitään. Kuului kuulemma asiaan ja piti opetella sopimaan erimielisyydet keskenään.