Millaista on masennukseen liittyvä väsymys/uupumus?

Eroaako se jotenkin muista, fyysisistä syistä johtuvista väsymyksistä? 

Eroaa. Täysin.

Mulla oli diagnoosi vaikea masennus. Ahdistus on parempi sana. Valtava huoli kaikesta heti silmät avattua aamulla. Niin paha, että se vie toimintakyvyn. Valtava pessimismi myös.

jos käy kaupassa, pitää levätä monta päivää.

Aamulla herään odottamaan iltaa, että pääsen nukkumaan. Nukkumaan lääkkeiden avulla. En halua tehdä mitään. Makaan sängyssä tuijottamassa seinää suurimman osan päivästä.

Pystyykö masentunut liikkua? Eikös liikuntaa tarjota hyväksi masennuksen hoitokeinoksi lievissä tilanteissa? Viekö liikunta masentuneen väsymyksen pois?

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö masentunut liikkua? Eikös liikuntaa tarjota hyväksi masennuksen hoitokeinoksi lievissä tilanteissa? Viekö liikunta masentuneen väsymyksen pois?

Itselläni lievä/keskivaikea, ei lääkkeitä ja kyllä pystyn liikkumaan. Yleensä auttaa, vaikka olisikin työn takana lähteä ylipäätänsä liikkeelle. Ei aina.

Väsymys on totaalista. Olet kuin suossa, valettuna sementtiin.

Minä myös soimasin itseäni jatkuvasti, etten pystynyt normaaleihin asoihin, jotka aiemmin olivat ihan itsestäänselviä. Pitkä toipuminen eteni yksi askel eteen, pari taaksepäin, kunnes lopulta kolme askelta eteen ja vain yksi taaksepäin.

Kun olin jo selviytynyt pahimmasta, minua auttoivat rutiinit, vaikkapa juuri kävelylenkki. Kun ulkoilu oli jokapäiväistä, mieleni ei enää vastustellut.

Vielä toisinaankin uuvuttaa, jos tapahtuu jotakin odottamatonta ja sekavaa. Elämä on kuitenkin helpottunut, kun annan silloin itselleni luvan levätä.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla herään odottamaan iltaa, että pääsen nukkumaan. Nukkumaan lääkkeiden avulla. En halua tehdä mitään. Makaan sängyssä tuijottamassa seinää suurimman osan päivästä.

Minulla on myös paljon tätä nukkumaan pääsyn ja nukahtamisen odottelua - lääkkeillä. Se on ehdoton ja ainoa asia vuorokaudessa joka tuo armahduksen; syvä, pimeä ja uneton unohdus. Ei se tosin millään tapaa virkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla herään odottamaan iltaa, että pääsen nukkumaan. Nukkumaan lääkkeiden avulla. En halua tehdä mitään. Makaan sängyssä tuijottamassa seinää suurimman osan päivästä.

 

Minulla on myös paljon tätä nukkumaan pääsyn ja nukahtamisen odottelua - lääkkeillä. Se on ehdoton ja ainoa asia vuorokaudessa joka tuo armahduksen; syvä, pimeä ja uneton unohdus. Ei se tosin millään tapaa virkistä.

Kauanko tätä sängyssä makaamista voi olla? Kysyn siksi, että oma uupumus ja sängyssä makaaminen kestänyt jo kaksi viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli diagnoosi vaikea masennus. Ahdistus on parempi sana. Valtava huoli kaikesta heti silmät avattua aamulla. Niin paha, että se vie toimintakyvyn. Valtava pessimismi myös.

Sama

Itsellä tolkuttomia itkukohtauksia. Vaikea siivota, käydä kaupassa, ei jaksa jumpata, uni huonoa, vaikea nukahtaa. 

Kaikki on sekavaa ja sumuista. 

Ei lääkkeetkään mitään oikoteitä onneen ole. Nykyinen tekee aamupäivät vaikeiksi. On huono olo. Iltaa kohden energia nousee. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö masentunut liikkua? Eikös liikuntaa tarjota hyväksi masennuksen hoitokeinoksi lievissä tilanteissa? Viekö liikunta masentuneen väsymyksen pois?

Vähän vaikea olla ryhmäliikuntatunnilla, kun itkettää. Ja ei ole oikein motivaatiota liikkua. Kehoon sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla herään odottamaan iltaa, että pääsen nukkumaan. Nukkumaan lääkkeiden avulla. En halua tehdä mitään. Makaan sängyssä tuijottamassa seinää suurimman osan päivästä.

 

Minulla on myös paljon tätä nukkumaan pääsyn ja nukahtamisen odottelua - lääkkeillä. Se on ehdoton ja ainoa asia vuorokaudessa joka tuo armahduksen; syvä, pimeä ja uneton unohdus. Ei se tosin millään tapaa virkistä.

Kauanko tätä sängyssä makaamista voi olla? Kysyn siksi, että oma uupumus ja sängyssä makaaminen kestänyt jo kaksi viikkoa.

Riippuu, miten syvä masennus on. Itsellä on keskivaikea. En tiedä, parantuisinko koskaan ilman lääkkeitä. 

Terapia auttaa oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla herään odottamaan iltaa, että pääsen nukkumaan. Nukkumaan lääkkeiden avulla. En halua tehdä mitään. Makaan sängyssä tuijottamassa seinää suurimman osan päivästä.

 

Minulla on myös paljon tätä nukkumaan pääsyn ja nukahtamisen odottelua - lääkkeillä. Se on ehdoton ja ainoa asia vuorokaudessa joka tuo armahduksen; syvä, pimeä ja uneton unohdus. Ei se tosin millään tapaa virkistä.

Kauanko tätä sängyssä makaamista voi olla? Kysyn siksi, että oma uupumus ja sängyssä makaaminen kestänyt jo kaksi viikkoa.

Jos en pakottaisi itseäni ylös, voisin maata sängyn pohjalla vaikka loppuelämäni. Kuolla sinne. Sitä monesti toivonutkin, ettei enää heräisi.

Ahdistus ja aloitekyvyttömyys parempia sanoja. Vaikka sängyssä viettäisi enemmän aikaa, voi heräillä usein, jopa tunnin välein. Heti herätessä ahdistaa täysillä.

Unilääkkeet ainoa keino varmistaa pidempi nukkuminen. Vedin masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä 3,5 vuotta; se vei unet. Aloin näkemään taas unia vasta kun lopulta pääsin lääkkeistä eroon.