Kuinka kuukautta tai vuotta kävit rakkaan lemmikin kuoleman jälkeen terapiassa? Oliko viikottainen tunnin käynti vai useampi kerta ainakin aluksi?

Miten Kelan tukemaan terapiaan pääsee lemmiksin kuoleman jälkeen? Täällä myös kiinnostaa!

Oletko hakenut idioottiuuteesi terapiaa ja onnistuiko?

Vierailija kirjoitti:

Oletko hakenut idioottiuuteesi terapiaa ja onnistuiko?

Naiset käyvät terapiassa paljon lemmikkien kuoleman takia, miksei kävisi kun menettää rakkaan lemmikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko hakenut idioottiuuteesi terapiaa ja onnistuiko?

Naiset käyvät terapiassa paljon lemmikkien kuoleman takia, miksei kävisi kun menettää rakkaan lemmikin?

Eivät käy.

Ei Kelalta saa kuin ensikäynnin maksutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko hakenut idioottiuuteesi terapiaa ja onnistuiko?

Naiset käyvät terapiassa paljon lemmikkien kuoleman takia, miksei kävisi kun menettää rakkaan lemmikin?

Eivät käy.

Kela ei joka tilanteessa korvaa valitettavasti joten moni joutuu vähistä rahoistaan itse maksamaan

Se on täysin ok jos käyt. En tiedä sitte onko Suomi ollut joskus niin rikas, että tollasiin on riittänyt rahoja. Kun mä sairastuin todella pahasti ja pitkäaikaisesti kesken opiskelujen, Kela ei antanut minkäänlaista käden ojennusta. Tuskin lemmikin kuolemaan saa mitään.

Niinku kaikkien ongelmien kanssa, keskityt tuntemaan sen pahan olon etkä yritä väkisin olla Ilonen. Pikkuhiljaa huomaat päästäväs irti.

Mitä jos menettää vällykäärmeen ja alkaa itkettää?

Mitä mies tekee jos väärinpäinen hämähäkki karkaa eikä tule takaisin?

Mä niin todellakin toivon että tää aloitus on vitsi.

Toisaalta. Jos joku oikeasti on niin sekaisin, että lemmikin kuoleman jälkeen tarvitsisi terapiaa, niin ehkä yhteiskunnankin kannalta olisi hyvä, että hän sitä saisi. Mutta tarkoitan siis oikeasti niin sekaisin. En tarkoita, että terapiaan pääsisi lemmikin kuoleman jälkeen siksi, että haluaa terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta. Jos joku oikeasti on niin sekaisin, että lemmikin kuoleman jälkeen tarvitsisi terapiaa, niin ehkä yhteiskunnankin kannalta olisi hyvä, että hän sitä saisi. Mutta tarkoitan siis oikeasti niin sekaisin. En tarkoita, että terapiaan pääsisi lemmikin kuoleman jälkeen siksi, että haluaa terapiaan.

Miksi väheksyt lemmikin kuoleman aiheuttamaa tarvetta kriisiavulle?

Vierailija kirjoitti:

Mä niin todellakin toivon että tää aloitus on vitsi.

Hyvin moni nainen käy terapiassa pitkään lemmikin kuoleman jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin todellakin toivon että tää aloitus on vitsi.

Hyvin moni nainen käy terapiassa pitkään lemmikin kuoleman jälkeen

Olen siis nainen 59v. On tässä muutama lemmikki kerennyt menehtyä mikä mihinkin, mutta terapiaa en ole edes harkinnut. Onhan tuo päivänselvää että lemmikin elinkaari on rajattu.

Akvaariokala kuoli.

Pumppasin pytystä alas.

Se siitä terapiasta