Onko täällä skitsofreenikkoja...

Keksitty sairaus. Kuppa ja aivopöhö on oikeita sairauksia.

Lue Aurinkokuninkaasta.

Vierailija kirjoitti:

Keksitty sairaus. Kuppa ja aivopöhö on oikeita sairauksia.

Lue Aurinkokuninkaasta.

Psykoosit ovat ainakin tosia. Terv. Puoli vuotta suljetulla psykoosissa

Itsemurha on yleisin skitsojen kuolinsyy.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on yleisin skitsojen kuolinsyy.

Onko?

Ennenaikaisen kuoleman syy.

https://www.duodecimlehti.fi/duo91394

Ala urheilemaan.

Ala urheilemaan. Hommaa osa-aikatyö. Kirjoita, tee taidetta. Olen huomannut, että mieleltään sairaat ovat usein erittäin luovia ja näkevät maailman erilaisella, jopa mystisen kauniilla tavalla. Käy kävelyllä päivittäin. Suunnittele esimerkiksi ruoat viikottain ja kokkaile. Käy kaupassa vaikka päivittäin, jos et muuten näe muita ihmisiä joka päivä. Soittele ja näe ystäviä ja perhettäsi. Voit ehkä jopa aloittaa opiskelemaan?

Toivottavasti näistä on jotain hyötyä. 😊

7 vielä jatkaa. Älä missään nimessä katkaise välittävien ihmisiin välejä. Tässä maailmassa ei kukaan pärjää yksin.

Nousuhumala ja skitsot poistuu ja putkea ei saa mennä katkaisemaan  : )

Mun hyvä kaveri on entinen hyvä kaveri, kun katkaisee hoitoauhteensa ja lääkityksensä aina poistuessaan pakkohoidosta. Sekaisin ollessaan hän uhkailee minua ja on aggressiivinen.

Hän viettää päivänsä ajellen autoaan tai nukkuen siellä.

Veljeni sairastaa kyseistä sairausta. Hän joutui muuttamaan terveyssyistä etelä ruotsiin, kun siellä on käytössä avoin pakkohoitomuoto, eli saa olla kotona kunhan vaan ottaa lääkkeet.

Suomessa hän vietti nuorena yhteensä 2 vuotta suljetulla osastolla, ja joka stigmatisoi niin, ettei hän enää voinut asua pikkukaupungissa. Menestyi nuorena koulussa, päästötodistuskin oli 9,2, mutta valitettavasti lukiossa tosiaan sairastui.

Paras ystävänsä, hänkin skitsofreenikko, on taas kirjoilla eräässä benelux maassa. Kehuvat kumpikin maiden terveydenhuoltoa, on kuulemma neutraalia, jopa ystävällistä suhtautumista. Ei ole helppo sairaus ja elämässä kummallakin on varmaankin haasteita.

Täällä yksi. Elelen tavallista arkea. Keväällä kyllä meinasin tappaa itseni, mutta se ei johtunut tästä sairaudesta vaan ahdistuksesta joka mul on myös. Harhoja ollut vaan pari ja iisejä verrattuna menneeseen psykoosiin.

Nyt on lääkitys kunnossa ja minimissä. On tunteita suuntaan ja toiseen. Alkuun tumpattiin täyteen lääkkeitä.

Olen ydin perheen äiti ja kyllä lisäännyin kun en tästä vielä silloin tiennyt. Olen mielestäni hyvä äiti ja kaikki lievät outoudet pysyvät perheeltä kulissien takana. Hoitokontakti on ja haluan sen pitääkin. Pärjään kohtuullisesti kunhan vain ei tulee liikaa vaikeuksia ja tarkkailen itseni jotta saan mahdollisista harhoista heti kiinni.

Muistelen paljon kivoja juttuja nuoruudestani ja nautin lapsen seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Elelen tavallista arkea. Keväällä kyllä meinasin tappaa itseni, mutta se ei johtunut tästä sairaudesta vaan ahdistuksesta joka mul on myös. Harhoja ollut vaan pari ja iisejä verrattuna menneeseen psykoosiin.

Nyt on lääkitys kunnossa ja minimissä. On tunteita suuntaan ja toiseen. Alkuun tumpattiin täyteen lääkkeitä.

Olen ydin perheen äiti ja kyllä lisäännyin kun en tästä vielä silloin tiennyt. Olen mielestäni hyvä äiti ja kaikki lievät outoudet pysyvät perheeltä kulissien takana. Hoitokontakti on ja haluan sen pitääkin. Pärjään kohtuullisesti kunhan vain ei tulee liikaa vaikeuksia ja tarkkailen itseni jotta saan mahdollisista harhoista heti kiinni.

Muistelen paljon kivoja juttuja nuoruudestani ja nautin lapsen seurasta.

Jatkan vielä, että töihin en kykene stressi herkkyyden vuoksi ja palautuminen yhden päivän reissuistakin kestää pitkään. Olen ulosanniltani hyvin normaali.

Opiskelen, urheilen, teen metsäretkiä, luen ja teen kotihommia. Tarkoituksena olisi vielä päästä psykiatrisesta hoidosta kokonaan eroon ja alkaa elää ihmisarvoista elämää ilman, että hoitaja on koko ajan muistuttelemassa kuinka aivovammainen ja surkea tapaus olen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Elelen tavallista arkea. Keväällä kyllä meinasin tappaa itseni, mutta se ei johtunut tästä sairaudesta vaan ahdistuksesta joka mul on myös. Harhoja ollut vaan pari ja iisejä verrattuna menneeseen psykoosiin.

Nyt on lääkitys kunnossa ja minimissä. On tunteita suuntaan ja toiseen. Alkuun tumpattiin täyteen lääkkeitä.

Olen ydin perheen äiti ja kyllä lisäännyin kun en tästä vielä silloin tiennyt. Olen mielestäni hyvä äiti ja kaikki lievät outoudet pysyvät perheeltä kulissien takana. Hoitokontakti on ja haluan sen pitääkin. Pärjään kohtuullisesti kunhan vain ei tulee liikaa vaikeuksia ja tarkkailen itseni jotta saan mahdollisista harhoista heti kiinni.

Muistelen paljon kivoja juttuja nuoruudestani ja nautin lapsen seurasta.

Kyllä on taas selitykset 🙄 Ihan varmasti lapsesi tietävät sekoilusi, ne eivät todellakaan jää kulissien taakse. Psykoosi on sen verran rajua, että kyllä siitä koko perhe kärsii.

Oma veljeni sairastaa skitsofreniaa ja on se älyttömän rankkaa omaisille, varsinkin psykoosivaiheet ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeisen sairaalareissun jälkeen ns. normielämään sopeutuminen kestää. Hän kävi eläkkeellä kerran viikossa töissä, nyt lopetti taas senkin. Ei käytännössä harrasta ja tee yhtään mitään, ja se ei todellakaan tee hyvää mielenterveydelle, mutta minkäs teet.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan harrastuksia ja vaikka jonkun kivan vapaaehtoistyön. Jokainen tarvitsee mielekästä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Elelen tavallista arkea. Keväällä kyllä meinasin tappaa itseni, mutta se ei johtunut tästä sairaudesta vaan ahdistuksesta joka mul on myös. Harhoja ollut vaan pari ja iisejä verrattuna menneeseen psykoosiin.

Nyt on lääkitys kunnossa ja minimissä. On tunteita suuntaan ja toiseen. Alkuun tumpattiin täyteen lääkkeitä.

Olen ydin perheen äiti ja kyllä lisäännyin kun en tästä vielä silloin tiennyt. Olen mielestäni hyvä äiti ja kaikki lievät outoudet pysyvät perheeltä kulissien takana. Hoitokontakti on ja haluan sen pitääkin. Pärjään kohtuullisesti kunhan vain ei tulee liikaa vaikeuksia ja tarkkailen itseni jotta saan mahdollisista harhoista heti kiinni.

Muistelen paljon kivoja juttuja nuoruudestani ja nautin lapsen seurasta.

Kyllä on taas selitykset 🙄 Ihan varmasti lapsesi tietävät sekoilusi, ne eivät todellakaan jää kulissien taakse. Psykoosi on sen verran rajua, että kyllä siitä koko perhe kärsii.

Oma veljeni sairastaa skitsofreniaa ja on se älyttömän rankkaa omaisille, varsinkin psykoosivaiheet ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeisen sairaalareissun jälkeen ns. normielämään sopeutuminen kestää. Hän kävi eläkkeellä kerran viikossa töissä, nyt lopetti taas senkin. Ei käytännössä harrasta ja tee yhtään mitään, ja se ei todellakaan tee hyvää mielenterveydelle, mutta minkäs teet.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan harrastuksia ja vaikka jonkun kivan vapaaehtoistyön. Jokainen tarvitsee mielekästä tekemistä.

Jos sinun veljelläsi on vaikeaa niin kaikilla ei ole. Tiedätkö, että työkaverisi voi olla skitsofreenikko etkä edes tiedä sitä. Toiset syö lääkkeet säännöllisesti ja lääkkeet tehoaa niin, että ihminen voi elää ihan normaalisti vaikka opiskella korkeakoulututkinnon. Tiedän kaksikin joilla homma hallussa ja molemmat sos.terv.alalla töissä.

Skitsofrenialla on usein melkoinen Stigma. Itse sairastan, mutta elän muuten normaalia elämää, mutta keskittymiskykyni, Muistini, jaksamiseni ja aloitekykyni ovat kortilla. Saan pakolliset asiat hoidettua ja kulissit pidettyä yllä muuten olen aika väsynyt.

Harhoja ei juuri ole ja lääkitys auttaa tähän. Joillain sairaus on niin paha, että apua lääkkeistä ei juuri ole. Toiset taas lopettavat lääkityksen heti kun olo paranee ja joutuvat sairaalakierteeseen. Osa taas voi elää hyvinkin normaalia elämää kuten opiskella ja käydä töissä.

Tähän ryhmään mahtuu monenlaista joten ihan turhaa on leimata ketään pelkän diagnoosin perusteella tai yhden kokemuksen perusteella.