Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen vieraaseen pitkässä parisuhteessa..
16.08.2023 |
Enpä olisi hevillä uskonut ikinä olevani tässä tilanteessa mutta niin vaan on aivot nyrjähtäneet Olen ihastunut työpaikalla ihmiseen, jonka kanssa on tehty yhteistyötä jo pidemmän aikaa ja viimeiset pari kuukautta tiiviimmin.
Kotona on vähintään väljähtynyt ellei loppuuneletty pitkä avioliitto, joka ehkä joka tapauksessa loppuu omasta aloitteestani. En vaan enää jaksa enkä tunne saavani liitosta mitään muuta kuin kotiorjan hommia ja jatkuvaa pientä valitusta.
Ihastus saattaa olla molemminpuolista tai sitten ei; monella tapaa uskon olevani hyvä salaamaan tunteeni ja ajatukseni. Eikä ole mitään aikomusta tehdä mitään aloitetta mihinkään suuntaan. Jos tämä menisi ohi mutta kauanko siihen menee? Ja sitten välillä pieni piru olkapäällä koputtaa ja muistuttaa että kannattaako elämää hukata jos olisi mahdollisuus rakkauteen joka nykyisestä suhteesta tuntuu kadonneen täysin voihan elämän monimutkaisuus.
Tiedän että todennäköisyys onnistua uudessa suhteessa on minimaalinen ja jos nyt sattuisi olemaan vastakaikua; tämä sotkisi monta elämää. Lapset on sentään itsellä ja hänellä parikymppisiä aikuisia mutta silti. En usko että oikeasti olisin valmis mihinkään sotkuun ja draamaan joten kai tämä jää pelkäksi päiväuneksi.
Miten olette saaneet vastaavan ihastuksen unohdettua?
Kommentit (22)
Mun yksipuolinen ihastus työkaveriin laimeni hiljalleen pois noin puolessa vuodessa.
Oma tilanteeni erosi ap:n tilanteesta siten että mulla on hyvä parisuhde ja kerroin ihastuksesta puolisolleni. Näytin jopa ihastuksen kohteen hänelle.
Ihastus on tunne, ja tunteet tulevat ja menevät. Se että tuntee ihastusta ei tarkoita että asialle pitäisi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti 👍🏻
Helposti miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti 👍🏻
Helposti miten?
On vientiä muutakin.
Olisiko lisää neuvoja? Tai vastaavia kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen ihastunut pari kertaa. Olen miettinyt asiaa niin, että en varsinaisesti ole ihastunut koko ihmiseen vaan ihmisessä oleviin puoliin, joita omassani ei ole ja jos saisin molemmista ne parhaat palat mulla ois täydellinen mies.
Joko suhteesi unohtuu tai sitten ihastuksesi. Mutta älä unohda itseäsi turhiin toiveisiin kummassakaan vaihtoehdossa. Aika näyttänee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan muu ei asiaa voi ratkaista kuin sinä itse mutta suosittelen että joko tai, sekä että on huonoin vaihtoehto ja siinä lopussa sattuu kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksipuolinen ihastus työkaveriin laimeni hiljalleen pois noin puolessa vuodessa.
Oma tilanteeni erosi ap:n tilanteesta siten että mulla on hyvä parisuhde ja kerroin ihastuksesta puolisolleni. Näytin jopa ihastuksen kohteen hänelle.
Ihastus on tunne, ja tunteet tulevat ja menevät. Se että tuntee ihastusta ei tarkoita että asialle pitäisi tehdä mitään.
niin,kunpa x olisi ajatellut näin, koska ei siitä sitten mitään tullut, paljon pahaa mieltä tyhjän takia
sivu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä se on työyhteisöissä.
Helppoa vaihtaa partneria tällä tavalla.
Itsehän ihastuin tuttuun. Mut ei siitäkään mitään tullut. Eka oli muka ihan pystyyn kuolleessa liitossaan, mutt seliseli ei muka voinut erota. Sellaisia ulisijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, yli vuosi tässä menty, ei näy laantumisen merkkejä. Ei tunnu kivalta yhtään. Sori, ei musta oo apua, kun en osaa itse ratkaista omaakaan tilannetta suuntaan enkä toiseen.
Ihastus menee ohi ajan myötä, jos sitä ei ruoki eli ei tee mitään asialle. Minulla on aina mennyt viimeistään kolmessa vuodessa.
Sen sijaan jos nykyinen parisuhteesi on huono, eikä toiveita paranemisesta ole, niin jätä nyt ensin miehesi ja ala vasta sitten katselemaan muita. Ihastus on huono syy eroon, huono parisuhde on hyvä syy eroon. Jos jätät miehesi toisen takia, teet asiat väärässä järjestyksessä. Ensin vanha pois, sitten vasta uutta tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita nyt tulee ja menee, kun puhutaan joistakin vuosikymmenistä liitossa. Itse olen joskus nauttinut ihastumisen tunteesta, mutta en ole sitä mitenkään ilmaissut. Ohihan ne menee, kun ei syötä bensaa liekkeihin.
"Girl, go for it. You're worth it! Tunteilleen ei voi mitään! Anna sydämen päättää! Hyppy sydämestä toiseen ei ole mahdoton. Elämä ei ole mustavalkoista, vaan siinä on sävyjä! Vain Sinä päätät elämästäsi"
Näin minulle vastattiin, kun kysyin Ellit / Parisuhteessa-palstalla tilanteestani 90-luvun lopulla. Aloitin salasuhteen ja silloinen mieheni ampui itsensä haulikolla, saatuaan selville suhteeni.
Olisin halunnut lopettaa suhteeni ex-vaimona. En leskenä kappelissa.
Eksäni pitkän ajan takaa otti yhteyttä muutama kuukausi sitten (meillä oli aikoinaan vain lyhyt mutta sitäkin intohimoisempi suhde). Tapasimme kesällä ja vietimme yhden illan, yön ja suurimman osan seuraavasta päivästä yhdessä. Lokakuussa tapaamme uudelleen ja silloin meillä on aikaa kaksi yötä.
En minä haluaisi hänestä yhtään mitään sen enempää kuin nämä pari tapaamista. On ihanaa saada häneltä viestejä ja imartelua ja kuulla, kuinka hulluna hän silloin oli minuun ja kuinka hän haluaa minua edelleenkin ja odottaa jälleen tapaamistamme. En minä puolisoltani sellaisia signaaleja ole saanut enää vuosikausiin.
Mutta en todellakaan haluaisi parisuhdetta eksäni kanssa. Eihän se tällaisena jatkuisi! Tavataan vielä kerran ja sitten annetaan taas yhteydenpidon hiipua ja katsotaan, törmäämmekö vielä joskus uudestaan toisiimme 20+ vuoden kuluttua.
Lintuja ei voi estää lentämästä pään yli, mutta niitä voi estää tekemästä siihen pesää.
Olen pitkässä parisuhteessa. Yhteiset lapset ja talo, asiat ns hyvin. Suhde on toki vähän jo väljähtänyt. En ole mikään missi mutta en rumakaan- ihan kivan näköinen sanoisin. Olen myös huumirintajuinen ja fiksu.
Olen pari kertaa ihastunut palavasti toiseen ja se on mennyt ohi noin puolessa vuodessa kun en ole tehnyt asialle mitään.
Nyt olen uudessa työpaikassa ja täällä on parikin työkaverimiestä on osoittanut varovasti kiinnostustaan. Teeskentelen etten huomaa flirttiä vaikka toiseen näistä olen ollut itsekin ihastunut.
Lisäksi törmäsin nuoruuden tuttuun jonka kanssa on aina synkannut ha tajusin vasta nyt että hänkin on ollut minuun ihastunut jo ilmeisen pitkään.
Mitä ihmettä- en aio tehdä asialle mitään mutta luulin että en olisi se kenenkään päiväuni ainakaan.
Älkää leikkikö toisten ihmisten tunteilla. Siitä ei ikinä hyvää seuraa. Ikinä ei tiedä mihin se johtaa. Voi joutua katumaan kevytkenkäisyyttään loppuelämänsä. Jos sitä ikinä näkeekään.
Tämä on hyvä neuvo:Mieti omalle kohdallesi, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle tehtäisiin niin.
Löysinpä kerrankin haulla etsimäni eli tämän vanhan ketjun. Ja huomatakseni että tästä aloituksesta on jo vuosi mutta tilanne vähintään ennallaan ellei pahempi. Ihastusta on ilmassa edelleen ja avioliitto on entistä pahemmassa jamassa. Tuntuu ettei enää ole mitään yhteistä kiinnostusta ja lähinnä vain yhdessä asumista kimppakämpässä. Läheisyys ja yhteys on kuihtunut.
Erotako tilannteessa jossa elämä on lähinnä ihan kivaa, käydä läpi eroamisen suru ja taloushässäkkä? Olisiko elämä yhtään parempaa vai katuisiko että lähti kurottelemaan kuuhun ihan turhaan?
Helposti 👍🏻