Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen vieraaseen pitkässä parisuhteessa..
16.08.2023 |
Enpä olisi hevillä uskonut ikinä olevani tässä tilanteessa mutta niin vaan on aivot nyrjähtäneet Olen ihastunut työpaikalla ihmiseen, jonka kanssa on tehty yhteistyötä jo pidemmän aikaa ja viimeiset pari kuukautta tiiviimmin.
Kotona on vähintään väljähtynyt ellei loppuuneletty pitkä avioliitto, joka ehkä joka tapauksessa loppuu omasta aloitteestani. En vaan enää jaksa enkä tunne saavani liitosta mitään muuta kuin kotiorjan hommia ja jatkuvaa pientä valitusta.
Ihastus saattaa olla molemminpuolista tai sitten ei; monella tapaa uskon olevani hyvä salaamaan tunteeni ja ajatukseni. Eikä ole mitään aikomusta tehdä mitään aloitetta mihinkään suuntaan. Jos tämä menisi ohi mutta kauanko siihen menee? Ja sitten välillä pieni piru olkapäällä koputtaa ja muistuttaa että kannattaako elämää hukata jos olisi mahdollisuus rakkauteen joka nykyisestä suhteesta tuntuu kadonneen täysin voihan elämän monimutkaisuus.
Tiedän että todennäköisyys onnistua uudessa suhteessa on minimaalinen ja jos nyt sattuisi olemaan vastakaikua; tämä sotkisi monta elämää. Lapset on sentään itsellä ja hänellä parikymppisiä aikuisia mutta silti. En usko että oikeasti olisin valmis mihinkään sotkuun ja draamaan joten kai tämä jää pelkäksi päiväuneksi.
Miten olette saaneet vastaavan ihastuksen unohdettua?
Kommentit (22)
Kannattaa ihastumisen tunteen sijaan miettiä nykyisen parisuhteen hyviä puolia. Onko niitä?
Joskus auttaa, kun kirjoittaa ajatuksensa paperille tai sanoo ne ääneen. Onko ihastukseni kohde sellainen ihminen, ketä haluisin lähestyä? Mitä uutta ja erilaista se toisi vs nykyinen suhteeni. Mitkä ovat tunteeni kumppania kohtaan? Entä parisuhdeterapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu vuosi tästä aloituksesta ja vielä tämän ketjun löysin. Tilanne on täysin ennallaan.. Välillä ihastus on laantunut ja sitten taas tulee joku yhteistyökuvio ja silloin mennään. Tyyppi täyttää ajatukset, fyysinen vetovoima on jotain, mitä en ole vuosiin kokenut ja oma aviomies ärsyttää ihan jokaisella kitinällään ja marmatuksellaan. Voihan elämän kieroutunut twisti. Kun edes jo jompikumpi olisi vapaa mutta kun ei ole. Joten tilanne ei muutu mihinkään ilman riskiä totaalisesta nolauksesta; ehkä tyyppi on vaan samlla lailla ystävällinen kaikille. Ja toisaalta kammoan päivää, jolloin ehkä ei enää olla tekemissä enkä koskaan saa suutani auki.