Ihminen, jonka on aina pakko selittää oma huono käytös "pois"

Esimerkkinä: sanon puolisolle, että ei nyt flunssaisena aivastaisi toista kertaa jääkaapin edessä kun kaapin ovi on auki.

Sen sijaan että hän sanoisi jotakin sen tyylistä, että totta, sori, en tee toista, hän alkaa selittää miksi teki näin ja miksi se ei oikeastaan edes haittaa.

Viimeksi olin samana päivänä siivonnut koko talon, ja puoliso tulee takaovesta ja kävelee eteiseen kengät jalassa. Katson häntä hämmentyneenä ja sanon, että olen juuri siivonnut. Lattialla on hiekkaa hänen kengistään. Puoliso sanoo aivan pokkana, ettei hänen kenkänsä niin likaiset ole ja että ei haittaa. Lapsille hän kyllä huomauttaa heti kenkien käytöstä sisällä.

Tätä on kaikessa, että hän selittää selittämistään, eikä ymmärrä miksi hänen toimintansa aiheuttaa välillä mielipahaa ja välillä enemmänkin tunteita. Hänestä on ok, että hän ei nyt vain ajatellut asiaa (jostain, jota tekee toistuvasti ja josta hänelle sanotaan toistuvasti) ja että no big deal.

Menee hermo. Samalla hän ulottaa kaikkeen sen, että jos hän ei näe jotain ongelmana, ei muidenkaan kannata.