Koululaisten ryhmäytymisleikit
https://yle.fi/a/74-20044156
Tykkääkö teillä lapset niistä? Että on pakko leikkiä kun tulee vaikka yläkouluun? Lisääkö ryhmäytymistä?
Moni aikuinenhan inhoaa noita leikkejä, lapsilla tuskin on mahdollisuutta kieltäytyä.
"Waltterin koulun kuraattori Jaana Koistinen ja koulunuorisotyöntekijä Jenna Koponen pitävät ryhmäyttämistä syksyn tärkeimpänä asiana. Sen tarkoituksena on saada luokkakaverit tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin.
Oleellista on ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus, luottamus ja turvallisuuden tunne, Koistinen sanoo.
Perinteisesti luokkahenkeä haetaan kouluissa syksyisin seiskaluokkalaisten ryhmäyttämisellä. Tämä tapahtuu usein seurakuntien kanssa yhteistyössä, niin myös Waltterin koulussa.
Luokka on muutaman tunnin ajan koulun ulkopuolella tutustuen toisiinsa erilaisten pelien ja tutustumisleikkien avulla."
Kommentit (22)
Meidän lasten mielestä ne leikit ovat olleet tosi noloja.
Mä toivon että noiden ryhmäytymisten suunnitteluun osallistuisi joskus joku erittäin esiintymispelkoinen, ujo, introvertti, tai ainakin joka on joskus ollut sellainen. Tuntuu, että ulospäin suuntautuneilla puheliailla ilopillereillä ei ole mitään kykyä nähdä maailmaa sieltä kulmasta.
Terv. Ensin mainitun kaltainen jolle kaikkien koulujen aloitukset, ihan vielä tuolla yamk-asteella ollut ensi päivinä yhtä sumua jännityksestä ja sen pelkäämisestä, minkälaisiin tilanteisiin tulee joutuneeksi. Kenenkään opiskelukaverin nimi ei näistä päivistä ole jäänyt mieleen eli ei ole palvellut tarkoitustaan minulle. Tai ykkösluokalla ei tainnut olla mitään esiintymistä alkuun ja nimilaput pulpeteissa, se oli paras konsti!
Tuolla ryhmäytymisellä on poistettu opettajien vastuu tutustuttaa oppilaita toisiinsa.
Esim. lukioissa on paljon yksinäisiä oppilaita jotka ei koko lukioaikana tutustu kehenkään. On tuo ryhmäytyminen ja sen jälkeen ei juurikaan paritöitä, ryhmätöitä, yhdessä tekemistä, joissa oikeasti tutustuisi luontevasti. Suurin osa opettajista laittaa vain tekemään tehtäviä koneilla.
Ei ihme että nykyään on paljon yksinäisiä ja nuorilla on paha olla.
En muista lapseni ryhmäytymisen kuuluneen suuremmin mitään leikkejä. 🤨 Eikä he ryhmäytymeet vain kerran vaan noita oli enemmän. Tuo väärin näkeminen on niin totta, jos se mennään leikkien kautta. Ne extrovertit ryhmäytyy kertomalla kuinka tyhmiä nuo on ja loput yrittää selvitä vain nöyryytyksestä.
Meilläkin oli joku yhteisjuttu 80 luvulla, se oli koko yläkoululle. Rento luontoretki. Mutta sen lisäksi oli toistuvasti paritöitä ja ryhmätöitä. Nykyään suurin osa opettajista ei ota vastuusta oppilaiden henkisestä hyvinvoinnista ja sosiaalisten suhteiden luomisesta. Sitten valitetaan kun nuoret ei osaa olla sosiaalisia vaan ovat vain koneella.
Koulu on se paikka jossa näitä sosiaalisia taitoja parhaiten oppisi, mutta siellä oppilaat nokkivat toisiaan, ja opettajat katsovat muualle. On toki poikkeusopettajiakin.
Tollainen ei ole oikeaa tutustumista. Monille ahdistavaa ja jännittävää pelkoa siitä, että nolaa itsensä.
Alakoulussa taas järjetöntä kohellusta ja vaarallisia tilanteita.
Oikea tutustuminen tapahtuu luonnollisesti. Välitunneilla ja ryhmätöissä, ruokailussa ja vapaa-ajalla.
Ryhmäytymisleikit ja muut isommat tapahtumat on yleensä tosiaan ekstroverttien suunnittelemia. Ekstroverttioppilaiden ja ekstroverttiopettajien.
Onko tuo muihin oppilaisiin tutustumattomuus oikeasti ihan valtakunnallinen ongelma vai onko kyse nyt vain yhdestä koulusta ja sielläkin vain osasta luokkia?
Tutustumisleikit ei muutenkaan mielestäni kuulu enää yläkouluun, isommista nyt puhumattakaan. Myöskään tuo väkisin ryhmäyttäminen ei ole enää tätä päivää.
Omien lasten kouluissa ei noita ole harrastettu. Kuopus totesi ekan koulupäivän jälkeen saaneensa uusia kavereita. Seiskaluokalla oli yksi vanhaluokkakaveri ja yksi rinnakkaisluokkalainen, muut tuli toisista alakouluista. Hyvin tuntui tutustuminen sujuvan ilman erityistä ohjattua leikkiä.
Kiusatun painajainen tuollaiset ryhmäytymisleikit, vapaata aikaa kiusaamiseen. Eikä ne ujoja introverttejäkään auta, tutustuminen vaatii heille paljon enemmän aikaa, ja tuollainen pakotettu ryhmäytymistilanne on vain pelottava painajainen josta ei ole mitään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli joku yhteisjuttu 80 luvulla, se oli koko yläkoululle. Rento luontoretki. Mutta sen lisäksi oli toistuvasti paritöitä ja ryhmätöitä. Nykyään suurin osa opettajista ei ota vastuusta oppilaiden henkisestä hyvinvoinnista ja sosiaalisten suhteiden luomisesta. Sitten valitetaan kun nuoret ei osaa olla sosiaalisia vaan ovat vain koneella.
Koulu on se paikka jossa näitä sosiaalisia taitoja parhaiten oppisi, mutta siellä oppilaat nokkivat toisiaan, ja opettajat katsovat muualle. On toki poikkeusopettajiakin.
Opettajat tosiaan panostivat aiemmin enemmän tuohon tutustumiseen ja kiusaamiseen puututtiin kun sitä nähtiin. Eikä siinä auttanut jos kiusaaja selitti että mä vaan leikin. Jouduttiin jälki-istuntoon eikä silitelty päätä.
Nykyään opettajat haluavat uskoa tuon selityksen ja sulkevat silmänsä kiusaamiselta. Kun ovat niin uupuneita. Vaikka oma kouluni aikoinaan oli täynnä vilkkaita js kekseliäitä nuoria ja varmasti raskaampi opettajille kuin moni nykykoulu.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo muihin oppilaisiin tutustumattomuus oikeasti ihan valtakunnallinen ongelma vai onko kyse nyt vain yhdestä koulusta ja sielläkin vain osasta luokkia?
Tutustumisleikit ei muutenkaan mielestäni kuulu enää yläkouluun, isommista nyt puhumattakaan. Myöskään tuo väkisin ryhmäyttäminen ei ole enää tätä päivää.
On valtakunnallinen ongelma.
Ennen tutustuttiin myös tunneilla kun oli yhdessä tekemistä ja opettaja määräsi parit tai ryhmät. Nykyään jos on ryhmätöitä antavat itse valita parit, jolloin samat jää aina ulkopuolelle tai kokonaan yksin.
Kamalia nuo. Mieluummin vaikka jotain rentoa yhdessä tekemistä. Esimerkiksi kävelyretki koulun lähialueella ja jotain pientä evästä ulkona ja ihan vaan juttelua. Paljon enemmän rauhallisen yhdessäolon aikana tutustuu kuin jonkun pakotetun ryhmäleikin. Ekstovertit saa ottaa ensin sen oman tilansa, ujommat tulee mukaan sitten omaan tahtiin ja omalla tyylillään.
Ihmettelen, että kaikenlaisista turvallisista tiloista puhutaan ja ihmisten erilaisuudesta, mutta tätä ujojen ja introverttien kiusaamista järjestetään yhä kouluissa ja työpaikoilla. Nämä oikeasti ahdistavat valtavaa joukkoa ihmisiä. Miksi tätä kiusaamista ei vihdoin lopeteta?
Vierailija kirjoitti:
Kamalia nuo. Mieluummin vaikka jotain rentoa yhdessä tekemistä. Esimerkiksi kävelyretki koulun lähialueella ja jotain pientä evästä ulkona ja ihan vaan juttelua. Paljon enemmän rauhallisen yhdessäolon aikana tutustuu kuin jonkun pakotetun ryhmäleikin. Ekstovertit saa ottaa ensin sen oman tilansa, ujommat tulee mukaan sitten omaan tahtiin ja omalla tyylillään.
No tämä! Kokoonnutaan koulun pihalle, kartat tms mukaan, paikkoja, maanmerkkejä, tutustutaan alueeseen jossa koulu sijaitsee. Voihan olla että tulee jostain vähän jauempaa eikä tunne "kulmia".
Sitten vois syödä ulkona eväät ja siinä jutella (puisto tai sitte vaan koulun piha, palloja jälkkärksi, vois pelata...tai ei)
Ei noita pakko ryhmäytymisiä ja pakkoleikkejä!
Polttopalloa, jaökapalloa, hippaa, mustaamiestä...
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että kaikenlaisista turvallisista tiloista puhutaan ja ihmisten erilaisuudesta, mutta tätä ujojen ja introverttien kiusaamista järjestetään yhä kouluissa ja työpaikoilla. Nämä oikeasti ahdistavat valtavaa joukkoa ihmisiä. Miksi tätä kiusaamista ei vihdoin lopeteta?
Joo ja se hyväksytään opettajien taholta, koska ainakin 95% opettajista on puheliaita ekstrovertteja. Minun lapseni syrjintä nimenomaan opettajan toimesta alkoi jo ekalla luokalla. Lapsesi kyllä oppii asioita, MUTTA kun se on niin ujo...
Mun ujolle lapselle tuo päivä oli painajainen. Sinne vaan ringin keskelle silmät sidottuina arvausleikkejä leikkimään. Eikä auttanut luokkahenkeä yhtään eteenpäin, luokalla kiusaamista todella paljon. Siitä nuorten mielenlaadusta kaikki on kiinni, halutaanko tutustua ja olla kavereita vai valitaanko kyräily ja pilkkaaminen. Ei siinä mitkään leikit auta, tuon ikäiset on jo hyvinkin kieroon kasvaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että kaikenlaisista turvallisista tiloista puhutaan ja ihmisten erilaisuudesta, mutta tätä ujojen ja introverttien kiusaamista järjestetään yhä kouluissa ja työpaikoilla. Nämä oikeasti ahdistavat valtavaa joukkoa ihmisiä. Miksi tätä kiusaamista ei vihdoin lopeteta?
Joo ja se hyväksytään opettajien taholta, koska ainakin 95% opettajista on puheliaita ekstrovertteja. Minun lapseni syrjintä nimenomaan opettajan toimesta alkoi jo ekalla luokalla. Lapsesi kyllä oppii asioita, MUTTA kun se on niin ujo...
Pistän paremmaksi, meillä tuo alkoi jo eskarissa opettajan päivittelyllä siitä miksi lapsi on niin vetäytyvä eikä puhu. Varttuneempi naisopettaja kyseessä, luulisi että olisi urallaan nähnyt monenlaisia lapsia ja olisi osannut suhtautua kivammin. Mutta puhelias ekstrovertti taitaa olla se ainoa oikea ihmistyyppi koulumaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo muihin oppilaisiin tutustumattomuus oikeasti ihan valtakunnallinen ongelma vai onko kyse nyt vain yhdestä koulusta ja sielläkin vain osasta luokkia?
Tutustumisleikit ei muutenkaan mielestäni kuulu enää yläkouluun, isommista nyt puhumattakaan. Myöskään tuo väkisin ryhmäyttäminen ei ole enää tätä päivää.On valtakunnallinen ongelma.
Ennen tutustuttiin myös tunneilla kun oli yhdessä tekemistä ja opettaja määräsi parit tai ryhmät. Nykyään jos on ryhmätöitä antavat itse valita parit, jolloin samat jää aina ulkopuolelle tai kokonaan yksin.
Enemmän tuo on seurausta siitä kun kouluja on yhdistetty ja lakkautettu. Aiemmin yläkoulutkin oli jaettu alueittain ja yläkoulussa samalle luokalle osui samoja oppilaita jotka olivat olleet samoilla luokilla jo alakoulussa. Näin ryhmä-ja parityöt oli helppo toteuttaa määrättyinäkin pareina koska iso osa oli jo ennestään tuttuja keskenään.
Tuo on aika syvältä!
Tutustuminen ei tapahdu niin vain muutamassa tunnissa. Joku voi tulla nähdyksi ihan väärin. Varsinkin ujoimmille nämä jutut ihan koulun alkuun ovat kova paikka.