Ongelmallinen anoppi

Rajat. Sinulla on oikeus kieltäytyä ja et ole vastuussa anopin mielipahasta ja kiukuttelusta.

Onneksi hän soittaa pojalle en eikä sinulle.

Miehesi voisi nyt hieman aikuistua ja sanoa mammalleen, että ei enää halua roikkua tämän tisseissä kiinni.

Sitten voisit sanoa miehelle, että jos kuulet hänen sanovan kerrankin teidän henkilökohtaisia asioita mammalleen, niin nostat ketunmoisen metelin ja metelöit tasan niin kauan kunnes teidän asioiden kertominen oikeasti loppuu. Painotat, että sinun asioistasi ei varsinkaan saa hiiskahtaakaan tai se on moro ja paluuta ei ole.

Sitten sinä aikuistu myös ja sanot sille anopillesi, että et ota vastaan enää heidän tavaroita ja jos niitä tulee, niin kierrätät ne suoraan teiltä pois. Sanot tämän silmiin katsoen ja et edes ajattele pehmittää asiaa mitenkään. Jos et niin tee, niin turha valittaa.

Ihan samalla tavalla se miehesi on kiinni äidissään. Lähtisin purkamaan asiaa nimenomaan keskittymällä miehen käytökseen.

No kyllä se valitettavasti on poikakin äidistään kiinni, ei vain äiti pojassaan. Ihme mammanpojan olet ottanutkin.

Sanot itse tai miehesi sanoo äidilleen, että teidän kodissanne on teidän näköisenne sisustus. Jos hän haluaa välttämättä antaa teille tavaraa niin ensin pitää kysyä mitä haluatte ja sitten voi ostaa juuri sen.

Hän on ehkä hyvinkin säästänyt vanhoja tavaroita sillä ajatuksella että näitä voi antaa lapsille sitten myöhemmin, ja onhan se varmasti hieman surullista jos niitä ei sitten halutakaan. Ehkä voitte yhdessä katsoa miten vaikka huutonet tai joku ilmaisen tavaran sivusto toimii, niin nuokin kamat pääsevät ilahduttamaan sellaista henkilöä joka niistä oikeasti pitää.

Anna anopin loukkaantua, ei se mene siitä rikki. Vedä rajasi. Miestä et voi estää soittelemasta hänelle, mutta voit sanoa miehellesi, että et enää puhu henkilökohtaisista asioistasi ja ajatuksistasi hänelle, jos hän jakaa kaiken eteenpäin. Meillä on samanlainen tilanne, miehen mielestä hänellä on oikeus kertoa minun asiani (myös terveystietoni) sukulaisilleen, joten en enää kerro hänelle mitään. Eihän tällainen suhde hyvä ole, mutta ei tätä enää kauan jatkukaan.

Jep, ne rajat! Pidä huolta siitä, että ne laitetaan ja pidetään. Äidin oikeus on kyllä soittaa lapselleen vaikka 10 kertaa päivässä - siihen et voi puuttua - mutta sanot suoraa miehellesi, että sinun yksityisasioitasi ei anopille kerrota.

Omien lastenlasteni suhteen olen ostanut uutta vaatetta tai leluja kun olen tehnyt sen poikieni ja/tai miniöiden kanssa liikkuen. Ja vaippakoon olen aina tiennyt, sillä vaippapaketti on ollut tervetullut tuliainen. Tärkeämpää kummankin poikani perheessä on ollut kuitenkin aika, jota annan.

Ei siinä auta kun sanoa suoraan, mutta kohteliaasti se minkä tänne jo sanoit. Jos loukkaantuu niin sehän on hyvä, niin ottaa ehkä vähän etäisyyttä. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä omien rajojen ilmaisemisesta. 

Perhepsykologiassa on olemassa sellainen käsite kuin sukupolviraja. Jos sitä ei pidetä, on luvassa ongelmia parisuhteeseen. 

Olisin voinut joutua samaan tilanteeseen. Onneksi mieheni on jämpti ja itsenäinen kaveri, ja olemme näistä asioista samaa mieltä. Ennen vakavaa sitoutumista sovimme, että kumpikin pitää omat vanhempansa järjestyksessä jos tarvetta ilmenee, ja se on pitänyt.

Miniäni taistelee rajoista, mutta rajat ovat vain yhteen suuntaan - meihin miehen vanhempiin. Asian huvittava puoli on, että minulla ei ole tapana kutsua vieraita tai itse vierailla. Lahjaksikin annan yleensä vain kukkakimpun, karkkia tai rahaa, synttäreillä tai juhlapäivinä käymme yleensä ravintolassa syömässä. Nyt kun he ovat muuttamassa isompaan asuntoon, miniäni kertoi, että kotiin tulee vain hänen ostamiaan tavaroita. Olisin juuri kysynyt, haluaako muutamaa pojalle säästettyä Artekin huonekalua(pari tuolia, pöytä, seinähylly ja ritiläpenkki) mutta napsautin suuni kiinni ja annan ne tyttärentyttärelle parin vuoden päästä, jos kelpaavat.

Ap:n kanssa olen samaa mieltä siitä, että keskustellaan, haluaako jotakin vai ei :)