Sinä, jonka koulukiusaamisesta on jo yli 10 vuotta!

Terapeuttini sanoi etten saa unohtaa vaan pitää keskustella hänen kanssaan niin kauan että asia loppuu.

Minähän saan itkeä ja kipuilla niin kauan kuin haluan. Siihen ei av-palstalaisilla ole  nokan koputtamista.

Taas u l i laudan jonnet esittää hauskaa. Aina sama epäonnistuminen.

Samaa mietin sinusta. Miksi mietit toisten murheita? Miksi sinua kiinnostaa mitä toinen märehtii? Onko nyt käynyt niin, että joku on saanut pikkuisen huomiota ja sympatiaa kiusaamisen johdosta ja koet, että olet jäänyt ilman. Sinuakin pitäisi ymmärtää, kyllä kyllä.

Äh, kiusaajahan sinä olet ollut kun puhut "omasta roolista" 😏

Oon ok asian kanssa, mutta en unohda sitä vuosien ahdistusta. Enkä pysty olemaan miettimättä, miten kiusaaminen vaikuttaa vielä nykyäänkin olemiseeni. Koitan edelleen vähän liikaa miellyttää kaikkia, olla aina iloisella päällä ja otan hirveän raskaasti, jos vahingossa suututan jonkun. Ehkä itsetuntoni olisi paljon parempi ilman kiusaamista, tai sitten vaan olen tällainen kiusattiin tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Oon ok asian kanssa, mutta en unohda sitä vuosien ahdistusta. Enkä pysty olemaan miettimättä, miten kiusaaminen vaikuttaa vielä nykyäänkin olemiseeni. Koitan edelleen vähän liikaa miellyttää kaikkia, olla aina iloisella päällä ja otan hirveän raskaasti, jos vahingossa suututan jonkun. Ehkä itsetuntoni olisi paljon parempi ilman kiusaamista, tai sitten vaan olen tällainen kiusattiin tai ei.

...hei minulla on myös noin...mutta ahdistaa kyllä välillä paljonkin ..yritän olla ajattelematta asiaa ..mutta jostain "aina mönkii ajatuksiin....yritän olla iloisella päällä ja juurikin miellyttää ...ei hyvä juttu...