Lue keskustelun säännöt.
Onko ainuttakaan yhtä vanhanaikasen hierarkkista työyhteisöä kuin terveydenhuolto?
11.08.2023 |
https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/menin-vahingossa-laakarien-poytaan…
Ihan sairaita juttuja. Missä muualla voisi vielä tällä vuosituhannella käyttäytyä näin? Olen itse ihan muun alan organisaatiossa ja on ihan itsestään selvää että on yhteiset taukotilat ja kaikkia tervehditään. Pidän käsittämättömänä, että joku katsoo vielä tänä päivänä oikeudekseen katsoa muita nenänvarttaan pitkin vain siksi että on käynyt lääkiksen. Ei se nyt varsinaisesti mikään jumalaksi ylentävä tutkinto ole.
Laitoshuoltajat tuntuvat olevan alinta kastia ja lääkärit ylintä. Roskat heitetään lattialle, tipat letkutetaan lattialle tiputtaen. Puhutaan epäkunnioittavasti. Lääkäreitä palvellaan ja pokkuroidaan.
"Vuodet naapurimaassa ovat saaneet Mikan ihmettelemään Suomen sote-alan hierarkkisuutta. Hänestä on pöyristyttävää, että kahvipöydässä voi olla tyhjä paikka, johon ei voi istua, koska se on varattu lääkärille."
Hierarkia tuottaa pelon ilmapiiriä ja vaikeuttaa kommunikaatiota. Kaikki eivät uskalla puhua tiettyjen ihmisten läsnä ollessa. Osa lääkäreistä vahvistaa tätä tiuskimalla ja ailahtelevalla käytöksellään.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen toi arvio että nuoremmat lääkärit on vähemmän täynnä itseään. Kokemukseni perusteella asia on paikoin jopa päin vastoin. Kun on lähtöisin ylemmän keskiluokan perheestä ja on menty lukiosta lääkiksen kautta suoraan ylimmän tulodesiilin ammattiin, siinä on voinut elämänkokemus ja sitä myöten maailmankuva jäädä aika kapeaksi.
Eipä oikeastaan. Joku armeija ehkä. Jossain vaiheessa harkitsin hoitoalaa mutta niin paljon kuullut näitä sekopääjuttuja että sai jäädä.
Samma gäller allt offentligt då något verkligt effektivitetskrav inte finns _på organisationen_.
Olin soteorganisaatiossa erityisasiantuntijana (muu kuin lääkäri) ja kyllä se hierarkia oli siellä hyvin selvä. Itse viihdyin parhaiten sihteerien ja laikkarien kanssa. Eräs lastenlääkäri ei koskaan tervehtinyt, mitenköhän hän pärjäsi niiden lapsiasiakkaidensa kanssa... ja siirryin julkiselta yksityiselle, jossa meininki on vähän eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita: armeija, poliisi, pelastuslaitos, vankilat.. näissä on vaan se, että ovat miesvaltaisia, joten valitusta pidetään akkamaisena ja yhteisö ei salli sitä. Joten syntyy harha, ettei siellä olisi ongelmia.
Akkojen valitusta. Miesvaltaisilla aloilla "natsat" pitää ansaita, joten siellä meininki on rehellisempää. Naisvaltaisilla aloilla emännät kyykyttävät toisiaan kun ovat oppineet sen pelin jo alakoulussa. Soppaan kun lisätään pari neitimäistä miestä kieroilemaan, niin vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vielä niin että aina jos on jotain nyyttäriä, lääkärit eivät vahingossakaan tuo mitään tarjottavaa mutta tulevat kyllä maistelemaan pöydän ääreen ihan pokkana. Heidän palkoilla ei ilmeisesti ole varaa osallistua kustannuksiin....
Jos on koko päivän tervehtimistä, montako kertaa heidän pitäisi vielä jaksaa tervehtiä ja olla ylisosiaalisia. Entä jos päivä on liian pitkä. En silti suosittele työterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärit ovat kuin venäläiset, jos niitä kumartaa, ne potkaisevat persiille. Jos niitä potkaisee persiille, ne kumartavat sinua. Eli kyllä niiden kanssa pärjää, kun suhtautuu heidän titteliinsä kuten mihin hyvänsä ylempään korkeakoulututkintoon. Ei lääketiede nyt sentään mitään rakettitiedettä ole.
Tuossa täytyy olla paikkakuntakohtaisia eroja, tai sitten olen immuuni. 18 laikkarivuoden ja 100 osaston aikana nokkiminen jäi kyllä alkutekijöihinsä, sinne vuosituhannen vaihteeseen.
Vaatteet olivat samat hoitohenkilökunnan kanssa ja leikkurissa sai ihan normaalia kohtelua, siellähän ei kukaan muukaan tee mitään ennen kuin laikkari on tehnyt osuutensa.
Kun lopettelin 2020, hoitajilla oli tapana kiittää siitä, että tulin töihin, muutenhan he olisivat tehneet minunkin työni (osastokeittiö) omiensa ohella. Röntgenissä viihdyin muutaman vuoden (2009-) paikallani, siellä oli vain yksi iso kahvipöytä, jossa istuttiin radiologien kanssa, ja rokattiin samoissa pikkujouluissa.
Oi aikoja, kunnes kiva työ pilattiin saatanallisella kiireellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä pari pitkäaikaissairautta ja ero lääkärien ja hoitajien välillä on tullut kyllä selväksi. Hoitajat yleensä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta osaavat olla ihmisten kanssa ja puhuvat kuin aikuiselle ihmiselle kuuluu puhua, lääkärit sen sijaan eivät välttämättä osaa käyttäytyä ollenkaan.
Tässä asiassa on kyllä tultu paljon eteenpäin jos verrataan 1990-lukuun. Mutta kyllä, terveydenhuolto on edelleen hierarkista. Silläpä olen päättänyt jo aikoja sitten alkaa kääntää tätäkin kurssia omalla toiminnalla eli juttelen kaikille olivat he sitten lääkäreitä tai laitoshuoltajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa on kyllä tultu paljon eteenpäin jos verrataan 1990-lukuun. Mutta kyllä, terveydenhuolto on edelleen hierarkista. Silläpä olen päättänyt jo aikoja sitten alkaa kääntää tätäkin kurssia omalla toiminnalla eli juttelen kaikille olivat he sitten lääkäreitä tai laitoshuoltajia.
Itse hämmästelin, kun kävin erikoistuvalla lääkärillä (keski-ikäinen nainen) jutusteli rennosti ja vähän vitsikkäästi kuin hoitajat. Tuumasin mielessäni, että tuo on pakko olla taustaltaan hoitaja, joka on mennyt lääkikseen. Yleensä kaikissa lääkäreissä on tietty formaalius, vaikka ovat ystävällisiäkin.
Hoitajat ovat pahimpia hierarkian suhteen.