Miten olet onnistunut laihdutuksessa/ elämäntapojen muutoksessa? Mikä on ollut tärkein oivallus?

Ymmärsin, että kun en osta kotiin mitään herkkuja, niin ei tule syötyä mitään herkkuja.

Parisuhteessa ollessa tämä ei toiminut, koska silloin kävi aina niin että kun yritin laihduttaa niin mies osti herkkuja, enkä pystynyt kieltäytymään.

Toinen mikä oli helppo toteuttaa yksin on nuo annoskoot, eli kun syö pääasiassa 250g -300g valmisruokia, niin ei tule koskaan syötyä ns. liikaa.

Tuo on varmasti tärkeää, että ei osta herkkuja. Syön kaiken mitä kaapeista löytyy. Ehkä iltaan asti pystyn pidättäytymään, mutta illalla en mitenkään. 

Valmisruokia en välitä syödä, täytyy saada annoskoko hillittyä muuten. Ajatuksena on, että alan syödä vain sellaista, mistä oikeasti tykkään. Esim. kanaa, kalaa, lihaa, kananmunia ja erilaisia kasviksia. 

Yksi ongelma itsellä on se, että ns. ruuhkavuosina on niin urautunut kaiken maailman helppoihin makaronimättöihin, laatikkoruokiin ym., että tästä tavasta on vaikea luopua. Vaikka en oikeastaan kovin edes tykkää makaronilaatikosta, spagetista jne. 

Ap

Jos mies on itsekin henkisesti kehitysvammainen ja samaa ikäluokkaa, niin saa seurustella AP:n kuvaamaan ihmisen kanssa.

Miks se ruoka on läskeille noin helvetin tärkee osa elämää? En vaa ymmärrä. Ja miks liikunta on niin ylitsepääsemätön ajatus? En ymmärrä sitäkään. 

Pitkäkestoinen matalasykkeinen liikunta 1 h joka päivä, kunto parani, paino laski n 13kg vaikka en kovin läski ollutkaan. Mahan tilalle tuli sixpack. Tämä ihan sillä ,että menin fillarilla töihin ja kaikki pikku kauppa yms reissut tein auton siaan fillarilla.

Toinen on ruokavalio   hiilarit vähemmälle, proteiinia ja kasviksia enemmän. Proteiinista iso osa soijasta ja härkäpavusta.

Sokerit ja makeutusaineet minimiin ( makeutusaineet sotkevat koko kehon ravitsemusjärjästelmän ja kaikki zero-juomia litkivät näyttävät olevan aika pulskia)

Vierailija kirjoitti:

Miks se ruoka on läskeille noin helvetin tärkee osa elämää? En vaa ymmärrä. Ja miks liikunta on niin ylitsepääsemätön ajatus? En ymmärrä sitäkään. 

Ehkä sillä on jotakin yhteyttä ylipainoon, että ruoka on ylikorostunut ajatuksissa? Oletko tullut tätä ajatelleeksi? Jos ei itsellä ole ollut painon kanssa ongelmaa, niin ei sitä voi ymmärtää. Yhtä vaikea on ymmärtää kaltaistesi ihmisten tyhmyyttä ja moukkamaisuutta. 

Liikunta ei ole ylitsepääsemätön ajatus, kävelen joka päivä 7-10km ja lisäksi pyöräilen, uin, teen kuntosalitreeniä. Mutta myös liikkuva ihminen voi olla ylipainoinen, jos syö liikaa.

Ap

Aloitin pienestä. Aloitin uuden liikuntaharrastuksen, josta pidin. Reilu puoli vuotta sen jälkeen keksin, että alan juosta, jotta hapenottokyky paranee tätä harrastusta varten. Tästä meni jonkin aikaa kun aloin viilata ruokavaliota jaksamisen kannalta paremmaksi, tällä hetkellä keskityn nukkumiseen. En ole ollut missään vaiheessa, kuin ylipainon rajalla, mutta nyt siitä tultu huomaamatta ja yrittämättä 7 kg alaspäin. Aikajana noin 1,5 vuotta.

Ei toimi tällaisenaan kaikille, mutta yleisenä neuvona voisi olla, että älä kiirehdi, vaan keskity yhteen parempaan valintaan kerrallaan. Kun siitä tulee automaatio, ota joku toinen asia projektin alle. Tärkeää on myös tehdä sellaisia asioita ja syömään sellaisia ruokia mistä nauttii, eikä väkisin aloittaa vaikka kuntosaliharrastusta jos inhoaa salilla käymistä. Kestävät valinnat, joita voit toteuttaa vaikka loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Miks se ruoka on läskeille noin helvetin tärkee osa elämää? En vaa ymmärrä. Ja miks liikunta on niin ylitsepääsemätön ajatus? En ymmärrä sitäkään. 

Moni asia se ihmistä ihmetyttää ja kummastuttaa. 

Insuliiniresistenssi pitää korjata ensin.

Lopeta kaloreiden juominen. Erityisesti appelsiinimehun ja limpsan lipittäminen.

Ruoasta saa lohtua kun oikeaa apua ongelmiinsa ei ole yrityksistä huolimatta mistään saanut. Synkillä hetkillä vain ajatus siitä, että kohta pääsee syömään jotain herkkuja tai että suosikkiravintolan lounaalla on tiettynä päivänä suosikkiruokaa auttaa jaksamaan edes hetken eteenpäin ja on jotain mitä odottaa. Tietenkään ruoka tai syöminen ei ole oikea keino esim. mielenterveysongelmien hoitamiseen, eikä se mitään auta. Samalla tavalla siitä kuitenkin riippuvuus kuin alholismista, päihdeongelmista tai peliriippuvuudesta. Osalla näiden sijaan syöminen on se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin, että kun en osta kotiin mitään herkkuja, niin ei tule syötyä mitään herkkuja.

Parisuhteessa ollessa tämä ei toiminut, koska silloin kävi aina niin että kun yritin laihduttaa niin mies osti herkkuja, enkä pystynyt kieltäytymään.

Toinen mikä oli helppo toteuttaa yksin on nuo annoskoot, eli kun syö pääasiassa 250g -300g valmisruokia, niin ei tule koskaan syötyä ns. liikaa.

Valmisruokien ehdottaminen lihavalle pitäisi olla laissa rangaistava teko, herran jestas.

En ihan ole ylipainoinen, mutta painon nousu loppui kun ymmärsin kuinka paljon pienetkin määrät esim majoneesia sisältää kaloreita. Helppo keventää kun tuon oivaltaa.

Ja kevyt liikunta, vaikkei se paljoa kuluta, on hyödyllistä ihan siksikin että olet sen aikaa pois jääkaapilta. Sama juttu kunnon yöunien kanssa. Ennen valvoin ja yöllä teki sitten mieli koko ajan mussuttaa jotakin.

Liikunnan merkityksen ymmärrys. Ruokavaliossa olen ymmärtänyt, että keskitiellä voi mennä, ei tarvitse kieltää itseltään mitään kunhan ei syö liikaa. Dietteihin en enää usko. Uskon painonpudotukseen liikuntaa lisäämällä, se on toiminut. Liikunnan suhteen isoin oivallus on ollut se miten tärkeää on löytää oma juttu siinä. Mikä liikunta toimii itsellä ja mitä on suhteellisen mukava tehdä. Sen ei tarvitse olla samanlaista liikuntaa kuin muilla, löydä oma juttusi harrastaa liikuntaa! Ihmiset pitävät eri asioista. Liikunnan pitää olla säännöllistä 3-4 kertaa viikossa vähintään ja siinä pitää myös osata lähteä rauhallisesti liikkeelle, mutta toisaalta myös osata lisätä liikunnan määrää kun kehittyy. Ei pidä tyytyä vain liikkumaan sinne päin, vaan pitää määrätietoisesti pyrkiä kehittymään siinä ja tekemään enemmän kunnes hyvä taso saavutetaan niin, että painoa putoaa.

En luovu mistään paitsi alkoholista, tupakasta ja turhasta tavarasta. Pienemmät ruoka- ja karkkiannokset.

En ole onnistunutkaan. Lisäksi vanhemmiten isot rinnat ovat alkaneet pahasti roikkumaan ja ovat tiellä. Näiden riippuvien isojen rintojen kanssa ei oikein mitään liikuntaakaan voi harrastaa. Elämäni on ollut oikeastaan aina vaikeaa ja olen oppinut jo hyvin nuorena syömään salaa ja lohtusyömään. Kun oikeaa apua en ongelmiini ole saanut niin olen hakenut sitä herkuista. Synkimmillä hetkillä herkut ja niiden syöminen ovat olleet ainoa positiivinen asia elämässä. Toki sitten täysin pielessä olevista syömisistä ja vanhenemisesta johtuen olen lihonnutkin. Tästä kaikesta on vain niin vaikea luopua. Tarvitsisin tähän apua, mutta en usko sitä saavani kun en ole saanut apua edes paljon vakavampiin ja tärkeämpiin asioihinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin, että kun en osta kotiin mitään herkkuja, niin ei tule syötyä mitään herkkuja.

Parisuhteessa ollessa tämä ei toiminut, koska silloin kävi aina niin että kun yritin laihduttaa niin mies osti herkkuja, enkä pystynyt kieltäytymään.

Toinen mikä oli helppo toteuttaa yksin on nuo annoskoot, eli kun syö pääasiassa 250g -300g valmisruokia, niin ei tule koskaan syötyä ns. liikaa.

Valmisruokien ehdottaminen lihavalle pitäisi olla laissa rangaistava teko, herran jestas.

Niissähän on hyvät ravintoarvot verrattuna monien tekemään kotiruokaan tai rasvamättöön. Vertautuu kouluruokaan. Ja tässä ei nyt puhuta mistään einespizzoista vaan ihan niistä tavallisista kanaa & riisiä, lihapullia & muussia ynms. valmisruoista.

Liikunta, sen pakkoharrastaminen lisää stressiä. Stressitön suhtautuminen ruokailuun, liikuntaan ja riittävä lepo, uni. Lisäys /14.

Vapaus ei pakko.

Tärkein oivallus on se mitä tapahtuu pään sisällä. Kun ymmärsin sen Miksi syön? 

Yleensä illalla söin kun oli tylsää ja ei ollut muutakaan tekemistä, joskus söin lohduttautuakseni tai palkitakseni itseäni.

Otin käyttöön ruoka-ajat eli söin vain ruoka-aikoina ja ei muita välipaloja ja illalla ei ruokaa ollenkaan klo 17.00 jälkeen. Rupesin myös tekemään ruoka-annokset itse valmiiksi eli minulla oli aina sopiva-annos ruokaa odottamassa kun tuli ruoka-aika. Aluksi tuntui että jäin nälkäiseksi, mutta kun vatsa sopeutui pienempiin annoksiin alkoi mennä hyvin.

Rupesin myös lenkkeilemään illalla, ettei tulisi kiusausta ottaa jotain herkkuja. 

En tiedä. Ajattelen itse että elämänhallinta on vähän kun lihas jota pitää harjottaa. Joo, rankan treenin jälkeen on väsynyt eikä aina jaksa mutta jokainen yritys vie lähemmäks. Sama kun suurin osa ei onnistu ekalla kertaa lopettamaan tupakointia harva saa painonhallinnan kerralla kuntoon.

Muutan tapojani terveellisemmiksi pikku hiljaa sen sijaan, että muuttaisin kaikki tavat kerralla uudeksi. Tällä viikolla keskityn vaikka siihen, että aamiaiseni on terveellinen ja ensi viikolla jatkan tuota terveellisen aamiaisen syömistä, mutta lisäksi käyn kävelemässä puoli tuntia joka päivä jne.