"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (859)
Ei hel...
Mun mies kuoli yllättäin nuorena. Jäi minä alle keski-ikäinen nainen ja kaksi alaikäistä lasta ilman isää. Olen sairaanhoitajana. Sain onneksi sairaslomaa muutaman viikon (akuutista stressireaktiosta) kun menin sitä pyytämään. En nukkunut, jousuin syömään alkuun rauhoittavaa, että sain hetken nukuttua.. syötyä ja juotua. Pää särki, itkin ja tärisin.. Koitin huolehtia lapsista. Töihin olis pitänyt vielä heti mennä.. just..
Palasin kyllä töihin muutaman viikon kuluttua ja työ tavallaan auttoikin, mutta olin aivan puhki työpäivien jälkeen kun piti surra ja järjestää uutta elämäänsä ilman puolisoa ja lohtua yksin lasten kanssa.
Jaahas, tulisikohan pienen firman pomo itsekään töihin, jos olisi vaimo tai lapsi juuri kuollut...
Olin töissä ulkomailla isossa yhtiössä.
Isäni kuoli ja hain lomaa hautajaisia varten. Voi miksi piti kuolla juuri nyt kun on kiireisin sesonki sanoi työnantaja.
Ei sillä että olisin välttämättä halunnutkaan mennä hänen hautajaisiin ,mutta sehän kuuluu asiaan.
Paskat välitän hänestä ,ilkeästä juoposta ja kiusaajasta. Suvun takia menin "surunvalitteluun".
Vieläkin inhoan häntä kaikkien vuosikymmenten jäkeen. Hän kuoli 90 luvulla.
Lasse saa kuukauden, sinä et päivääkään. Reilu-Suomi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se työnantajan koosta riipu. Lääkärin kirjoittama diagnoosi joko oikeuttaa palkalliseen sairauslomaan tai ei oikeuta. Tuokin lääkäri olisi voinut kirjata diagnoosin, jolla sairausloma olisi ollut mahdollinen. Hyvin useinhan työntekijä ei tuossa tilanteessa todellakaan ole työkykyinen, mutta mikä sitten diagnoosiksi; yleensä kai joku akuutti stressireaktio tai mitä näitä onkaan.
Diagnoosista riippumatta joku työnantaja taas ihan ilman lääkäriä toteaa, että ole pois pari päivää ja maksaa siitä poissaolosta palkankin.
Itse sain töistä akuutin stressireaktion takia vapaata jo pari viikkoa ennen miehen kuolemaa, hoidimme häntä kotona perheen kanssa. Esimieheni kehotti minua ottamaan. Ehkä huomasi etten ollut oikein työkykyinen, tiesi tilanteeni. Olen opettaja yläkoulussa.
Sairasloman antoi nettiyhteydellä työterveyden naislääkäri, joka piti sairaslomaa itsestäänselvänä. Sairasloma jatkui viikon kuoleman jälkeen, ja sitten kaaduin jäätiköllä ja värttinäluu murtui ranteesta: kuusi viikkoa lisää. Itse asiassa sekin tuli ihan tarpeeseen: istuin sen ajan sohvalla ja tuijotin ulos. Siltä se ainakin jälkikäteen tuntuu.
Whhaaaat??!! Eikös ilmo esihenkilölle ja viikko lepoa onnistu?? Sitten jos toinen viikkko niin puhelinappi käteen ja työterveydestä todistus...
Tuntuu käsittämättömälle että jotkut saavat olla läheisen kuoleman takia sairaslomalla. 😱😱!!! Itse sain (pieni firma) tahan YHDEN (1) päivän olla pois ja sekin vasta hautajaispäivä eikä saanut kertoa kenellekään muulle firmassa, että sain palkan. Vissiin moni muu ei saisi samassa tilanteessa. No eihän se tietenkään ole työnatajan vika että joku kuolee....
Lukekaa ne teidän työehtosopimukset. Sieltä selviää kyllä kuinka pitkän palkallisen sairausloman saa läheisen kuolemantapauksen johdosta. Yleisin vapaan määrä on 1 päivä. Jos kokee, että tarvitsee enemmän vapaata, niin aina voi ottaa palkatonta tai käyttää lomapäiviä. Suru ei ole sairaus.
Kaikenlaisia "musta tuntuu" -saikkuja pitäisi saada joka lähtöön. Milloin on koiralla sitä tätä tai tuota tai naapurin anopilla puutetta ja tarttis lomaa. Niihin voi käyttää ihan lomapäiviä. Turhat poissaolot ja saikuttelut kuormittavat muita työntekijöitä, jotka joutuvat paikkaamaan poissaolevien töitä.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ne teidän työehtosopimukset. Sieltä selviää kyllä kuinka pitkän palkallisen sairausloman saa läheisen kuolemantapauksen johdosta. Yleisin vapaan määrä on 1 päivä. Jos kokee, että tarvitsee enemmän vapaata, niin aina voi ottaa palkatonta tai käyttää lomapäiviä. Suru ei ole sairaus.
Kaikenlaisia "musta tuntuu" -saikkuja pitäisi saada joka lähtöön. Milloin on koiralla sitä tätä tai tuota tai naapurin anopilla puutetta ja tarttis lomaa. Niihin voi käyttää ihan lomapäiviä. Turhat poissaolot ja saikuttelut kuormittavat muita työntekijöitä, jotka joutuvat paikkaamaan poissaolevien töitä.
mun tessissä lukee että lyhytaikaisesti työnantajan suostumuksella. no tää pieni työnantaja ei suostunut kun mun lapsi menehtyi mutta sovittiin että pidän kesäloman silloin.
Miksi surusta pitäisi saada palkallinen sairausloma en käsitä. Miksi työntekijä ei voi ottaa palkatonta lomaa kun sellaista aivan varmasti saa tuollaisessa tilanteessa. Miksi aina pitää loisia työnantajan rahoilla. Eipä ihme että kaikki menee tässä maassa päin hlvettiä.
Lähiomaisen hautajaispäivä on monilla aloilla palkallinen vapaapäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ne teidän työehtosopimukset. Sieltä selviää kyllä kuinka pitkän palkallisen sairausloman saa läheisen kuolemantapauksen johdosta. Yleisin vapaan määrä on 1 päivä. Jos kokee, että tarvitsee enemmän vapaata, niin aina voi ottaa palkatonta tai käyttää lomapäiviä. Suru ei ole sairaus.
Kaikenlaisia "musta tuntuu" -saikkuja pitäisi saada joka lähtöön. Milloin on koiralla sitä tätä tai tuota tai naapurin anopilla puutetta ja tarttis lomaa. Niihin voi käyttää ihan lomapäiviä. Turhat poissaolot ja saikuttelut kuormittavat muita työntekijöitä, jotka joutuvat paikkaamaan poissaolevien töitä.
mun tessissä lukee että lyhytaikaisesti työnantajan suostumuksella. no tää pieni työnantaja ei suostunut kun mun lapsi menehtyi mutta sovittiin että pidän kesäloman silloin.
Lapsia syntyy ja lapsia kuolee. Aina pitäisi saada olla vaan lomalla työnantajan piikkiin. Jos on työnteko niin vaikeaa niin miksi ette jää suoraan Kela eläteiksi.
Mä en meinannut saada sairaslomaa läheiseni sairastuessa ja kuollessa, vaikka en ollut työkykyinen. Lääkäri kuitenkin kirjoitti pari päivää ja ai että sitä vittuilun määrää, mitä työnantajalta tuli tästäkin. Välittömästi lopetin kaikki omat joustoni ja etsin uuden työnantajan. Koska nykyinen työnantaja joustaa, joustan minäkin, enkä nillitä, vaikka joskus venähtää. 10 vuotta tässä ollut ja aina olen joustoa saanut tarvittaessa ja jota yh-äiti välillä tarvitsee. Vastaavasti olen lojaali työntekijä ja joustan toiseen suuntaan, enkä kyttää kelloja ja jos tilanne vaatii, en aina taukoakaan pidä. Entinen työnantaja on helisemässä työntekijöiden pysymättömyyden kanssa ja aina on porukkaa saikulla, jännä juttu🙂. Väitän, että inhimillisellä työnantajalla on tuottavampi henkilökunta.
Työterveyslekuritkin saavat provisiopalkkioita sekä bonusta kurjaliston nöyryyttämisestä. Vertaa Kela, sossu ja työkkäri. Myös ns. ohranapoliisi esim. "kiilausbonusta".
Sain olla poissa töistä palkallisella 3pv kissan kuoleman takia.
Iso monikansallinen yritys, mutta meilläon muitakin sellaisia etuja joita ei muilla ol, paikallisesti sovittuna sekä työnantajan kanssa suoraan sovitut
Suru, ahdistus tai pelko voi tehdä jotkut sairaaksi. Ja silloin osa ottaa ritolat. Jos voimat eivät riitä. Osa taas pystyy kai toimimaan fyysisesti.
Suru ei mene pois olet sitten töissä tai kotona, tietenkin sitä on paljon väsyneempi mutta tekee sitten minkä jaksaa ja lepää välillä.
Kyllä suru pahimmillaan voi viedä työkyvyn. Sitä paitsi työpaikalla ei välttämättä edes jakseta katsella sellaista työntekijää, joka purskahtaa vähän väliä hysteeriseen itkuun.