Läskit, kuinka kestätte elää itsenne kanssa?

Mistä ostatte vaatteet? Miten kehtaatte riisuutua edes miehenne edessä kaikkine läskeinenne? Yäk...

Meillä eletään varmaan pilkkopimeässä kun olemme miehen kanssa molemmat läskejä.

Ammenan voimaa tollasten naruperseitten natinasta. Kiitos taas, nyt jaksan taas viikon.

taas tätä, joo, en kestä itseäni, voi, kuinka ihailenkaan teitä laihoja ihmisiä. Vaatteet ostan tietysti säkkikaupasta. Ja pimeässähän peiton alla me läskit ainoastaan seksiä harrastetaan.

Mitenkäs itselläsi? Taidat olla aika heikoilla noin itsetuntomielessä, jos ulkonäkö on ainoa mitä arvostat? Ja mitä miehesi arvostaa sinussa...



Mulla on katos niin hyvä itsetunto ettei yhtään hävetä riisuutua mieheni edessä. Tällasena se on mun kanssa naimisiin mennyt ja kolmen lapsen jälkeen en varmaankaan ole laihempi kuin silloin 10 vuotta sitten. Mutta rakkaus on sokea ;)

kuinka kestätte elää itsenne kanssa? Millaista äänenvaimenninta käytätte, että läheisenne kestävät elää kanssanne? Kuinka kehtaatte olla jonottamatta aivojensiirtoleikkaukseen? Yäk...

Ihan kun se läski ei siellä peiton alla tuntuisi?

ehän mä pystykkä!

Saan joskus oikein kaksin käsin pitää miestä erossa. Hän tykkää runsaista muodoistani.

miten sitä kehtaa. Mulla painoa 60kg pituuttta 159cm, eli hieman ylipainon puolella. Aikaisemmin painoin 52kg. Kyllä se rehellisesti sanottuna pahalta tuntuu peilistä katsoessa. Erityisesti maha joka löllöttää housujen yläpuolella. Se oksettaa.



Joka päivä ajattelen syömisiäni, syön kauheasti herkkuja joka päivä. Kun saisin vähennettyä, paino alkaisi nopeasti laskemaan. Aikaismmin yritin kokonaan lopettaa herkkujen syönnin mutta eihän sitä pitkään jaksanut, repsahdin. Nyt olen vähentänyt herkkuja ja pienentänyt ruoan annoskokoa, pikkuhiljaa jospa tässä.

paitsi ihmisiin, joilla lihavien ulkonäkö on ongelma josta on pikimmiten päästävä eroon.

Onko herkut niin tärkeitä, että menevät sen edelle, ettei kaupasta löydy vaatteita, hävettää mennä lasten kanssa uimaan tai työpaikan saunailtaan, nivelet on kovilla ylipainon takia ja sydän- ja verisuonisauraudet kolkuttelee nurkan takana.

Tuntuu, että kaikki lihavat ovat sairaita, jos ei ole fyysistä sairautta, niin sitten joku syömishäiriö, makeanhimo, kylläisyyden tunteen puuttuminen tms. Tuskin kukaan on omasta halusta lihava, siis tyyliin > 100kg

Eihän lihavat harrasta seksiä ollenkaan, niinhän se olikin. Terv. läski nro 5

En ymmmärrä miten elät itsesi ja aivojesi kanssa.

Miten uskallat avata suusi miehesi kuullen, kun juttusi ovat noin tyhmiä.



Säälin sinua. Säälin mistäsi (jos sinulla sellainen edes on). Säälin kaikkia, joiden pitää olla tekemisissä kanssasi.



Aamen

Ainiin vielä.

YÄK...

sekä enemmän sisältöä elämääs niin ei suakaan sit vanhempana itketä kun naamas rypistyy ja alkaa roikkua....

teet. Kunhan lääkitys saadaan kohdalleen niin toivottavasti painonpudotuskin sitten onnistuu, tätä ennen ei ole onnistunut vaikka olen syönyt kaikkien oppikirjojen mukaan ja liikkunut kuin pieni eläin.

säälittää ap.

Lihava olkoon lihava jos siltä tuntuu ja se passaa itselleen.

Itse olen sopiva, ennen pyöreämpi, mutta lapsen saamisen jälkeen olen ottanut itseäni niskasta kiinni ruokailutapojeni suhteen, haluan opettaa terveelliset elämäntavat myös lapselleni.

En ymmmärrä miten elät itsesi ja aivojesi kanssa. Miten uskallat avata suusi miehesi kuullen, kun juttusi ovat noin tyhmiä. Säälin sinua. Säälin mistäsi (jos sinulla sellainen edes on). Säälin kaikkia, joiden pitää olla tekemisissä kanssasi. Aamen

moni ihminen haluaa olla tekemisissä kanssani ja mieskin löytyy. Sinulla kai ei?

Ihan hyvin elän itseni kanssa. Ylpeä olen vieläpä naisellisen pyöreistä muodostani!! :D Mieskin tykkää kun jotain mistä ottaa kiinni. Eli ihan hyvin kehtaa mieheni edessä riisuutua.



Ja vaatteita ostan ihan sieltä mistä ne laihemmatkin. Tehdään niitä isoja kokojakin nykyään...

syömishäiriön kokeneena suhtaudun ehkä vähän eri tavalla läskeihini nyt kun olen syömishäiriöstä toipunut, ainakin suureksi osaksi (sitä en tiedä paraneeko siitä koskaan kokonaan).



Oloni on kaikenkaikkiaan paljon parempi ja terveempi ja rennompi nyt, vaikka bmi onkin n. 27, kuin silloin kun bmi oli 20 (olin hoikka mutten edes varsinaisesti alipainoinen) ja 95% ajasta ajattelin vaan ruokaa ja vartaloni "ongelmakohtia" ja ahdistuin jokaisesta suupalasta. Elämääni ei tuntunut mahtuvan MITÄÄN muuta kuin ruoka, paino, vartalo.

Toisin on nykyään, ONNEKSI :)



Toki minua lievästi häiritsee esim. vieraiden ihmisten edessä riisuminen (uimahallissa) enkä nyt varsinaisesti rakasta selluliittejani ja vatsamakkaroitani, mutta kun suurimmaksi osaksi kuljen kuitenkin vaatteet päällä, asia on ihan ok. Enkä näe ylipainoani sen väärtiksi, että aloittaisin taas laihduttamisen, joka saattaisi laukaista hyvin suurella todennäköisellä syömishäiriön uudelleen. Olen mielummin ylipainoinen, kuin syömishäiriöinen.



Miehen edesssä ei vähissä vaatteissa oleilu tuota ongelmia, miehenikään ei ole täydellinen (vaikka normaalivartaloinen onkin) mutta en minäkään häntä siinä mielessä syynää, ja oletan, että hän ajattelee samoin, eli rakastaa minua eikä ole niin pinnallinen että rakkaus lopahtaisi muutamaan ylikiloon tai selluliittiin :)