Kun olin lapsi, niin minulla oli Risto Petteri niminen veli.

Kerran kun ruokana oli kesäkeittoa, niin Risto ei halunnut syödä sitä. Mutta hän ei saanut nousta pois pöydän äärestä ennen kuin keitto on syöty. Nurkkaan vietiin pieni lasten pöytä ja tuli. Keittolautanen oli pöydällä ja Risto käskettiin istumaan tuolilleen ja syömään keitto. Silloin oli maaliskuu. Siinä hän istui tuolillaan liikkumatta kesäkuuhun asti. Sitten hän ihan yllättäen kuoli, kun hän ei ollut kolmeen kuukauteen syönyt. Aika sisukas pikku jätkä kun oli 3 vuotta vanha vasta eikä suostunut syömään kesäkeittoa vaan mieluummin oli kolme kuukautta syömättä vaikka kuoli nälkään. Vielä viimeisenä päivänä ennen sitä kuolemista Risto huuteli, että "En syö keittoa, haluan syödä pottuja ja paistettuja ahvenia". Niitä hän olisi ehkä jo saanutkin kun oli ollut niin pitkään syömättä mutta hän raukka ehti kuolemaan kun äiti teki niitä.