Itken koska täytyy palata töihin
Pelottaa ja itkettää ja olen ihan hämilläni. Ahdistaa. Mulla ei ole puolisoa jolta voisin saada tukea. Olen ihan yksin maailmassa ja itkettää. Joku täällä kertoi tahallaan vahingoittaneensa itseään ettei tarvitsisi mennä töihin. Mä en pysty niin tekemään koska pelkään kipua ja vammoja yms. En tiedä mitä teen. Ahdistaa. Se päivä lähenee.
Kommentit (19)
Mene rohkeasti lääkäriin ja puhu olostasi. Sano, että olet ajatellut itsesi vahingoittamista, ettei tarvitsisi palata töihin. Saat sairauslomaa. Tarvitset sitä, et voi hyvin.
Kun saat levätä eikä tarvitse pelätä töihinpaluuta, mieti rauhassa, mitä muuta haluaisit tehdä. Työhön, joka aiheuttaa tuollaisen olon, ei kannata palata. Olet muutoksen tarpeessa.
Voimia!
Tuon aloituksen perusteella olet sairas?
Miksi ihmeessä koet näin,minusta on ihanaa mennä töihin ja tavata ystäviäni. millaisessa työpaikassa olet kiusataanko sinua
Jostain tuon olon ja tilanteen parantaminen täytyy aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla olet?
Naisvaltainen ala.
Soita mieli ry:n kriisipuhelimeen.
Olin myös samassa tilanteessa. Syynä pomon harjoittama työpaikkakiusaaminen. En saanut saikkua vaikka monta kertaa yritin hakea, joten otin karenssin ja lähdin. Luultavasti pomoni oli ujuttanut lonkeronsa työterveyshuoltoon.
Työttömänä olin puoli vuotta ja luulin, että koko elämä meni pilalle. Enhän saanut tästä viimeisimmästä työpaikasta edes suositteluja. Sitten sainkin unelmien työpaikan, joskin määräaikaisen jossa olen vielä. Täällä on niin mahtava yhteishenki ja olen saanut paljon kehuja työpanoksestani. Sana on ilmeisesti kiirinyt, sillä muutamasta toisesta alan työpaikasta on jo soiteltu ja tarjottu työtä tämän pestin päätyttyä.
Jos ap sulla on taloudellista puskuria, niin lähde ehdottomasti. Voi jopa välttää karenssin erikoislääkärin todistuksella, se vaan pitää maksaa omasta pussista. Ei kannata uhrata yhtä ainoaa elämää hirveälle työlle.
Arvaan jo, että kyseessä hoitoala.
Itsekin olen tälläkin hetkellä sairaslomalla hoitoalalta.
Rohkeasti vaan työterveyteen, ja jos siellä ei oteta tosissaan niin kunnallisen mielenterveyspuolelle tai päivystykseen.
Itselläni täysin sama olo viikko sitten. Helpotti vähän, kun menin töihin, mutta totuus on se, että oikeasti tarvitsisin jotain apua. Sitä en kuitenkaan osaa hankkia. Tätä on jatkunut vuosia ja päivä päivältä olo vain pahenee. Lääkärille/hoitajalle olen yrittänyt puhua muun tapaamisen yhteydessä, mutta tuntuu, että asia vain sivuutetaan. Koko lapsuuteni jouduin esittämään, että kaikki on hyvin ja olen siinä erittäin taitava edelleen. En osaa avautua tuntemattomalle ja mitään en osaa myöskään vaatia. Lähden tapaamiselta hymyssä suin pois, vaikka tekisi mieli heittäytyä lattialle ja huutaa etten jaksa enää.
Tsemppiä ap. En tiedä miten auttaisin sinua, mutta toivon todella, että sinun, minun ja jokaisen jonka on paha olla, olo olisi jo huomenna parempi
Vierailija kirjoitti:
Itselläni täysin sama olo viikko sitten. Helpotti vähän, kun menin töihin, mutta totuus on se, että oikeasti tarvitsisin jotain apua. Sitä en kuitenkaan osaa hankkia. Tätä on jatkunut vuosia ja päivä päivältä olo vain pahenee. Lääkärille/hoitajalle olen yrittänyt puhua muun tapaamisen yhteydessä, mutta tuntuu, että asia vain sivuutetaan. Koko lapsuuteni jouduin esittämään, että kaikki on hyvin ja olen siinä erittäin taitava edelleen. En osaa avautua tuntemattomalle ja mitään en osaa myöskään vaatia. Lähden tapaamiselta hymyssä suin pois, vaikka tekisi mieli heittäytyä lattialle ja huutaa etten jaksa enää.
Tsemppiä ap. En tiedä miten auttaisin sinua, mutta toivon todella, että sinun, minun ja jokaisen jonka on paha olla, olo olisi jo huomenna parempi
Työterveydessä yms. kannattaa AINA liioitella oireitaan ja oloaan vähintään kymmenkertaisesti, muuten sinua ei oteta vakavissaan.
Ei sinne ole pakko mennä jos on valmis irtautumaan materialistisista saavutuksistaan, voi hyvin jäädä kotiin ja jättää puhelimen pois päältä, menee kuukausia ennen kuin on pienintäkään mahdollisuutta että ovikello soi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni täysin sama olo viikko sitten. Helpotti vähän, kun menin töihin, mutta totuus on se, että oikeasti tarvitsisin jotain apua. Sitä en kuitenkaan osaa hankkia. Tätä on jatkunut vuosia ja päivä päivältä olo vain pahenee. Lääkärille/hoitajalle olen yrittänyt puhua muun tapaamisen yhteydessä, mutta tuntuu, että asia vain sivuutetaan. Koko lapsuuteni jouduin esittämään, että kaikki on hyvin ja olen siinä erittäin taitava edelleen. En osaa avautua tuntemattomalle ja mitään en osaa myöskään vaatia. Lähden tapaamiselta hymyssä suin pois, vaikka tekisi mieli heittäytyä lattialle ja huutaa etten jaksa enää.
Tsemppiä ap. En tiedä miten auttaisin sinua, mutta toivon todella, että sinun, minun ja jokaisen jonka on paha olla, olo olisi jo huomenna parempi
Työterveydessä yms. kannattaa AINA liioitella oireitaan ja oloaan vähintään kymmenkertaisesti, muuten sinua ei oteta vakavissaan.
Sepä siinä onkin ongelmana, kun koko elämän olen esittänyt asioiden olevan paremmin kuin ne ovat. En vain osaa liioitella. Nytkin, jos avaudun jollekulle olostani niin heti omassa päässäni kuvittelen, että kuulostan siltä, että liioittelen rajusti.
Lääkärille mars! Tai hoitajalle se on nykyään ensin mentävä että pääsee lääkärille. Kirjoita paperille tuntemukset ja oireet, koska itselle ainakin käy niin, että siinä vaiheessa kun istun vastaanotolle ja pitäisi kertoa, niin unohdan kaiken. Ei haittaa yhtään jos alat itkemään vastaanotolla, se on vain plussaa niin näkevät oikeasti että et pelkästään kalastele ilmaista lomaa. Ei ole häpeä myöntää, ettei jaksa enää.
Hautajaisten itkijänaisten on harjoiteltava kyynelehtimistä työtehtäviin valmistautuessaan.
Oisko aika harkita työpaikan vaihtoa jos noin paljon ahdistaa. Meillähän on kuulemma työvoimapulaa niin helposti pitäs hypätä alalle kun alalle
Vierailija kirjoitti:
Oisko aika harkita työpaikan vaihtoa jos noin paljon ahdistaa. Meillähän on kuulemma työvoimapulaa niin helposti pitäs hypätä alalle kun alalle
Pulaa on vain niillä aloilla, jotka pistävät ihmiset itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten itkijänaisten on harjoiteltava kyynelehtimistä työtehtäviin valmistautuessaan.
Tuossa mä olisin varmaan parempi kuin omassa työssäni, jossa olen pro. Kysyin hautausurakoitsijalta paikkaa, mutta ei natsannut, vaikka oli nähnyt, miten hyvin itken.
Jos on työpaikka, johon menemisen ajattelu saa psyyken nurin, on parasta etsiä joku toinen paikka. Hoitoalallakaan kaikki paikat eivät ole karmeita, vaikka hyvin moni on. Koulutuksesta riippuen vaihtoehtoja on aina enemmän kuin yksi.
Hae saikkua. Sano että psyyke brakaa sehän on totuus. Ei sellaisia haluta töihin edes. Ovat riski. Riippuu alasta mutta useimmiten näin.