Lue keskustelun säännöt.
Miten elää yhdellä normaalilla palkalla?
08.08.2023 |
Minua sapettaa... vaikka pitäisi kai olla onnellinen, että on töitä. Teen oikeastaan kahta työtä, iltaisinkin on pakko tehdä, jotta tulee hyvin toimeen. Nyt kun olen 2 kuukautta ollut tekemättä iltatyötä, alkaa säästötili heti huventua, tämä tarkoittaa että yksi palkka ei riitä elämiseen.
Ihmettelen miten ihmiset voi tyytyä tähän? Tämä systeemi/järjestelmä, tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, on tehty rikastuttamaan pientä joukkoa ihmisiä, ja muut tulevat hädin tuskin toimeen.
Sitten sanotaan että eletään hyvinvointivaltiossa. Pahoin täällä voidaan, toiset kuten minä, koska joudun tekemään liikaa työtä, ja toiset koska eivät saa työtä.
Niille joille työtä on siunattu lätkäistään meillä maailman kovimmat verot, jotta ns.hyvinvointivaltio saadaan jotenkin pidettyä kasassa. On aivan sama mikä bruttopalkkasi on, mielestäni palkkatyö kuin työ on kannattamatonta, koska verot tasaa meidän tilit. Toiset kärsii ehkä vähän vähemmän, saa paremman makkaran leivän päälle tms. erot on pieniä verojen jälkeen.
Mielestäni kohtuu palkka työstä olisi sellainen jolla pystyy hyvin elämään, harrastamaan ja matkustamaan. Ja tämä pitäisi saada yhdellä työllä. Nyt yksi työ hädin tuskin riittää elämiseen, ja tiukemmaksi menee kokoajan, koska isojen yritysten pitää tehdä enemmän voittoa.
Harmi että asia ei tule korjaantumaan minun elinaikana. Varsinkaan Suomessa, koska meidät on opetettu maksamaan kiltisti ja olemaan kiitollisia.
Miettikää ihmiset, kuka rahaa kontrolloi, ja kuka keksi että työtä ei anneta kaikille, ja heille joille annetaan annetaan palkka jolla hädin tuskin tulee toimeen, saa velkaa nostettua loppuelämäkseen, ja sillä on hyvä ja helppo kontrolloida meitä.
Töitä ja rahaa kyllä riittäisi kaikille, kyse ei ole siitä, tällöin vaan pieni eliitti ei voisi rikastua kuten nyt. Tämä nyky systeemi on orjatyön seuraava muoto, minun mielestäni.
Siis väsytän itseni työssä jota siksi teen, että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet.
Teki mieli avautua, koska sapettaa.
Kommentit (46)
Jos lähdettäisiin siitä, että kokoaikaista palkkatyötä tekevän pitäisi pystyä asumaan järkevässä asunnossa järkevän matkan päässä työpaikasta ja ostamaan itselleen terveellistä ravintoa ilman valtion ylimääräisiä tukia. Aktiivinen matkailu jne. ovat sitten jo asioita, että jos niitä tahtoo niin pitää suuntautua alalle jossa on tarpeeksi suuri palkka noita asioita tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon se sun palkka on yhdestä työstä?
No, minä elän oikein hyvin yhdellä työllä ja palkalla. Olen (yksin) ostanut ja maksanut asunnon, harrastan ja matkustelen. Ei puutu mitään.
Älä siis ap yleistä.
Suosittelen tutustumaan buddhalaisuuteen ja opettelemaan pois ihmiskunnan tuhoavasta ylikulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Paljon se sun palkka on yhdestä työstä?
Kuten sanoin, tässä ei mielestäni ole merkitystä juuri numeroilla, palkkojen erot verojen jälkeen on olemattomia meillä. Kaikki ollaan suunnilleen yhtä köyhiä, orjia. Näin näen asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassahan sinä olet, ja samaa mieltä alkaa olemaan huomattava osuus tietyistä ikäluokista.
Meidän vanhempamme ostivat talot, autot, mökit ym. yhden työmiehen palkalla- nykyään se sama työmiehen palkka riittää vuokra-asuntoon ja ehkä autoon. Lisäksi työ tunkeutuu aina vaan enemmän vapaa-ajalle, ja alalla kuin alalla paiskitaan vuorotöitä. Yksi tekee kolmenkin työt, kaikista tekijää säästävistä vaiheista ym. on luovuttu.
Perheverotus on viety, lapsilisä kipuilee kohta Viron tasolla. Samalla palkalla tulisi pärjätä, vaikka inflaatio on kasvanut vähintään 30% viime vuosina. Mihinkään ekstraan ei jää rahaa, eikä tappotahdilla tehtävästä työstä ehdi edes kunnolla palautua.
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minä elän oikein hyvin yhdellä työllä ja palkalla. Olen (yksin) ostanut ja maksanut asunnon, harrastan ja matkustelen. Ei puutu mitään.
Älä siis ap yleistä.
Miten teit sen? En ymmärrä...
Tuuria tai/ja erittäin kurinalaista elämää vuosia ensin. Tai perintö. Muuten en usko. En ainakaan omassa elämässäni näe hetkeä/vuosia että olisin voinut jo asunnon maksaa pois. Se kyllä helpottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan sinä olet, ja samaa mieltä alkaa olemaan huomattava osuus tietyistä ikäluokista.
Meidän vanhempamme ostivat talot, autot, mökit ym. yhden työmiehen palkalla- nykyään se sama työmiehen palkka riittää vuokra-asuntoon ja ehkä autoon. Lisäksi työ tunkeutuu aina vaan enemmän vapaa-ajalle, ja alalla kuin alalla paiskitaan vuorotöitä. Yksi tekee kolmenkin työt, kaikista tekijää säästävistä vaiheista ym. on luovuttu.
Perheverotus on viety, lapsilisä kipuilee kohta Viron tasolla. Samalla palkalla tulisi pärjätä, vaikka inflaatio on kasvanut vähintään 30% viime vuosina. Mihinkään ekstraan ei jää rahaa, eikä tappotahdilla tehtävästä työstä ehdi edes kunnolla palautua.
Juuri tätä tarkoitan. Ja pahemmaksi vain menee, en näe muutosta lähitulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon se sun palkka on yhdestä työstä?
Kuten sanoin, tässä ei mielestäni ole merkitystä juuri numeroilla, palkkojen erot verojen jälkeen on olemattomia meillä. Kaikki ollaan suunnilleen yhtä köyhiä, orjia. Näin näen asian.
Kyllä sillä palkalla on merkitystä. Minä sain ennen käteen palkkaa jonkun 1700 euroa/kk. Sillä summalla oli kituuttamista ja jos säästöön sai edes satasen kuussa, niin oli tosi hyvä.
Nykyään saan noin 3200 euroa käteen/kk. On muuten aika paljon eroa sillä, mihin kaikkeen rahat nyt riittää ja säästöönkin vielä jää. Mulla on tosin asuntolaina otettu huomattavasti alemman palkkatason aikana, joten mulla menee siihen vähemmän rahaa kuin sellaisella, jolla on työuransa alusta saakka ollut hyvä palkka (yleensä mun tuloluokan ihmiset eivät asu vanhassa okt:ssa, joka on maksanut hikiseen 100 000 euroa, vaan niillä on isommat ja kalliimmat kodit. ) ja kulutustottumukset on muutenkin vaatimattomammat, kun en ole tottunut siihen, että esim. joka vuosi on käytävä ulkomailla lomailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
En ole samaa mieltä. Haetaan että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Kun on lapset ja haluaa myös elää tässä työnteon lomassa hieman, menee helposti kaikki. En ymmärrä vaan ihmisiä jotka tyytyy hyvin vaatimattomaan elämään. En tarvitse mitään hienoja tavaroita, mutta harrastaa ja kokea haluan asioita. Ei ole elämää se jos kuljen töihin ja takaisin ja ostan kotiin mahdollisimman halvan ruoan jotta saan velkoja maksettua. Siihen kyllä raha riittää, ehkä yhdenkin työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä elän oikein hyvin yhdellä työllä ja palkalla. Olen (yksin) ostanut ja maksanut asunnon, harrastan ja matkustelen. Ei puutu mitään.
Älä siis ap yleistä.
Miten teit sen? En ymmärrä...
Tuuria tai/ja erittäin kurinalaista elämää vuosia ensin. Tai perintö. Muuten en usko. En ainakaan omassa elämässäni näe hetkeä/vuosia että olisin voinut jo asunnon maksaa pois. Se kyllä helpottaisi.
Ei tuuria, ei perintöä eikä erityisen kurinalaista elämää. Toki en tuhlaajaluonne ole ollut koskaan.
Asunto tulee maksettua sinullakin sitä mukaan kuin vuodet kuluvat. Aikaa se vain vaatii.
Itse ryhdyin asp-säästäjäksi 25-vuotiaana, asunnon ostin 28-vuotiaana ja 43-vuotiaana se oli maksettu.
Nyt viisikymppisenä palkasta jää joka kuukausi yhä enemmän säästöön, vaikka missään en pihistele ja säännöllisesti annan rahaa sukulaislapsille ja -nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan sinä olet, ja samaa mieltä alkaa olemaan huomattava osuus tietyistä ikäluokista.
Meidän vanhempamme ostivat talot, autot, mökit ym. yhden työmiehen palkalla- nykyään se sama työmiehen palkka riittää vuokra-asuntoon ja ehkä autoon. Lisäksi työ tunkeutuu aina vaan enemmän vapaa-ajalle, ja alalla kuin alalla paiskitaan vuorotöitä. Yksi tekee kolmenkin työt, kaikista tekijää säästävistä vaiheista ym. on luovuttu.
Perheverotus on viety, lapsilisä kipuilee kohta Viron tasolla. Samalla palkalla tulisi pärjätä, vaikka inflaatio on kasvanut vähintään 30% viime vuosina. Mihinkään ekstraan ei jää rahaa, eikä tappotahdilla tehtävästä työstä ehdi edes kunnolla palautua.
Juuri tätä tarkoitan. Ja pahemmaksi vain menee, en näe muutosta lähitulevaisuudessa.
Minä luulen, että meidän perhe muuttaa maalle ja työllistämme itsemme tuottamalla pienimuotoisesti jotain hyödykkeitä. Jos se ei onnistu, pyrimme ainakin nostamaan omavaraisuusprosenttia.
Tämä nykytouhu on niin nähty ja koettu. Puolisoa käy sääliksi, työ paineineen uuvuttaa hänet, mutta ei kehtaa lopettaa- kunnes on kirjaimellisesti sairaslomalla. Pelkkä rivityöntekijä, jolle kukaan ei uhraa ajatustakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon se sun palkka on yhdestä työstä?
Kuten sanoin, tässä ei mielestäni ole merkitystä juuri numeroilla, palkkojen erot verojen jälkeen on olemattomia meillä. Kaikki ollaan suunnilleen yhtä köyhiä, orjia. Näin näen asian.
Kyllä sillä palkalla on merkitystä. Minä sain ennen käteen palkkaa jonkun 1700 euroa/kk. Sillä summalla oli kituuttamista ja jos säästöön sai edes satasen kuussa, niin oli tosi hyvä.
Nykyään saan noin 3200 euroa käteen/kk. On muuten aika paljon eroa sillä, mihin kaikkeen rahat nyt riittää ja säästöönkin vielä jää. Mulla on tosin asuntolaina otettu huomattavasti alemman palkkatason aikana, joten mulla menee siihen vähemmän rahaa kuin sellaisella, jolla on työuransa alusta saakka ollut hyvä palkka (yleensä mun tuloluokan ihmiset eivät asu vanhassa okt:ssa, joka on maksanut hikiseen 100 000 euroa, vaan niillä on isommat ja kalliimmat kodit. ) ja kulutustottumukset on muutenkin vaatimattomammat, kun en ole tottunut siihen, että esim. joka vuosi on käytävä ulkomailla lomailemassa.
Olen kuulunut molempiin palkka luokkiin, ja ei mielestäni ole merkitystä paljon tuolla palkka erolla. En vähättele sen ihmisen kurjuutta joka saa 1700€/kk käteen, mutta kovin paljon hienompaa ei ole saada se 3000€/kk. Tavallisia tallaajia molemmat. Saa vähän paremman auton ja hienomman lounaan.
Kai se sitten on kiinni siitä mitä haluaa elämältä. Pitää opetella olemaan vähään tyytyväinen. En vaan näe sitten työnteon mielekkyyttä, hengissä täällä kuitenkin pysyy vaikka ilman työtäkin, jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
En ole samaa mieltä. Haetaan että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Kun on lapset ja haluaa myös elää tässä työnteon lomassa hieman, menee helposti kaikki. En ymmärrä vaan ihmisiä jotka tyytyy hyvin vaatimattomaan elämään. En tarvitse mitään hienoja tavaroita, mutta harrastaa ja kokea haluan asioita. Ei ole elämää se jos kuljen töihin ja takaisin ja ostan kotiin mahdollisimman halvan ruoan jotta saan velkoja maksettua. Siihen kyllä raha riittää, ehkä yhdenkin työn.
Se mitä pidetään vaatimattomana elämänä on ihan vaan yhteiskunnan sulle syöttämä malli. Mun elämä on varmaan keskiluokkaisten ihmisten mielestä "vaatimatonta", mutta kun mun mielestä todella moni asia, mitä ihmiset hankkii tai tekee on ihan vaan statussymboleja ja ihmiset ihan lampaina vaan suorittaa elämäänsä ja hankkii jotain mariskooleja, terasseja ja etelänmatkoja, miettimättä oikeesti, että tekeekö ne sun elämästä kivempaa, vai onko sun elämä kivempaa siksi, että muut näkee, että sulla on vara.
Mulle ei esim. astioilla ole mitään väliä ja ostan ne kirpparilta. Mua ei hävetä kattaa eriparin haarukoita pöytään. Mulla on myös koti, jota kiinteistövälittäjä kutsui vanhanaikaiseksi, koska mulle ei nyt ole merkitystä oikein silläkään, että mitä ihmiset mun mäntypaneelikatosta ajattelee. Mun rahat riittää hyvin niihin asioihin jotka musta itsestäni on tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä elän oikein hyvin yhdellä työllä ja palkalla. Olen (yksin) ostanut ja maksanut asunnon, harrastan ja matkustelen. Ei puutu mitään.
Älä siis ap yleistä.
Miten teit sen? En ymmärrä...
Tuuria tai/ja erittäin kurinalaista elämää vuosia ensin. Tai perintö. Muuten en usko. En ainakaan omassa elämässäni näe hetkeä/vuosia että olisin voinut jo asunnon maksaa pois. Se kyllä helpottaisi.
Ei tuuria, ei perintöä eikä erityisen kurinalaista elämää. Toki en tuhlaajaluonne ole ollut koskaan.
Asunto tulee maksettua sinullakin sitä mukaan kuin vuodet kuluvat. Aikaa se vain vaatii.
Itse ryhdyin asp-säästäjäksi 25-vuotiaana, asunnon ostin 28-vuotiaana ja 43-vuotiaana se oli maksettu.
Nyt viisikymppisenä palkasta jää joka kuukausi yhä enemmän säästöön, vaikka missään en pihistele ja säännöllisesti annan rahaa sukulaislapsille ja -nuorille.
Olen lähes sinun ikäinen. Ilmeisesti asiat voi hoitaa paremmin kuten sinä olet tehnyt. En ymmärrä miten. Kuten sanoin, minulla ei moiseen tämän elämän varrella ole ollut mahdollisuutta. Ehkä olen tehnyt huonoja ratkaisuja. Ainakin rahallisesti, tehnyt lapset yms. En kyllä ymmärrä miksi sekin olisi huono homma, pitäisi olla hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon se sun palkka on yhdestä työstä?
Kuten sanoin, tässä ei mielestäni ole merkitystä juuri numeroilla, palkkojen erot verojen jälkeen on olemattomia meillä. Kaikki ollaan suunnilleen yhtä köyhiä, orjia. Näin näen asian.
Kyllä sillä palkalla on merkitystä. Minä sain ennen käteen palkkaa jonkun 1700 euroa/kk. Sillä summalla oli kituuttamista ja jos säästöön sai edes satasen kuussa, niin oli tosi hyvä.
Nykyään saan noin 3200 euroa käteen/kk. On muuten aika paljon eroa sillä, mihin kaikkeen rahat nyt riittää ja säästöönkin vielä jää. Mulla on tosin asuntolaina otettu huomattavasti alemman palkkatason aikana, joten mulla menee siihen vähemmän rahaa kuin sellaisella, jolla on työuransa alusta saakka ollut hyvä palkka (yleensä mun tuloluokan ihmiset eivät asu vanhassa okt:ssa, joka on maksanut hikiseen 100 000 euroa, vaan niillä on isommat ja kalliimmat kodit. ) ja kulutustottumukset on muutenkin vaatimattomammat, kun en ole tottunut siihen, että esim. joka vuosi on käytävä ulkomailla lomailemassa.
Olen kuulunut molempiin palkka luokkiin, ja ei mielestäni ole merkitystä paljon tuolla palkka erolla. En vähättele sen ihmisen kurjuutta joka saa 1700€/kk käteen, mutta kovin paljon hienompaa ei ole saada se 3000€/kk. Tavallisia tallaajia molemmat. Saa vähän paremman auton ja hienomman lounaan.
Kai se sitten on kiinni siitä mitä haluaa elämältä. Pitää opetella olemaan vähään tyytyväinen. En vaan näe sitten työnteon mielekkyyttä, hengissä täällä kuitenkin pysyy vaikka ilman työtäkin, jotenkin.
Siis miten niin vähään tyytyväinen? Mehän eletään ihan tajuttomassa yltäkylläisyydessä. Mitä ihmettä sulla pitäisi olla, että et "tyytyisi väähään"? Oma lentokone? Kartano?
Mun isoukin isä oli kuolla nälkään suurten nälkävuosien aikana. Osa sisarusparvesta kuolikin, ja isoukin isäkin kulki ympäriinsä kerjäämässä. Siihen nähden minä elän ihan huikaisevassa runsaudessa tolla mun 3200 euron palkalla. Globaalissa mittakaavassa ihan sama, olen ihan törkeän hyvässä asemassa, kun mulla riittää rahat kaikkeen mitä ihminen tarvitsee (siis oikeasti tarvitsee) ja sen päälle voin vielä hankkia vaikka sen auton ja matkustella.
Sulla taitaa itelläsi olla joku harha hyvästä elämästä ja siitä, mikä on riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
En ole samaa mieltä. Haetaan että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Kun on lapset ja haluaa myös elää tässä työnteon lomassa hieman, menee helposti kaikki. En ymmärrä vaan ihmisiä jotka tyytyy hyvin vaatimattomaan elämään. En tarvitse mitään hienoja tavaroita, mutta harrastaa ja kokea haluan asioita. Ei ole elämää se jos kuljen töihin ja takaisin ja ostan kotiin mahdollisimman halvan ruoan jotta saan velkoja maksettua. Siihen kyllä raha riittää, ehkä yhdenkin työn.
Se mitä pidetään vaatimattomana elämänä on ihan vaan yhteiskunnan sulle syöttämä malli. Mun elämä on varmaan keskiluokkaisten ihmisten mielestä "vaatimatonta", mutta kun mun mielestä todella moni asia, mitä ihmiset hankkii tai tekee on ihan vaan statussymboleja ja ihmiset ihan lampaina vaan suorittaa elämäänsä ja hankkii jotain mariskooleja, terasseja ja etelänmatkoja, miettimättä oikeesti, että tekeekö ne sun elämästä kivempaa, vai onko sun elämä kivempaa siksi, että muut näkee, että sulla on vara.
Mulle ei esim. astioilla ole mitään väliä ja ostan ne kirpparilta. Mua ei hävetä kattaa eriparin haarukoita pöytään. Mulla on myös koti, jota kiinteistövälittäjä kutsui vanhanaikaiseksi, koska mulle ei nyt ole merkitystä oikein silläkään, että mitä ihmiset mun mäntypaneelikatosta ajattelee. Mun rahat riittää hyvin niihin asioihin jotka musta itsestäni on tärkeitä.
En omista mitään todella hienoa. En ole koskaan halunnut millään tavaroilla leveillä. Harrastaa ja kokea haluan kyllä. Niihin liittyy joitain tavaroita tietysti, joita en niitäkään voi ostaa kaikkia/niin hyviä kuin haluaisin.
Ongelma on siinä että meidän vyötä kiristetään jatkuvasti. Kuten joku aiemmin kirjoitti, aiempi sukupolvi pystyi vielä elämään hyvin palkallaan. Miksei kukaan mieti tai huomaa sitä? Ostovoima heikkenee pikkuhiljaa kokoajan, ja sanotaan että pitää tyytyä. Miksi sitten tehdään töitä. Olet oikeassa että olemme lampaita, teemme töitä koska se on se osoitettu polku jota kulkea, se jota kaikki menevät miettimättä miksi.
Hyvin pärjätään miehen 6500€ bruttopalkalla. Velkaa ei ole, lapset aikuisia ja omillaan. Olen vapaaehtoisesti työelämän ulkopuolella, enkä saa mitään korvauksia.
Meillä eletään tosi pienillä tuloilla. Pakko vaan pärjätä.