Aloin deittailemaan 2kk sitten. Tapasin hänen kaverinsa, himoa ensi silmäyksellä.

Jos ei, niin eihän siinä oo mitään ongelmaa. Sanot vain nykyiselle deitille, että juttu ei toimi. Kysyt sitten sitä kaveria treffeille, voithan pitää vaikka siinä hetken taukoa, jos se tuntuu korrektimmalta.

100% varmasti en osaa sanoa onko toinen mies vapaa vai varattu. Deittailukaverini jutusta ymmärsin että olisi vapaa. En viitsinyt alkaa tarkemmin tenttaamaan. En oikeastaan tiedä toisesta miehestä mitään, sen verran että on deittailukaverin kanssa samassa työpaikassa. Missä edes näkisin kaveria jotta voisin pyytää treffeille? Ensin pitäisi selvittää sekin onko varattu vai ei.



Mitä treffailukaverikin ajattelisi asiasta? Tosiaankin samassa työpaikassa. Emme varsinaisesti seurustele, olemme tavanneet toistemme kavereita ohimennen. En ole esitellyt häntä lapselleni tai lähisuvulleni, enkä minä ole tavannut hänen sisaruksiaan tai vanhempiaan. Seksiä olemme harrastaneet.

Tämä "himo" on siis vain sinun päässäsi? Eli voi olla mahdollista, että kohde ei välitä tippaakaan sinusta.. Lopettaisin silti treffailun, koska ei kai tuossa ole edellytsiä suurempaan.

Tämä "himo" on siis vain sinun päässäsi? Eli voi olla mahdollista, että kohde ei välitä tippaakaan sinusta.. Lopettaisin silti treffailun, koska ei kai tuossa ole edellytsiä suurempaan.

vain minun päässäni. En tiedä kun en ole päässyt juttelemaan syvemmin. Kova oli kuitenkin flirttailemaan.

ap

enää jallittaa sitä toista tyyppiä, kun en ole hänestä enempää kiinnostunut. Kyllä varmaan työpaikan sivuilta löytyy sen housujenkostuttajan sähköpostiosoite. Laitat vähän myöhemmin postia ja pyydät vaikka kahville (sanot vaikka, että hänestä jäi positiivinen kuva, tms. ja olis kiva jutella lisää), eiköhän hän sano, jos on varattu.



Työkavereiden kesken nyt mitään kaameaa lojaalisuutta ole siitä, ketä deittailee, etenkään kun tuo tämänhetkinen juttu ei kuulosta vakavalta.

aina maanataisin harkoissa!

Niin siis ovat tutustuneet työpaikalla, nyt ovat ihan oikeita kavereita jotka tapaavat vapaa-ajallakin.



Jutun vakavuudesta en voi puhua kuin omalta puoleltani, enää se ei tunnu vakavalta. Mitä deittailukaverini ajattelee on juttu kokonaan toinen.

Minusta jo se, että on tapaillut jotakuta velvottaa pysymään erossa tämän ystävistä. Olisi todella loukkaavaa ja epäkohteliasta tapailukumppaniasi kohtaan "vaihtaa" hänet hänen ystäväänsä. Itselleni ei ainakaan tulisi mieleenkään ryhtyä tapailemaan kenenkään exäni - oli kyse sitten pitkä- tai lyhytaikaisesta suhteesta - kavereita. Maailmassa riittää miehiä muutenkin.



Eri asia kenties olisi, jos jotenkin tuntisit paremmin tämän deittailumiehesi ystävän, olisit rakastunut häneen ja olisit aivan varma, että hän on sinulle persoonansa ja kaikkien piirteittensä puitteissa potentiaalinen pitkäaikainen miesystävä, jopa elämäsi mies. Silloin tietysti voisi olla perusteltua olla hieman itsekäs ja ajatella omaa onneaan ja tulevaisuuttaan. Mutta nyt et mitenkään voi - yhden tapaamisen perusteella - olla rakastunut ja tietää tarpeeksi tästä ihmisestä, jotta voisit sanoa juuta tai jaata siitä, voisiko hän olla sinulle "se oikea"; miksi ihmeessä sinun pitäisi ehdoin tahdoin loukata deittalukumppaniasi ja väkisin yrittää tutustua tähän toiseen mieheen yhtään enempää?



Minusta sinä, anteeksi nyt vaan, kuulostat aika pirun itsekkäältä. Hetikö, jos näkee jotain, jonka haluaa, se pitää väkisin saada? Toisten tunteista piittaamatta?

Minusta jo se, että on tapaillut jotakuta velvottaa pysymään erossa tämän ystävistä. Olisi todella loukkaavaa ja epäkohteliasta tapailukumppaniasi kohtaan "vaihtaa" hänet hänen ystäväänsä. Itselleni ei ainakaan tulisi mieleenkään ryhtyä tapailemaan kenenkään exäni - oli kyse sitten pitkä- tai lyhytaikaisesta suhteesta - kavereita. Maailmassa riittää miehiä muutenkin.

Eri asia kenties olisi, jos jotenkin tuntisit paremmin tämän deittailumiehesi ystävän, olisit rakastunut häneen ja olisit aivan varma, että hän on sinulle persoonansa ja kaikkien piirteittensä puitteissa potentiaalinen pitkäaikainen miesystävä, jopa elämäsi mies. Silloin tietysti voisi olla perusteltua olla hieman itsekäs ja ajatella omaa onneaan ja tulevaisuuttaan. Mutta nyt et mitenkään voi - yhden tapaamisen perusteella - olla rakastunut ja tietää tarpeeksi tästä ihmisestä, jotta voisit sanoa juuta tai jaata siitä, voisiko hän olla sinulle "se oikea"; miksi ihmeessä sinun pitäisi ehdoin tahdoin loukata deittalukumppaniasi ja väkisin yrittää tutustua tähän toiseen mieheen yhtään enempää?

Minusta sinä, anteeksi nyt vaan, kuulostat aika pirun itsekkäältä. Hetikö, jos näkee jotain, jonka haluaa, se pitää väkisin saada? Toisten tunteista piittaamatta?

rauhoitupa hetkinen ja ajattele pari sekuntia ennenkuin suollat näppiksestäsi tekstiä. Jos "väkisin" yrittäisin jotain saada, enköhän olisi jo tavatessamme pyytänyt toista miestä mukaani, miettimättä deittailukumppanini tunteita hetkeäkään. Sitä en kuitenkaan tehnyt koska niin julma en ole. En usko että deittailukumppanillani on minua kohtaan suuria kuolemattomia tunteita, ainakaan vielä. Tai jos on, niin hienosti sen peittää. Eikä minullakaan ole syviä rakkaudentunteita kumpaakaan miestä kohtaan.

ap

Jokainen nainen ansaitsee kaltaisesi ystävän ja mies kaltaisesi treffikumppanin!

nii sulla ei välttämättä ole edes saumaa. Aika monella miehellä kirjoittamaton sääntö, kaverin säätöihin ei seota.6

Onneksi on olemassa myös sinun kaltaisia aina yhtä suvaitsevaisia ihmisiä.

nii sulla ei välttämättä ole edes saumaa. Aika monella miehellä kirjoittamaton sääntö, kaverin säätöihin ei seota.6

taas on juuri päinvastainen näkemys. Että mies ei paljon ajattele jos on Pi***a tarjolla.

Eli tapasin miehen ja aika pian huomasin, että hänen kaverinsa olisi se ihana. Kaveri pyöri siinä ja saattoi joskus "vahingossa" (silloin ajattelin vahingossa, nykyään olen miettinyt, että saattoi siinä olla muutakin) meille, kun mies oli pois. Kerran humalassa lähestyin tätä kaveria ja sain pusun, mutta sitten mies tuli järkiinsä ja alkoi puhua tuosta minun miehestäni ja heidän ystävyydestään. Tätä jatkui vuosia. En nyt aktiivisesti haaveillut tuosta kaverista, mutta olin kyllä kiinnostunut koko ajan. Kahdeksan vuoden jälkeen erosin tuosta silloisesta miehestäni ja enpä ole kaveriakaan sittemmin nähnyt. Eikä enää sitten kiinnostanutkaan.



Eli ap, miksi roikut tuossa toisessa miehessä? Ei se suhde mihinkään johda, jos nyt jo näet toisen parempana. Toisaalta taas tuo kaveri tuskin haluaa pokata kaverinsa naista.

kysymykselläsi että miksi roikun deittailukaverissani? No siihen kysymykseen joka tapauksessa vastaan. Mies on mukava, fiksu, reilu, rehellinen, huumorintajuinen, puhelias... Meillä on hauskaa yhdessä ja jutustelut sujuu, sängyssäkin loistavasti (siis sujui, ei olla harrastettu viikkoon). Mutta jotenkin "se jokin" vaan puuttuu, tai siltä on tuntunut sen jälkeen kun tapasin kaverinsa. Deittailukaveri olisi varmaan täydellinen ystävänä minulle. On sillä tavalla tärkeä minulle etten haluaisi väliemme katkeavan kokonaan...



ap

Olin tapaillut erästä miestä pari kuukautta. Ajattelin että hän on ihan kivannäköinen, pitkä ja urheilullinen ja fiksu, huomaavainen, hauska. Tästä voisi tulla jotain. Sitten näin hänen kaverinsa. Todella komea, ruskeasilmäinen kaveri, kaikin puolin mukava hänkin. Ihan heti mulle tuli ajatus että miksi minulla on "se huonompi" versio kahdesta hyvästä. Ja samalla tajusin että en voi jatkaa tapailua tämän ensimmäisenkään kanssa, kun ajattelin häntä huonompana, ja jotenkin häpesin että olen vähemmän komean kaverin kanssa. Komealla oli tietty tyttöystävä, ja vaikka ei olisi ollut, en oikeasti olis voinut vaihtaa lennosta!

se ettei mitään lennosta vaihtamisia. Mutta tietysti Ap:n mies hoksaisi heti että jaaha, taisi olla kipinöitä ilmassa jo silloin kun hän deittaili ap:tä. Olisivatko enää kavereita? Tuskin.

Ei ole reilua miehelle, jos tapailet häntä vain päästäksesi lähempiin väleihin kaverin kanssa. Voithan sanoa suoraan, että olet alkanut ajatella häntä hyvänä ystävänä enemmän kuin miesystävänä ja katsoa mitä tapahtuu.



Kaveria voi ainakin jonkinnäköisen tauon jälkeen lähteä yrittelemään, jos vielä kiinnostaa. Mutta toista ihmistä siihen ei saisi käyttää välineenä.

Ei ole reilua miehelle, jos tapailet häntä vain päästäksesi lähempiin väleihin kaverin kanssa. Voithan sanoa suoraan, että olet alkanut ajatella häntä hyvänä ystävänä enemmän kuin miesystävänä ja katsoa mitä tapahtuu.

Kaveria voi ainakin jonkinnäköisen tauon jälkeen lähteä yrittelemään, jos vielä kiinnostaa. Mutta toista ihmistä siihen ei saisi käyttää välineenä.

kuinka tyhmä voikaan olla. Minä itse siis. Tämä ei ollut käynykään mielessäni. Parempi niin että sanon haluavani olla pelkkä kaveri. Ja jatko katsotaan sitten.

ap