Miten suhtautuisit jos kaverisi kertoisi viettäneensä nuoruusvuotensa ahdasmielisessä

niinhän minäkin olen.

Varmaan vierähtäisi monta tovia kokemuksia vaihtaessa.

suhtautua jotenkin?

Itse olen viettänyt nuoruuteni sellaisessa, en valinnut itse sitä. Sen takia olen kärsinyt paljon.

on kaveriksi kelvannut ja on hyvä tyyppi, miten tuollainen tieto sitä asiaa muuttaisi? Olisin kyllä utelias tietämään tarkemmin asiasta eli juttelisin mielelläni, jos kaveri haluaisi. Mutta ei tuo ole sellainen asia, joka vaikuttaa kaveruuteen, en kai olisi kaveriksi ruvennut, jos tyypissä olisi jotain perustavanlaatuista vikaa.

enkä ole uskaltanut kertoa siitä juuri kenellekään nykyisistä kavereistani. Asia on edelleen minulle kipeä.



ap

lähes kaikki kaverini ovat uskovaisia. Luulen että esim 70-luvulla joissakin piireissä oli aika lakihenkistä menoa. Ystäväni ovat kuitenkin niin tasapainoisia, että ei ainakaan suuria traumoja sellaisesta ole jäänyt vaikka tuollainen menneisyys olisikin ollut.

netissä ja livenäkin. Esim. www.huitsinnevada.org, www.uut.fi

Monilla kavereistani on samantyyppistä taustaa. Mä olen lähtöisin pienestä maalaiskylästä, jossa ei tarvinnut edes kuulua mihinkään herätysliikkeeseen, niin tiukka kontrolli, syyllistäminen, manipulointi ja painostaminen oli ihan arkipäivää. Ei sellaisessa ilmapiirissä ole kenenkään hyvä kasvaa - mut ei se toisaalta tarkoita, etteikö siinä ympäristössä olisi myös rakkautta ja paljon hyviä asioita.

Toivottavasti on päässyt ko. jengin vaikutuksesta eroon. Tälläinen kiihkouskovaisuus jättää kyllä jälkensä ihmiseen ja sen näkyy. Monet ovat todella haavoitettuja ja rikki, että tuskin koskaan saavat itseään eheäksi. Ei varmaan saisi sanoa, mutta kyllä säälittää. Ei se mitään auta, mutta näin tunnen...