Ärsyttää lukea väitteitä että lapsiluvun väheneminen olisi asennekysymys!
Olen lisääntymisikäinen, vakaassa pitkässä parisuhteessa oleva nainen ja lähipiirini koostuu pitkälti samaan kategoriaan kuuluvista -90-luvun lapsista.
Olenko ainoa jota ärsyttää väitteet siitä ettei ihmiset lisäänny asenteiden tai itsekkäiden syiden vuoksi? Halutaan elää ikuista nuoruutta ja keskittyä omaan itseensä. Varmasti niitäkin kuuluu joukkoon ja on mahtavaa ettei sellaiset ihmiset lisäänny joilla ei ole vahvaa mielenkiintoa lastenkasvatukseen ja hoivaamiseen. Mutta ainakin omassa lähipiirissä suurin syy siihen miksi hankitaan vain yksi lapsi ja lykätään lastenhankkimista on taloudellinen epävarmuus, työmarkkinoiden raakuus ja huono ostovoima. Etenkin työmarkkinat ovat suorastaan hirveät, mutta toisaalta yhden henkilön palkalla ei perhettä elätetä ja makseta asuntolainaa, autoa ja kahden ihmisen opintolainalyhennyksiä. Toisaalta sitten päiväkodit on kaaoksessa ja päiväkotien aukioloajat ovat lyhyemmät kuin minun ja kumppanini päivittäiset työajat matkoineen. Kun olet työpäivän jälkeen ihan rätti tehtyäsi usean ihmisen työt ja palkalla ei ihmeemmin juhlita niin onko ihmekään että resursseja ja voimavaroja ei ole lapsiperhe-elämään. Olemme menossa japanilaiseen tehokkuusyhteiskuntamalliin jossa töitä tehdään kokoajan pienellä korvauksella ja käydään jossain kopissa nukkumassa töiden välillä.
Kommentit (42)
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Ja sen lisäksi se, ettei monet edes löydä sellaista vakaata hyvää parisuhdetta kovin nuorena, ja sitten pitää muutama vuosi olla yhdessä ennen kuin tekee lapsia. Pätkätyöt vaikuttaa myös. Ja nykyään (tälläkin palstalla) hyvin yleinen asenne, ettei lapsia pidä tehdä ennen kuin on vakaat työpaikat ja säästöjä että voi jäädä pidemmäksikin aikaa kotiin.
Sitten kun nämä kaikki on, niin ikää on monessa tapauksessa päälle kolmenkymmenen, jopa lähempänä neljääkymmentä, eikä se enää olekaan niin itsestäänselvyys että lapsia tuosta vaan tulee heti kun haluaa.
Miksi välität jos joku tuollaista valittaa? Itse en hommaa lapsia koska ei kiinnosta lapset ja turha muiden asiasta valittaa. Sain tarpeekseni kun aikoinaan olin siskonlapsiani vahtimassa. Olin aina niin helpottunut kun pääsin pois siitä kaikesta melusta.
Lapsia voisi tehdä , jos ei naisena tarvitsisi jumittua kotiin vaan voisi täysipainoisesti jatkaa töitä. Mahdoton yhtälö kun mieskin haluaa tehdä täysiaikaisesti töitä.
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kaupungistumisprosessin voimakasta lisääntymistä, asuttiin omakotitaloissa ja väljemmin.
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Tämä on totta.
Itse olin lapsi ysärillä ja molemmat vanhampani olivat välillä työttömänä - välillä samaan aikaan, välillä eri aikaan. Vähällä elettiin mutta koti oli kuitenkin rakastava ja meillä oli perusasiat. Lapsuuteni oli oikein hyvä.
Nykyisin paheksuttaisiin jos työttömät hankkii lapsia. Vaatimukset ovat lisääntyneet hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia voisi tehdä , jos ei naisena tarvitsisi jumittua kotiin vaan voisi täysipainoisesti jatkaa töitä. Mahdoton yhtälö kun mieskin haluaa tehdä täysiaikaisesti töitä.
Kaikkea ei voi saada. Ei ole koskaan voinut.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Otetaan maa täyteen somaleja. Sillä se on hoidettu. Varmasti hieno tulevaisuus Suomella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi aina hankkia jos nyt henkinen ja fyysinen terveys on vanhemmilla kunnossa. Raha-asioista älkää huolehtiko, elämä kyllä kantaa ja asiat aina järjestyvät tavalla taikka toisella. On ihan hölmöä olla tekemättä lapsia peläten rahatilannetta. Itse teimme lapset melko nuorina kun vielä opiskeltiin ja siihähän pärjäiltiin ihan hyvin, kätevästi vielä päiväkotimaksut olivat alhaiset toisin kuin työssäkäyvillä vanhemmilla.
Jengi keksii tekosyitä lykätä lasten tekoa. Mars makkariin niitä pyöräyttelemään. Olen varsin tyytyväinen että olen vielä melko nuori nyt kun lapset ovat teini-iässä ja aina on pärjäilty hyvin, mukaanlukien säännölliset kaukomatkat ja ihan normiduuneissa ollaan. Kaikki on järjestelykysymyksiä, toki jos on idiootti eikä osaa järjestellä asioita niin sitten se on voi voi.
Aika julmaa lapsellekin syntyä perheeseen joka on millä tahansa hetkellä mahdollisen taloudellisen katastrofin partaalla. Eipä niitä lainoja voi jättää maksamattakaan ja elämä ei kyllä helpotu jos joudut ulosoton asiakkaaksi. Monella on asiat hyvin niin kauan kuin on töitä mutta uuden työpaikan saaminen ei ole suurimmalle osalle mikään itsestäänselvyys.
Ylipäätään hyvän vanhemmuuden vaatimukset on sellaiset nykyään, etten ihmettele miksi moni lykkää lapsentekoa. Se, mikä vielä ysärillä oli normaalitaso ei todellakaan enää nykyään riitä. Vaikka ihan hyvänä koin oman lapsuuteni, oli siinä myös sellaista mikä ei missään nimessä olisi enää ok. Vaikka äitini oli varmasti keskivertoa valveutuneempi kasvattaja jo silloin. Lisäksi lapsuudessani kaikilla kavereilla oli mummolat lähellä ja alle kuusikymppisenä eläkkeelle jääneet mummot ja papat hoiti lapsia myös. Nykyään se on harvinaisempaa. Toki varmasti paikkakuntakohtaistakin, me asuttiin maalla, kaupungeissa varmasti erilaista.
En hanki mitään mitä en halua. En lasta, koiraa, omakotitaloa, permanenttia tai konserttilippuja. Olen siis itsekäs kun en hanki sellaista mitä en halua. Tällaisesta perseilyajattelusta voisi jo päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Eihän sinun äitiyslomalla kuulukaan maksaa puolia elämisen kuluista, kyllä sen työssäkäyvä puolison vaan pitää maksaa enemmän, kun toisen tulot tippuu yhteisen lapsen takia.
Muutoin ymmärrän hyvin, ja olen onnellinen että omat lapset tuli tehtyä nuorena ja naiivina kaupungin vuokrakämppään, ja kaikki meni lopulta hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Minulla särähtää tässä pahasti korvaan kohta osuuteni asumismenoista. Oletan että koska näin kirjoitat niin olet parisuhteessa sen toisen osapuolen kanssa jonka kanssa lasta teet. Miksi puhut osuudestasi asumismenoista. Eikös rakkaus olekaan kaiken jakamista. Puoliso maksakoon isomman osuuden sillä aikaa kun olet äitiyslomalla.
Minusta tuntuu että suomalaiset eivät enää tajua mitä rakkaus on josta syystä erotaan heti kun toinen vähän pieraisee väärään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on nimenomaan asennekysymys, koska entisaikaan lapsiperheiden minimielintaso ei vielä ollut se "keskiluokkainen unelma" omakotitaloineen, autoineen ja harrastuskyydityksineen kuin mitä nykyään. Asenteet muuttuvat. 90-luvulla keskivertoa pienituloisemmatkin ja jopa köyhät hankkivat lapsia.
Mistä "entisajasta" tässä nyt puhut? Kyllä kasarilla ja ysärillä omakotitalo ja auto on ollut täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia voisi tehdä , jos ei naisena tarvitsisi jumittua kotiin vaan voisi täysipainoisesti jatkaa töitä. Mahdoton yhtälö kun mieskin haluaa tehdä täysiaikaisesti töitä.
Höpö höpö. Se on aina nainen joka haluaa jäädä kotiin ja mies maksaa. Mies ei saisi pitää lainkaan isyysvapaata, jos sitä ei olisi laissa määrätty.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi aina hankkia jos nyt henkinen ja fyysinen terveys on vanhemmilla kunnossa. Raha-asioista älkää huolehtiko, elämä kyllä kantaa ja asiat aina järjestyvät tavalla taikka toisella. On ihan hölmöä olla tekemättä lapsia peläten rahatilannetta. Itse teimme lapset melko nuorina kun vielä opiskeltiin ja siihähän pärjäiltiin ihan hyvin, kätevästi vielä päiväkotimaksut olivat alhaiset toisin kuin työssäkäyvillä vanhemmilla.
Jengi keksii tekosyitä lykätä lasten tekoa. Mars makkariin niitä pyöräyttelemään. Olen varsin tyytyväinen että olen vielä melko nuori nyt kun lapset ovat teini-iässä ja aina on pärjäilty hyvin, mukaanlukien säännölliset kaukomatkat ja ihan normiduuneissa ollaan. Kaikki on järjestelykysymyksiä, toki jos on idiootti eikä osaa järjestellä asioita niin sitten se on voi voi.
Olet erittäin naiivi. Suorastaan typerä.
Herää jo tähän päivään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä perheellinen?
En ole vielä uskaltanut hankkka lapsia sillä viimeisten vuosien aikana olen vaihtanut työpaikkaa kolmesti irtisanomisten ja firman alasajoon vuoksi. Olen myös ollut pieniä pätkiä työttömänä ja samaan syssyyn ostanut lähivuosina omistusasunnon ja remontoinut sitä. Täten säästöt ja puskurit on sulanut pitkälti tuollaisiin elämän pakollisiin hankkeisiin ja hetkinä jolloin tulot ovat tippuneet väliaikaisesti. Yritän nyt rakentaa kunnon puskuria uudelleen, mutta uuden kiilansa hommaan on heittänyt se miten hirveästi asuntolainamenot, yhtiövastike, opintolainan korot ja ihan kaikki muukin ruuasta lähtien on noussut huomattavasti. Tavalliset menot ovat nousseet yli 500€ kuussa.
Samalla yrityksemme on antanut tulosvaroituksen ja irtisanomiset ovat läsnä kokoajan. Pelottaa että työt lähtisi taas alta sillä työmarkkinoiden tilanne on surkea eikä Linkedinissä ole käytännössä ollenkaan avoinna sopivia paikkoja tällä hetkellä.
En ihan matemaattisesti voisi olla äitiyslomalla sillä tällä hetkellä osuuteni asumismenoista, puhelinlasku ja opintolaina yksin ylittäisivät reilusti sen pienen äitiysvapaarahan. Enkä siis vingu minkään Kelan tuen perään vaan olen laskenut sitä miten hidasta minkäänlainen varallisuuden ja taloudellisen turvaverkon rakentaminen on palkkatöistä säästämällä vaikka säästöön laittaisi 40% nettotuloistaan. -AP
Minulla särähtää tässä pahasti korvaan kohta osuuteni asumismenoista. Oletan että koska näin kirjoitat niin olet parisuhteessa sen toisen osapuolen kanssa jonka kanssa lasta teet. Miksi puhut osuudestasi asumismenoista. Eikös rakkaus olekaan kaiken jakamista. Puoliso maksakoon isomman osuuden sillä aikaa kun olet äitiyslomalla.
Minusta tuntuu että suomalaiset eivät enää tajua mitä rakkaus on josta syystä erotaan heti kun toinen vähän pieraisee väärään suuntaan.
Moni nykymies ei enää lähde parisuhteeseen jossa kulut ei mene puoliksi. Itsekkyyttä on hyvin paljon siellä miesten suunnalla.
Ja toisaalta naisetkin ovat jääräpäisiä tuon suhteen että kaiken on mentävä puoliksi, keinolla millä hyvänsä. Muuten itsetunto murenee jos ei pysty osallistumaan 50%.
Ongelma tuokin.
Kyllä se ärsyttää. Tämä on sama asia kun se suurten ikäluokkien eläköityminen ja työpaikkojen vapautuminen. No ne eläköityi, työpaikat yhdisteltiin jo olemassa oleviin tehtäviin tai lopetettiin kokonaan eikä työpaikkoja vapautunutkaan massoittain.
Tästä taas päästään siihen että kun opiskelu-ja työpaikkoja ei riitä nytkään kaikille, työelämä on koventunut, hinnat nousseet ja palvelut heikentyneet niin on ihan luonnollista että syntyvyyskin laskee.
Tietenkin tästä on kivempi tehdä yksilön ongelma ja syyllistää yksilöä siitä miksi et tee lapsia. Kaikki niitä ei edes halua ja hyvä niin mutta eipä nykytilanne ole yhtään valoisampi niilläkään jotka niitä haluaisi.
Mielestäni syntyvyyden laskuun on ollut aikaa reagoida jo pitkään ja poliittisilla päätöksilläkin sitä tukea mutta jostain syystä on vain kuviteltu että kyllä nyt ihmiset lisääntyy. No ei lisäänny ja nyt ihmetellään ja keksitään mitä ihmeellisempiä selityksiä sille. Mä nyt sanoisin että sitä saa mitä tilaa.
Ap, oletko sinä perheellinen?