Minkä ikäisenä tapasit elämäsi rakkauden?
Olisi kiinnostava kuulla gallup-muodossa, minkä ikäisenä tapasit elämäsi rakkauden. Ja mukava olisi kuulla myös kokemuksia rakkauden löytymisestä. Tarinoita voi jakaa kommenteissa. :)
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni muistaa ensitapaamisemme. Minä olin n. 1, hän 7.
Siitä on yli 40 vuotta.
Minulla on ollut kolme elämäni rakkautta joten en voi vastata gallupiin. Ensimmäisen tapasin 15-vuotiaana, seuraavan 21-vuotiaana ja nyt nykyisen 29-vuotiaana
28-vuotiaana. Sitä ennen oli "ihan kivan" kanssa tehty yksi lapsi. En tiennyt paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni muistaa ensitapaamisemme. Minä olin n. 1, hän 7.
Tunsitteko toisenne läpi lapsuuden vai missä vaiheessa löysitte toisenne uudestaan? Minkä ikäisinä aloitte seurustelemaan? :)
Vuonna 1975 ja vieläkin tuntuu ihanalta.
Luulin, että tapasin, kun olin 55. Erehdyin. En siis ole vielä tavannut.
N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni muistaa ensitapaamisemme. Minä olin n. 1, hän 7.
Tunsitteko toisenne läpi lapsuuden vai missä vaiheessa löysitte toisenne uudestaan? Minkä ikäisinä aloitte seurustelemaan? :)
Ei tunnettu, koska hän oli sen verran paljon vanhempi ettemme samoissa kaveriporukoissa pyörineet. Aloimme viettää yhteisissä porukoissa aikaa, kun olin 21, seurustelemaan aloimme , kun olin 23.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni muistaa ensitapaamisemme. Minä olin n. 1, hän 7.
Tunsitteko toisenne läpi lapsuuden vai missä vaiheessa löysitte toisenne uudestaan? Minkä ikäisinä aloitte seurustelemaan? :)
Ei tunnettu, koska hän oli sen verran paljon vanhempi ettemme samoissa kaveriporukoissa pyörineet. Aloimme viettää yhteisissä porukoissa aikaa, kun olin 21, seurustelemaan aloimme , kun olin 23.
Mutta toki siis tiesimme toisemme koko ajan, sillä olin heillä esim. päivähoidossa ja asuimme samassa kerrostalossa.
Olen muistisairas ja löydän elämäni rakkauden joka aamu uudestaan kun herään.
4.1.2005 iltapäivällä 17 ja 19 välissä kohtasin erään joka sanoi minulle vain 3-kirjaimisen sanan ja siintä irtosi hyvä mieli varmaan ainahi viikoksi, mutta myös täysällistys koska en ymmärtänyt minkä minussa häntä kiinnosti ja innosti, enkä ymmärrä vieläkään. Olinhan kuitenkin siihin saakka ollut se jolle tytöt hihittivät kaulukseensa ja jota piirileikissä tartuttiin pelkästä sormesta kuin kuollutta mustarottaa hännästä, joka noukitaan vain koska se oli tuupertunnut sen ainoan tanssiaismekon ylle
Mieheni muistaa ensitapaamisemme. Minä olin n. 1, hän 7.