Kokemuksia, mikä appivanhempia mahtaa vaivata?
Hei!
Ollaan vuosisadan oltu mieheni kanssa yhdessä, itse asiassa yli 20 vuotta. Appivanhemmat eli mieheni vanhemmat on omalla käytöksellään saaneet aikaan sen, että ovat jääneet meille etäisiksi. Niihin syihin ei tarvinne nyt mennä, en halua heitä haukkua. Mietityttää vaan, että onko muut törmänneet tällaiseen ja mikähän heillä mahtaa olla.
Keväällä appivanhemmat kutsuivat kylään ja menimme, taisi olla äitienpäivä. Ihan muuten oli ok tunnelma ja keskustelu rullasi, mutta yhtäkkiä he ilmoittivat, että ovat ostaneet äskettäin kodin läheltä meitä. Mies meni välittömästi tuppisuuksi, ei kommentoinut mitenkään, katsoi vaan ulos ikkunasta ja leukaperistä näkyi, että kiristelee hampaitaan. No enpä minäkään ilahtunut, appivanhemmat on aina käyttäytyneet jokseenkin rajattomasti meitä kohtaan, mielellään sekaantuvat asioihin, jotka ei heille kuulu ja kohtelevat poikaansa kun hän olisi joku 5v. Heti ensimmäisenä iski pelko, että nyt ne tuppautuu sitten jatkuvasti käymään. Kuuntelin minäkin siinä hiljaa kun anoppi tarinoi, että meidän kaupunkimme kun on aina ollut niin ihana (ei ollut yhtään ihana silloin kun me sinne muutettiin vääränlainen, väärässä paikassa ja ennen kaikkea väärin valittu) ja muuttavat vanhoilla päivillään sairaalan viereen, ja että lähellä on sitten myös vanhainkoti. Että menevät sinne vanhainkotiin sitten seurustelemaan ja pelaamaan pöytäpalloa tai mikähän ihme sekin peli mahtoi olla. Siihen sitten appi sanoi, että kun olemme tässä nyt hyväksyneet sen, että kaikki kiva on meidän kohdaltamme jo ohi, niin pitää katsoa hautapaikkakin kuntoon. Se muuten on ihan sairaalan vieressä. Tää vois melkein olla jostain sairaasta mustasta komediasta, ellei tää olis totta! Siis tää kuulostaa aivan kauhealta provolta, on todellakin totista totta.
Änkytin siihen vastaukseksi jotakin, että olin aina olettanut, että muuttaisivat yhteen toiseen kaupunkiin, paljon suurempaan ,kun varsinkin anoppi oli siitä moneen kertaan haaveillut, siellä oli kaikki ystävät ja ihanat nuoruuden muistot. Ja toinen paikka, mistä olivat ääneen haaveilleet, oli paljon kauempana, molempien mieheni vanhempien suku asuu siellä.
Mutta sitten asiaan: onko tämä nyt jotain marttyyrimeininkiä, että kävisimme useammin vai onko ihmisellä, joka näin toimii joku salaisuus? Jompikumpi sairastunut johonkin vakavaan vai mitä ihmettä? Onhan heillä toki molemmilla jo ikää, eikä mekään mitään nuoria olla, mutta missään tapauksessa ei kumpikaan ole mitenkään raihnainen. Hyvässä fyysisessä kunnossa, ulkoilevat ja jopa lenkkeilevät edelleen. Pystyvät henkisesti ja fyysisesti huolehtimaan itsestään ja tarvittaessa toisistaan.
Kommentit (28)
Yrittävät tunkea elämäänne ja alkaa kuormittaa teitä.
Lopetin lukemisen ensimmäiseen virkkeeseen.
Vai että vuosisadan, minkä kumoat heti.
No tulee mieleen, että muuton on takana ajatus, että on lähellä joku sitten auttamassa tai huolehtimassa, kun ja jos heille tulee jotain, etteivät itse siihen kykene. Ovat tulleet tulokseen, että noissa muissa unelmakaupungeissa ei sellaisia ihmisiä sitten kuitenkaan ole.
Voi olla, että nyt on ilmennyt jotain, mutta myös, että ovat tajunneet vanhenevansa ja haluavat ajatella ja järjestellä nyt kaiken kuntoon, kun vielä ovat hyvässä kunnossa.
Ja ei tuo tietysti sulje pois sitä, että voivat myös teidän elämäänne ja kotiinne olla jatkossa enemmän tunkemassa.
Se on nyt edessä appivanhempien invaasio. Kaivakaa vallihauta, ja sinne muutama krokotiili.
Vierailija kirjoitti:
No tulee mieleen, että muuton on takana ajatus, että on lähellä joku sitten auttamassa tai huolehtimassa, kun ja jos heille tulee jotain, etteivät itse siihen kykene. Ovat tulleet tulokseen, että noissa muissa unelmakaupungeissa ei sellaisia ihmisiä sitten kuitenkaan ole.
Voi olla, että nyt on ilmennyt jotain, mutta myös, että ovat tajunneet vanhenevansa ja haluavat ajatella ja järjestellä nyt kaiken kuntoon, kun vielä ovat hyvässä kunnossa.
Ja ei tuo tietysti sulje pois sitä, että voivat myös teidän elämäänne ja kotiinne olla jatkossa enemmän tunkemassa.
Luulen että juuri näin tulee käymään. Eivät ottaneet riskiä eivätkä kertoneet teille kun halusivat varmasti muuttaa haluamaansa paikkaan.
Äitini joka on aina tehnyt selväksi ettei välitä minusta haluaa muuttaa tähän lähelle. Ja tietysti siksi että hoitaisin hänet.
Nyt kun kuulemma joutuu itse maksamaan kotipalvelun.
Yritti jo aikaisemmin muuttaa mutta silloin edesmennyt siskoni sai estettyä muuton.
Äitini on sen verran hankala ihminen että saa kaikki asiat sekoitettua. Nytkin koko suku riidoissa kun äitini keksii mitä ihmeellisempiä juttuja.
Tuttuni joka on jo iäkäs haluaa myös muuttaa lastensa lähelle. Ja lapset ei halua äitiään nurkkiin pyörimään.
Olen anppi ,äiti ja mummo.Asun yksin Helsinki.Ei tulisi mielenkään mutta Helsingistä 300km.Aikuisen lapseni kodin lähelle tai toisen aikuisen lapsen kodin lähelle ulkomaille. Ihan olen asenoitunut kun aika on kodinhoitopalvelut. Jos en pärjää yksin jossain vaihe ,hommavat kotihoito laitospaikan.Elän hetkessä ja mieleeni ei tulisi vaivata ketään.Omillani olen ollut ssitä kun jäin orvoksi lapsena ja itse vastanutt elämäni.Joten luonteeni ei antaisi edes periksi pyytää apua.
Ehkä ne ei ookaan itse saatanoita vaan haluaa lämmittää välejä. Eikä tässä arvailut auta yhtään vaan se, että kysyt heiltä. Niin kai aikuinen tekisi.
Aina hämmentää ihmisten kyvyttömyys puhua läheistensä kanssa.
Mitähän *ittua teidän tarvii niiden kanssa olla tekemisissä. Ei pelkkä sukulaisuus tarkoita sitä, että ihmisen kanssa täytyy olla väleissä. Antakaa niiden olla niinkuin ovat ja keskittykää omaan elämäänne.
Fakta on se
että miniä ja anoppi eivät tule toimeen keskenään toisin kuin appi ja miniä
Vävy ja anoppi tulevat toimeen keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Yrittävät tunkea elämäänne ja alkaa kuormittaa teitä.
No tätä pelkään, mutta aiotaan pitää rajat. Emme kutsu kylään ja jos ilmestyvät kutsumatta, meille ei just silloin sovi. Mennään jos kutsutaan jos meille silloin käy. Syitä en koe, että tarvitsisi selittää, mutta sanotaan nyt sen verran, että omat poikansa toivovat, että heistä jo aika jättäisi. Anoppi on ihan jees, ainakin enimmäkseen, mutta appiukko on vaikea ihminen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Ennemminkin epäilen, että heillä on jokin vinossa, mutta kun mistään "oikeista asioista" ei sovi puhua, vaan pelkästään keveistä aiheista, niin ilmapiiri on ikäänkuin sellainen, ettei mistään asioista sovi kysellä. Ylipäätään tosi vaivautunut tunnelma kaikin tavoin jos ollaan tekemisissä. Mieheni ei halua, että heille kerrotaan meidän asioista, koska mitään meidän saavutuksia he eivät hyväksy tai osaa arvostaa. Kaikkea vähätellään ja tehdään selväksi, että isi osaa paremmin. Aika nopeasti sitä taantuu tuppisuuksi kun ilmapiiri on erityisen vähättelevä.
Vierailija kirjoitti:
Vai että vuosisadan, minkä kumoat heti.
Jokainen järjellinen ihminen varmasti osaa päätellä, että ap:n tekstissä on typo. On varmaan tarkoittanut sanoa neljännesvuosisadan tai vastaavaa. Mutta ilkeitä ihmisiä näyttää maailmassa riittävän. Toivotan sulle parempaa jatkoa. Kannattaa opetella myötätuntoa muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina hämmentää ihmisten kyvyttömyys puhua läheistensä kanssa.
Etäiset appivanhemmat ei ole läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
No tulee mieleen, että muuton on takana ajatus, että on lähellä joku sitten auttamassa tai huolehtimassa, kun ja jos heille tulee jotain, etteivät itse siihen kykene. Ovat tulleet tulokseen, että noissa muissa unelmakaupungeissa ei sellaisia ihmisiä sitten kuitenkaan ole.
Voi olla, että nyt on ilmennyt jotain, mutta myös, että ovat tajunneet vanhenevansa ja haluavat ajatella ja järjestellä nyt kaiken kuntoon, kun vielä ovat hyvässä kunnossa.
Ja ei tuo tietysti sulje pois sitä, että voivat myös teidän elämäänne ja kotiinne olla jatkossa enemmän tunkemassa.
Tässä varmaan on totuus. Minun appivanhemmat kun yhtäkkiä muuttivat lähelle ja oli tuollaista synkeää ulosantia, niin olivat vähän kai kyllästyneitä eläkkeellä oloon ja siihen, etteivät oikein koskaan olleet osanneet hankkia itselleen ystäviä. Tekemisen puutetta oli, kun kumpikaan ei oikein mitään harrastanut. Appiukko sitten onneksi keksi itselleen tekemistä järjestötoiminnasta, eli heillä ei ainakaan ollut mitään yllätyssairauksia taustalla. Ihan vaan jokin masennus tai tylsistyminen. Siitä sitten uuteen nousuun maisemanvaihdoksen kautta. Anoppikin tykkäsi, kun sai vähän omaa aikaa, kun appi alkoi harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se
että miniä ja anoppi eivät tule toimeen keskenään toisin kuin appi ja miniä
Vävy ja anoppi tulevat toimeen keskenään.
Olet väärässä. Anopissa ei ole mitään muuta vikaa, kuin että on valinnut tosi hankalan puolison itselleen, josta tuli sitten tosi hankala ja huono isä lapsilleen. Anoppi on ihan jees, aina asiallinen. Etäinen toki, kun ei olla pystytty kunnolla tutustumaan, kun kaikki yritykset keskustella syvällisemmin on torpattu alkuunsa.
T:aloittaja
Tytönhupakko jatkaa vielä, että anoppilassa ei ole ollut tapana puhua mitään "oikeita asioita", eli mitään syvällisempää ei puhuta. kaikki appivanhempien omat asiat pidetään salassa ja tehdään tällaisia yllätyksiä. Mutta muiden asiat kyllä juorutaan kaikille mahdollisille, joten ei tee meidänkään mieli kertoa omista asioista, kun sitten niistä saa kuulla hyvin yllättävistä suunnista myöhemmin.
Naamakkain keskustellaan sitten säästä ja vaikkapa pintapuolisesti päivänpolttavista asioista. Siispä ei tajunnut tulla kysyneeksi, ovatko he edelleen terveitä. Miestäni ei enää edes kiinnosta, on niin kyllästynyt vanhempiensa aina järjestämään draamaan. Appi kertaalleen on eturauhassyövän sairastanut, mutta oman kertomansa mukaan siitä parantunut. Tämäkin on sellainen julkinen salaisuus, että miehelleni siitä kerrottiin ja anopille, mutta kukaan muu ei tiedä. Kävi sädehoitojen ajan normaalisti töissäkin. Teoriassa voisi olla jotain tuollaista meneillään nytkin.