Lue keskustelun säännöt.
Meneekö elämä hukkaan, jos on vaan kotona?
03.08.2023 |
Mä tykkään niin kovasti olla kotona. Tykkään tutuista asioista. Puuhailla kotitöitä ja sitten rentoutua siistissä kodissa. Syödä leipomuksia, lukea nojatuolissa, saunoa, kävellä läheisessä metsässä... välillä tulee kyllä outo olo, jäänkö jostain paitsi kun en aktiivisesti hakeudu johonkin kodin ulkopuolisiin tapahtumiin ja toimintaan. Käyn reissussa ehkä kerran vuodessa ja se on tuntunut riittävältä.
Kommentit (27)
Ei kukaan ulkopuolinen sitä määritä. Sanoisin, että elämä menee hukkaan jos elää jonkun muun elämää, ei tee asioita joista pitää.
Toki jotkut varmaan pitävät tuollaista elämää tylsänä tms. mutta siinähän pitävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen. Tunnen painetta valehdella, että harrastan jotain kodin ulkopuolella tai käyn yliyön matkoilla.
Jos olet aidosti tyytyväinen, niin ei mene.
Ei siinä mitään.
Silti sosiaaliset taidot on hyväksi. Ehkä joku yhdistystoiminta, jossa voi olla löyhästi, ei tarvi sitoutua mihinkään mutta on jotain joskus. Halusi tai ei, jotain kontaktia on hyvä olla.
Kotiin ei ole pakko päästää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasia että käyt ulkona, jos sisällä vaan istuu niin todellakin menee.
No siis käyn ulkona luonnossa paljonkin. Metsässä ja järvellä. Mutta ei kukaan siellä minua näe, joten ehkä sitä ei lasketa kodin ulkopuoleiseksi tekemiseksi :D ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ulkopuolinen sitä määritä. Sanoisin, että elämä menee hukkaan jos elää jonkun muun elämää, ei tee asioita joista pitää.
Toki jotkut varmaan pitävät tuollaista elämää tylsänä tms. mutta siinähän pitävät.
Tosin lisään vielä, että ei ole hyväksi olla pelkästään mukavuusalueella. Itse en vieläkään, vuosien jälkeen pidä liikunnasta, mutta harrastan sitä säännöllisesti kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasia että käyt ulkona, jos sisällä vaan istuu niin todellakin menee.
No jos on vaikka sairas, niin se ulkona käyminen on ainakin hankalaa jos ei mahdotonta.
Ja kuten joku jo sanoikin, kukaan muu ei voi määrittää toisen elämää.
On niin monenlaisia kohtaloita, että on ylimielistä edes yrittää määritellä.
Meillä kaikilla on syymme, joista muut eivät välttämättä tiedä yhtään mitään.
Kenen elämällä on jotain merkitystä kokonaisuuden kannalta?
Itse itselleni vastaten vastaan, ei kenenkään.
Ihan sama tuleeko sinusta seuraava äiti Teresa tai Hawkins, tai juot itsesi hengiltä siltojen alla.
Kuollessasi olet kuitenkin vain elänyt ja ihan sama mihin olet elämäsi käyttänyt.
Kahdeksan miljardia ihmistä jatkaa elämäänsä samanlaisena kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään.
Silti sosiaaliset taidot on hyväksi. Ehkä joku yhdistystoiminta, jossa voi olla löyhästi, ei tarvi sitoutua mihinkään mutta on jotain joskus. Halusi tai ei, jotain kontaktia on hyvä olla.
Kotiin ei ole pakko päästää ketään.
On mulla pieni sosiaalinen piiri, perhe, muutama ystävä ja työkaveri. En vaan ole aktiivinen kyläilijä. Ap
Ei mene, sinä teet juuri niitä asioita joista pidät. Itsekin olen kotona viihtyvä, introverttina rasitun esim. juhlissa. Elämä kannattaa elää niin kuin itse haluaa eikä niin kuin ns. pitäisi tai on tapana. Kuulostaa siltä että olet löytänyt oman juttusi, pidä siitä kiinni äläkä välitä kriitikoista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin vuosikaudet tavata ihmisiä, harrastaa, käydä tapahtumissa, viettää kivaa aikaa eri porukoissa. Sitten onneksi ymmärsin lopettaa sen, kun totesin että en todellakaan nauttinut noista asioista ja tein niitä vain koska niitä pitää tehdä, ettei elämä valu hukkaan. Sitten olen elänyt omannäköistäni elämää, pitkälti omassa seurassani. Tykkään käydä töissä ja tykkään olla kotona.
Moni viihtyy ihan itsekseen.
Jopa nauttii siitä.
Itse tulisin hulluksi, jos en saisi olla välillä ihan rauhassa.
Enemmän se on antanut, kuin moni ihmissuhde.
Ne vievät ihan hemmetisti voimia.
Hukkaan mennyttä aikaa, kun joutuu olemaan jotain muuta kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinullahan on sitten mukavampaa kuin 80% muista ihmisistä, jotka joutuvat olemaan poissa kotoa tai elävät alle köyhyysrajan, ap. Et jää mistään paitsi.
No ei mene. Tuossa tapauksessahan kaikkien liikuntakyvyttömien/sairauden/vammautuneiden/muiden kotiin sidottujen elämä on täysin turha ja hukkaan heitetty. Ei niin voi ajatella.
Sinulla on sisältöä ja rauhaa, olet onnellinen. Mitään et menetä minusta.
On sanonta, että "kun on sattunut syntymään, joutuu jonkun aikaa elämään". Sen ajan voi käyttää kuten tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ulkopuolinen sitä määritä. Sanoisin, että elämä menee hukkaan jos elää jonkun muun elämää, ei tee asioita joista pitää.
Toki jotkut varmaan pitävät tuollaista elämää tylsänä tms. mutta siinähän pitävät.Tosin lisään vielä, että ei ole hyväksi olla pelkästään mukavuusalueella. Itse en vieläkään, vuosien jälkeen pidä liikunnasta, mutta harrastan sitä säännöllisesti kumminkin.
Aika mahdotonta olisi elää pelkästäön mukavuusalueellaan. Pakosti täytyyjoskus mennä ihmisten ilmoille eri syistä, vaikka ei haluaisi. Ja joutuu tahtomattaankin tekemisiin ja sekaantumaan ei-vain-henk.koht asioihin. Tai joku muu sekaantuu asioihisi.
On illuusio, että pystyisi elämään 100% niin kuin oikeasti hyvältä tuntuu.
Mitä se pitäisi tehdä ettei elämä menisi hukkaan? Jos tekee sitä mistä tykkää kuten on kotona niin eihän se sitten hukkan heitettyä aikaa ole. Joku haluaa kierrellä maailmaa ristiin rastiin jottei elämä mene hukkaan. Samalla lailla kaikki sitä silti haudassa maataan jossain vaiheessa ollaan sitten tehty ihan mitä vaan.
Pääasia että käyt ulkona, jos sisällä vaan istuu niin todellakin menee.