Sosiaalinen fobia ja välttelykokemukset
Kertokaa, millaisiin tilanteisiin sosiaalisten tilanteiden välttely on johtanut. Voi kertoa mitä tahansa kokemuksia.
Aloitan: Olin päiväunilla, kun ovikello soi. Katsoin ovisilmästä. Joku nuori nainen siellä oli. Muistutti hieman erästä työkaveriani mutta ei ehkä kuitenkaan. Jehovan todistaja ehkä? Ei, he liikkuvat pareittain.
En avannut ovea, koska en halunnut jutella kenenkään kanssa. Nainen odotteli rappukäytävässä tovin ja lähti sitten pois.
Pidättelin hengitystä ja mietin, kuka se mahtoi olla. Jos se olisi töistä joku, miksi se ovelleni tulisi? Kai ne ensin soittaisivat. Oliko se joku naapuri jota en tunne, vaikka joku toisesta rapusta - toisaalta, mitä asiaa niillä voisi olla?
Menin takaisin pitkäkseni ja tunsin itseni hölmöksi. Mielessäni pyöri vaikka mitä skenaarioita. Itselleni selitin oven avaamatta jättämisen univajeen aiheuttamalla sekavuudella, vaikka sosiaalisten tilanteiden pelostahan tässä oli kyse.
Kommentit (3)
Ahdistaa joutua puhumaan työpalavereissa ja sensellaisissa. Tuttuja ihmisiähän ne ovat, mutta silti sanat takertuvat kurkkuun ja ääni muuttuu surkeaksi pihinäksi.
Mulla oli yhdessä vaiheessa kova sosfobia jopa ruokakaupoissa käymisestä ja varsinkin kassalla asioimisesta.
Kassajonossa saatoin saada ihan adrenaliinin kohoamista ja kova tunne siitä että pitäisi päästä pakoon.
Ihan kuin näkökenttä olisi alkanut sumenemaan.
Aina tympii hikisenä läskinä tunkea kassajonon ihmissumppuun.