World Visionin vailla kummia olevista lapsista suurin osa on poikia.

No sehän oli sellainen buumi yhteen aikaan näissä kummihommissa, että oikein suositeltiin tyttöjä. Koska tyttöjen koulutus katsottiin tarpeellisemmaksi. Sitä perusteltiin muistaakseni jotenkin näin, että jos koulutat pojan, koulutat pojan. Mutta kun koulutat tytön, koulutat yhteiskunnan.

Voi siinä olla perää, kun ajatellaan näitä yhteisöjä, joissa tytöillä ei ole oikein mitään arvoa. Kun tyttö pidetään lukutaidottomana ja kouluttamattomana, tilanne ei muutu koskaan miksikään.

Minulla oli kummityttö Libanonista 80-luvulla. Hn kävi koulua 14-vuotiaaksi ja sain paljon materiaalia hänestä, valokuvia, kortteja, kirjeitä, opettajien kertomuksia hänen edistymisestään jne.

Sitten ilmoitettiin, että hän on lopettanut peruskoulun ja mennyt johonkin ompeluoppiin. Soitin yhdyshenkilölle, kun halusin tietää jotain enemmän.

Kysyin, oliko kouluttaminen ollut turhaa. Hän sanoi, että nimenomaan ei. Oli suunnattoman tärkeää, että hän sai käydä koulua, oppia asioita, pääsi koulun järjestämille retkille ja tutustumiskäynneille, sai siis kaikkea sellaista, mistä hän olisi muuten jäänyt paitsi. Ja kun hän luultavasti joka tapauksessa menee naimisiin melko nuorena ja saa lapsia, silloin hän ymmärtää omien lastensa kohdalla sen, miksi koulun käyminen on niin tärkeää ja lapselle hyväksi. Eli tällä tavalla tästä minunkin pienestä panoksestani on hyötyä pitkälle tulevaisuuteen.

Jos olisin ottanut kummilapseksi pojan, tämä olisi todennäköisesti lopettanut koulunkäynnin jo aikeisemminkin ja mennyt työhön, kuten tämän perheen kaksi poikaa oli jo tehnyt. Perhe oli hyvin köyhä, vanhemmat täysin lukutaidottomia ja kyvyttömiä näkemään asian tärkeyden. Mutta kun tytölle tuli mahdollisuus ja tämä koulunkäynti jonkun verran nosti perheen statusta ja lisäksi kummitoiminta avusti jonkin verran myös koko perhettä, niin asia onnistui.

Olen sen jälkeen ollut kummina kahdelle pojalle. Toinen oli Pakistanista ja lopetti koulun muutaman vuoden jälkeen enkä saanut hänestä mitään tietoja. Toinen oli Palestiinasta ja kävi peruskoulun, sain taas paljon kaikenlaista materiaalia, löysin tässä ihan hiljakkoin hänen minulle tekemänsä joulukortinkin. Liikutuin yllättävän paljon vielä näin vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

No sehän oli sellainen buumi yhteen aikaan näissä kummihommissa, että oikein suositeltiin tyttöjä. Koska tyttöjen koulutus katsottiin tarpeellisemmaksi. Sitä perusteltiin muistaakseni jotenkin näin, että jos koulutat pojan, koulutat pojan. Mutta kun koulutat tytön, koulutat yhteiskunnan.

Voi siinä olla perää, kun ajatellaan näitä yhteisöjä, joissa tytöillä ei ole oikein mitään arvoa. Kun tyttö pidetään lukutaidottomana ja kouluttamattomana, tilanne ei muutu koskaan miksikään.

Minulla oli kummityttö Libanonista 80-luvulla. Hn kävi koulua 14-vuotiaaksi ja sain paljon materiaalia hänestä, valokuvia, kortteja, kirjeitä, opettajien kertomuksia hänen edistymisestään jne.

Sitten ilmoitettiin, että hän on lopettanut peruskoulun ja mennyt johonkin ompeluoppiin. Soitin yhdyshenkilölle, kun halusin tietää jotain enemmän.

Kysyin, oliko kouluttaminen ollut turhaa. Hän sanoi, että nimenomaan ei. Oli suunnattoman tärkeää, että hän sai käydä koulua, oppia asioita, pääsi koulun järjestämille retkille ja tutustumiskäynneille, sai siis kaikkea sellaista, mistä hän olisi muuten jäänyt paitsi. Ja kun hän luultavasti joka tapauksessa menee naimisiin melko nuorena ja saa lapsia, silloin hän ymmärtää omien lastensa kohdalla sen, miksi koulun käyminen on niin tärkeää ja lapselle hyväksi. Eli tällä tavalla tästä minunkin pienestä panoksestani on hyötyä pitkälle tulevaisuuteen.

Jos olisin ottanut kummilapseksi pojan, tämä olisi todennäköisesti lopettanut koulunkäynnin jo aikeisemminkin ja mennyt työhön, kuten tämän perheen kaksi poikaa oli jo tehnyt. Perhe oli hyvin köyhä, vanhemmat täysin lukutaidottomia ja kyvyttömiä näkemään asian tärkeyden. Mutta kun tytölle tuli mahdollisuus ja tämä koulunkäynti jonkun verran nosti perheen statusta ja lisäksi kummitoiminta avusti jonkin verran myös koko perhettä, niin asia onnistui.

Olen sen jälkeen ollut kummina kahdelle pojalle. Toinen oli Pakistanista ja lopetti koulun muutaman vuoden jälkeen enkä saanut hänestä mitään tietoja. Toinen oli Palestiinasta ja kävi peruskoulun, sain taas paljon kaikenlaista materiaalia, löysin tässä ihan hiljakkoin hänen minulle tekemänsä joulukortinkin. Liikutuin yllättävän paljon vielä näin vuosien jälkeen.

Eli sekä tytöt että pojat keskeyttivät koulun ja menivät töihin, mutta jostain syystä vain tytöille tämä oli hyvä juttu ja pojille ihan turhaa? Mua kiinnostaisi tietää, että onko noissa väitteissä, että tyttöjen koulunkäynti näkyy näiden tyttöjen lasten kouluttuneisuudessa, jotain ihan oikeaa tutkimustietoa taustalla. Ja sitten, että poikien koulunkäynti ei näy heidän lasten kouluttuneisuudessa. Lukutaitohan on kaikille sukupuolesta riippumatta tosi tärkeä taito.

Kannattaisiko mielummin auttaa vaikka jotakin suomalaista tyttöä ihan suoraan, eikä siis minkään välikäsiorganisaatioiden kautta, siis jos tarvetta tällaiselle jonkun lapsen auttamiselle on? Asiasta voi varmasti kysyä lisää ihan kaupungin sosiaalityöntekijältä. Mihinkään joululahjakeräyksiin ei kuitenkaan kannata lahjoittajana osallistua kun täyttä huijausta nuo ovat, eivätkä oikeasti apua tarvitsevat sitä tuolta saa.

Eivät ole huijausta ja lapset saavat myös tätä kautta apua.