Ero tuli.. Pärjääminen mietityttää ja yksin olo pelottaa.. =(
Niin siinä kävi, 3v suhde ohi.. Riitoja ym oli jo jonkinaikaan, ne paheni kun mies jätti taas koulun kesken ja alkoi viihtyä muualla kuin kotona enemmän. Tein itse kaiken kotona, ei mitään ilmoitusta ees missä mies on.. Tietenkin tästä mainitsin, enkä väitä olleeni aina kovin fiksu sanomisissani. Mies myös oli hakenu muualta töitä tietämättäni.. Kun ero tuli mies ilmoitti lasten olleen vain keino parantaa suhdetta ja mietti onko ikinä rakastanut.. Se sattui, se että hän saattoi sanoa sen juuri sen takia että sattuisi. Tunnen itseni nollaksi kun en ole tajunnut miehen pahaa oloa ja etten oo saanu miestä puhumaan.. Tuloksena jäin sitten yksin 2v ja rv 5+6 sekä koiran kans.
Yksin olo pelottaa, miten selviän..Riittääkö aika kaikille, mitä jos väsyn ym Tuleeko koskaan miestä joka voisi rakastaa meitä.. Kaikki kaveritkin on suhteissa ja oisi kiva jakaa tuntoja jonkun toisen yh:n kanssa..
Kommentit (2)
Jo pelkästään kannustavat sanat saa mielen hyväks.
Tuota lastenhoitajaa ovat muutkin suositellu ja varmaan sen saan kun sektion tekevät, apu tärkeää. niin taapertajia ollaan =)
mulla onneks ihanat vanhemmat ja suku, lupautuneet auttamaan. Nyt kun ex vielä muuttaa kotipaikalleen 200km päähän..
Tuosta pienestä ja masusta saan voimaa, helpottamaan alkaa jo..Vaikka sitä rakkautta kaipaakin.
Silti tämä on oikea päätös,varmasti. Ja ehkä meidätkin joku sopivampi ja ihanempi huolii,vaikka nyt haluanki keskittyä vain pieniini hetkeks täysin. =D
kurja juttu, että jäit yksin. Kun olin sairaalassa saamassa tätä viimeisintäni, niin siellä oli viereisillä pedeillä samantapaisia kohtaloita.
Yksi nainen jolla oli poika 1v ja nyt sai tytön yksin ja toinen nainen joka sai kolmannen tytön yksin..ja molempien miehet eivät edes tienneet, että vauva oli syntynyt. Uskoisin, että elämä antaa voimia sitä mukaa kun niitä tarvitaan. Eihän se helppoa varmaankaan tule olemaan. Itse erosin 3v sitten pitkästä avioliitosta(15v.), jota oli pidetty yllä viimeiset 8v vain lasten takia, eikä sekään helppoa ollut, voit uskoa.
Näin jälkeenpäin ajattelen, että meidänkin olisi kannattanut erota jo heti , eikä tehdä 3 lasta. Minunkin mies nimittäin sanoi, ettei ollut minua koskaan rakastanut ja minä tajuan nyt, että en minäkään häntä, arvostin vain siihen aikaan erilaisia asioita kuin nyt, nimittäin raha,asunto ym. Uskon siihen kun jotain jättää elämässään taakseen tulee tilaa jollekin uudelle ja paremmalle, sellaisella joka on sinulle tarkoitettu. Minäkin läysin vielä rakastavan miehen ja meillä on nyt yhteinen poika. Uskon myös, etten olisi koskaan valinnut hänenkaltaistaan miestä ilman tätä 15v. elämän oppikoulua,hän on nimittäin köyhä ulkomaalaismies,mutta sydän täyttä kultaa.Uskon, että sinunkin asiat kääntyvät vielä parhainpäin, koita jaksaa ja uskoa tulevaisuuteen, kyllä elämällä sinullekin on varmasti vielä paljon annettavaa. Voimia ja iso halaus!